Kaarina Hazard herätti Halme-fanit henkiin

Jokaisen kolumnistin unelma on, että heidän kirjoituksistaan nousisi oikein kunnon keskustelu. Tämän viikon keskiviikkona näyttelijä ja kolumnisti Kaarina Hazard osui napakymppiin. Ja hän varmasti tiesi sen jo etukäteen, niin olivat tikat valittu.

Hazard kirjoitti viikonloppuna kuolleesta entisestä kansanedustajasta Tony Halmeesta ilmaisuin, joilla ei ole tapana (ja nyt en puhu vain Suomesta) käsitellä kuolleita.

Hazard kutsui Halmetta sikaniskaksi, vitsiksi, vaarattomaksi möhkäleen muotoiseksi kotieläimeksi, niskamakkaraksi, ei mieheksi, mullisonniksi, elukaksi, olennoksi ja kuohituksi mahtisonniksi.

"Meni oikealla hetkellä. Ymmärsi mennä", kirjoitti Hazard, joka on ehdolla Jussi-patsaan saajaksi roolistaan elokuvassa Postia pappi Jaakobille.

Viestintäoikeuden tutkijatohtori Päivi Tiilikka Helsingin yliopistosta on jo ehtinyt kehua Hazardia rohkeudesta (IS 14.1.), ja muistuttaa, ettei mielipidettä tarvitse hyväksyä, mutta silti mielipide pitää saada sanoa. "Kun on kysymys vainajasta, ei näytä siltä, että kunniaa olisi loukattu", hän sanoi Ilta-Sanomissa.

Hazardin kirjoituksesta oli torstai-iltapäivään mennessä tehty 35 kantelua Julkisen sanan neuvostoon. Lisää tulee, mutta tämä on jo nyt nopeusennätys.

Hazard-kohussa ei olekaan mielenkiintoista se, loukattiinko kirjoituksessa vainajan kunniaa, vaan siitä, saatiinko kolumnilla aikaiseksi se keskustelu, mitä sillä mahdollisesti haettiin.

Vaikka Hazardin tavasta herkutella elukkavertauksilla ei pitäisikään, on hänen kolumninsa perussanomaan helppo yhtyä. Häntä oksetti, kuinka "iltapäivälehdet kiirehtivät julkaisemaan väräjävällä äänellä muisteloita miehestä", joka oli "huumeisiin ja laittomiin aseisiin uponnut sekakäyttäjä". Hän kritisoi muistokirjoituksia, jotka "pullistelivat oksettavaa sankaruutta, kummaa paatosta, jossa mies sai väistyä tarinan tieltä".

Hazard muistutti, kuinka Halme ei "meitä silloin kiinnostanut, kun hän kärvisteli raitistumisen veret seisauttavassa tylsyydessä".

Kirjoituksen lopussa hän toteaa, että me salaa ihmettelemme Tony Halmeen kalmon ääressä, "miksi tämä Matti Nykänenkin täällä vielä heiluu".

Hazardin kirjoitus ei ollut – minun tulkintani mukaan – niinkään kirjoitus Halmeesta, vaan median tavasta keskittyä vain myyviin dramaattisiin käänteisiin, eikä puhua henkilöistä ja ilmiöistä niiden oikeilla nimillä.

Itse asiassa Hazard siis kritisoi myös Iltalehteä, johon hän kolumninsa kirjoitti. Ja juuri saman sukuisella dramatiikalla, josta hän iltapäivälehtiä kritisoi.

Entä mikä oli lopputulos?

Ei aikaakaan, kun netin keskustelupalstoilla oli jo tuhansia kirjoituksia, joissa Hazard haukuttiin maan rakoon. "Iltalehti boikottiin, kunnes Hazard saa kenkää" -Facebook-ryhmä sai 24 tunnissa yli viisituhatta jäsentä.

"Iltalehti boikottiin, jos Hazard saa kenkää" -ryhmään oli samassa ajassa liittynyt vain vähän yli viisisataa nettikirjoittajaa.

"Iltalehti boikottiin, kävi Hazardille miten tahansa" -ryhmä on saanut vain muutamia kymmeniä jäsentä.

Kirjoituksessa nostettiin esille myös lehtien kaksinaismoralismi.

Lisää aineksia kaksinaismoralismikritiikille antoi Iltalehden päätoimittaja Kari Kivelä, joka sanoutui irti Hazardin näkemyksistä vain vähän sen jälkeen, kun hänen lehtensä oli sen julkaissut. Miten se menikään: tärkeintä ei ole se, mitä julkaistaan, vaan se, että se myy.

Eihän päätoimittajan toki pidäkään olla samaa mieltä kaikesta, mitä lehteen kirjoitetaan, mutta kyllä hän on se henkilö, jonka linjanvetojen mukaan kirjoitukset lehteen valitaan.

Kivelän vetäytymisestä jäi maku, että sen syntyyn vaikutti ennen kaikkea netin boikottikampanja eli raha.

Hazardin kirjoitus on erinomainen esimerkki siitä, mikä ja miten herättää keskustelua. Tämäkin kirjoitus taatusti saisi herkullisen jälkidebatin, jos minä kuvailisin Kaarina Hazardin persoonaa yhtä iskevin ilmaisuin kuin Hazard kuvaili Halmetta.

Kun Kaarina Hazard valitsi sanojaan, hän ei voinut olla laskematta yhteen Tony Halmetta ja sitä, millaista netissä käytävä keskustelu on.

Hazardin Tony Halme -kirjoitus on sukua kolumneille, joissa kritisoidaan jyrkimpiä maahanmuuttokriitikkoja.

Kaarina Hazard onnistui sananvalinnoillaan lähinnä herättämään Halme-fanit henkiin. Oliko se tarkoitus?

Olennaistahan ei aina ole se, mistä keskustallaan, vaan se, että kolumnistin nimi jää mieleen.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi