21.10.2009 4:30
Vihreä kissaheijastin oli testin paras, punainen Fat pipe heijastimista huonoin.
Hinta ei ole laadun tae heijastimissa. Kahdella eurolla saa erinomaisia ja huonoja heijastimia.
Helsingin Sanomat testasi 19 heijastinta ja heijastavaa tuotetta sekä kadulla että testimittarilla.
Neljä reputti testin: kaksi tyyppitarkastamatonta heijastinta sekä molemmat testissä mukana olleet lasten takit.
Heijastavuusarvot mittasi turvallisuusinsinööri Ari-Pekka Elovaara Liikenneturvasta.
Hänen mielestään kahta tyyppitarkastamatonta testissä reputtanutta heijastinta ei saisi myydä heijastimina. "Ne antavat valheellisen turvallisuudentunteen."
Kaikki jalankulkijaheijastimina myytävät tuotteet pitäisi tyyppitarkastaa ja testata.
Katutestissä Vantaalla vertailtiin, näkyvätkö heijastinten erot liikenteessä iltahämärässä. Mukana oli yhdeksän heijastinta.
Kaikki tyyppitarkastetut heijastimet erottuivat yli 150 metrin päästä. Vain punainen prismaheijastin ei erottunut – se olikin katutestin ainoa tyyppitarkastamaton heijastin.
Vaatteiden heijastimiin ei kannata luottaa: kahden testiin valitun lasten takin heijastinpinta loisti auton valoissa vasta reilun 50 metrin päästä.
Hyvän heijastimen varmin merkki on, että pakkauksesta löytyy heijastimen tarkastaneen laitoksen nimi. Jos se puuttuu, heijastimeen kannattaa suhtautua varauksella.
Kaupoissa myydään myös heijastavia tuotteita, kuten koruja, avaimenperiä sekä heijastinteippiä ja -lankaa. Ne ovat hyvä lisä, mutta eivät korvaa oikeita heijastimia.
Kaikkien 19 testatun heijastimen ja heijastavan tuotteen testitulokset löytyvät oheisista linkeistä.
Hyviä heijastimia 21.10.2009
Kohtalaisia heijastimia 21.10.2009
Huonoja heijastimia 21.10.2009
Muita heijastavia tuotteita 21.10.2009
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi