Keliakia on yleisintä suomalaisilla

Sairaus on yleistynyt nopeasti. Nyt jo yli satatuhatta suomalaista on keliaakikkoja.

"Pasta ei käy, salaatissa on merkintä G niin kuin usein. Paahdettu lohikin voisi käydä, täytyy kysyä millä kastike on suurustettu."

Auli Saukkonen on päivittäisen valinnan edessä. Osassa lounaslistan annoksia on merkintä G, monessa ei. Lohessakaan ei ole, mutta tarjoilija kysyy keittiöstä. Selviää, ettei kastikkeessa ole gluteenia, joten se sopii keliakiaa sairastaville.

"Aina pitää avata suunsa", Saukkonen huokaa. "Moni kokee, että joutuu tekemään itsestään erityisen."

Kysyttävä kuitenkin on, sillä muuten kaduttaa. "Joskus on käynyt niin, että lihamurekkeessa olikin vehnää, luultavasti korppujauhoa. Siitä tullut pahoinvointi helpotti vasta, kun oksensin kaiken pois."

Saukkosella on paljon kohtalotovereita, sillä keliakia yleistyy nopeasti. Tuoreet väestötutkimukset kertovat, että vaiva on jo kahdella prosentilla suomalaisista eli yli sadallatuhannella, kun parikymmentä vuotta sitten heitä oli vain yksi prosentti.

"Korkea elintaso ja hyvä hygienia saattavat selittää, miksi keliakia lisääntyy", kertoo keliakiaa tutkiva Tampereen yliopiston professori Markku Mäki. Ne saattavat selittää myös, miksi Venäjän Karjalassa on vähemmän tätä ravinnon gluteenin aiheuttamaa tautia.

Keliakiaan sairastutaan nyt Suomessa yleisimmin maailmassa. Silti tauti on edelleen alidiagnosoitu, Mäki muistuttaa.

"Tutkimuksiin ei ole aina helppo päästä", hän sanoo.

"Työkalut taudin löytämiseksi ovat hyvät, kunhan niitä hoksataan käyttää."

Tauti puhkeaa yleisimmin noin kahdeksan vuoden iässä, mutta myös neljänkympin tienoilla.

Toteaminen kesti kauan Saukkosellakin. Hän laihtui ja laihtui, ja syyksi epäiltiin stressiä.

Paino putosi yli 20 kiloa. "Näytin peilissä lähes luurangolta ja tajusin, ettei näin voi jatkua", Saukkonen kertoo.

Verikoe herätti epäilyn, ja tähystys varmisti keliakian. Hoito on elinikäinen ruokavalio eli gluteenin välttäminen. Ei siis vehnää, ruista eikä ohraa missään muodossa.

"Ensimmäinen tunne oli menetys", Saukkonen kertoo.

"Olin syönyt paljon leipää, ja muistelin kaiholla miltä jälkiuunileipä maistuu." Kaipaus herää vieläkin, kun nenä tavoittaa uunituoreen tuoksun.

Ruokavalion myötä muuttui muutakin. Kahviloissa istuminen loppui, kun tarjolla oli usein samoja syötäviä: "Kookospallot, Daim-kakku ja muffinsit eivät enää houkuttele", Saukkonen sanoo.

Hän kokkaa kotona gluteenitonta, ei käytä samaa leikkuulautaa tai voirasiaa kuin muut, ja miettii, että saihan tänään tarpeeksi kuituja.

Sosiaalisesta kanssakäymisestä tuli hankalampaa. Työpaikoilla juhlitaan usein kakkukahveilla, ja keliaakikko juo vain kahvia. Juhlissa taas saatetaan todeta, että sopivaa tarjottavaa ei ole, koska olet niin hankala. "Pitää jaksaa olla paksunahkainen."

Hankalinta on ulkomaanmatkoilla, joille Saukkonen ottaa mukaan omat leivät.

"Wienissä oli epätoivoista. Kahviloissa ymmärrettiin, että minulla on rajoituksia, mutta ei uskottu. Joku onkin sanonut, että matkusta riisiä syöviin maihin."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi