Konemetsässä jaksettiin tanssia aamukahdeksaltakin

Marttila. Valtatieltä on tultu jo hyvän matkaa. Metsän reunassa pelto on telttamerta. Polku erkanee hiekkatieltä ja vie metsän siimekseen. Se mutkittelee kantojen ohi ja kaartaa sammaleisen kallion kulmalta pienelle aukealle.

Siellä on korkea lava, jolla tiskijukka pyörittää levyjä. Äänimaailma on kuin yökerhossa. Hiekkaisen tanssilattian ylle on pingotettu värikkäitä koristeita, ja niiden alla tanssii kymmeniä ihmisiä.

He ovat tanssineet läpi koko yön. Edes rankka sadekuuro kello kolmelta ei ajanut kaikkia tanssijoita telttoihin.

Aamu on valjennut jo tunteja sitten. Kello on puoli kahdeksan lauantai-aamuna. Oululainen Paavo Jokelainen, 23, on tullut Konemetsään perjantai-iltana eikä ole vielä ehtinyt nukkua. "Iltapäivällä otetaan tirsat ja illalla jatketaan taas", hän kertoo.

Jokelainen on metsäfestivaalilla ensimmäistä kertaa, ja kehuu musiikkia ja tunnelmaa.

"Kun tulimme eilen illalla tänne metsän läpi, en voinut uskoa näkyä. Aivan mahtavaa, monta tuhatta ihmistä oli tanssimassa. Ensi vuonna on pakko tulla uudestaan", hän hehkuttaa.

Hyvää tunnelmaa kiittelee myös Münchenissä asuva Anne-Lena Varsanpää, 26. Hän on ollut Konemetsässä joka vuosi.

"Ihmiset käyttäytyvät täällä paremmin kuin juoppofestareilla ja ovat ystävällisiä. Täällä on hyvä yhteishenki", hän kertoo.

Varsanpää ei myöskään ole ehtinyt unten maille.

"Olen juonut monta Ediä, on vähän ylipirteä olo."

Konemetsä-konemusiikkifestivaali Marttilassa metsässä alkoi päälavalla perjantaina puoliltaöin. Soitto jatkuu sunnuntaina puoleenpäivään. Festivaalin järjestäjä Peter Gerkman kertoo, että paikalle odotetaan yli 10 000:tä kävijää.

Konemusiikin ystävät valtaavat Ollilan kylän metsän tänä vuonna viidettä kertaa. Konemetsä on kasvanut tasaista tahtia muutaman sadan ihmisen metsäbileistä suureksi konemusiikkitapahtumaksi.

Konemetsää ei edelleenkään mainosteta suurella mittakaavalla. Tänä vuonna mainoksia on tulvinut vain Basso-radion aalloilla. Gerkmanin mukaan tehokkain tapa on edelleen puskaradio.

"Kävijät ovat intohimoisia musiikin suhteen, ja kun ystävä suosittelee, tulee tieto luotettavasta lähteestä", Gerkman selittää.

Vaasalainen Heidi Hietala, 22, ja helsinkiläinen Joonas Heinonen, 30, istuskelevat Chilliteltassa. He harmittelevat Konemetsän ja konemusiikin huonoa mainetta.

"En kehtaa joka paikassa sanoa, että kuuntelen konemusiikkia, koska heti leimataan huumeidenkäyttäjäksi. Pitäisi tutustua alakulttuuriin ennen kuin tuomitsee", Hietala toteaa.

Heinonen myöntää, että Konemetsässä on ihmisiä, jotka käyttävät päihteitä, mutta hänen mielestään viranomaiset ovat ylireagoineet.

"Ihmiset ovat siististi. Ei täällä ole koskaan esimerkiksi tappeluita", hän perustelee.

26-vuotias Kati Tuovinen ei ole törmännyt huumeisiin Konemetsässä.

"Kaikilla festareilla liikkuu huumeita. En olisi yllättynyt, vaikka täälläkin olisi", hän sanoo.

Tuovisen mielestä parasta Konemetsässä on suvaitsevaisuus.

"Kukaan ei katso nenänvartta pitkin, vaikka olisi mudassa ja savessa, koska se on metsäbileiden henki", hän kertoo.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi