7.9.2010 13:21
Vapaa-ajan liikunnalla on yhä suurempi merkitys, sillä työssä ja työmatkoilla saatava liikunta on vähentynyt.
Korkeasti koulutetut ja isotuloiset, hyvässä ammattiasemassa olevat harrastavat enemmän kuntoliikuntaa ja vapaa-ajanliikuntaa kuin vähemmän koulutetut ja pienempituloiset. Lisäksi he liikkuvat enemmän työmatkoillaan.
Vapaa-ajan liikunnalla on yhä suurempi merkitys, sillä työssä ja työmatkoilla saatava liikunta on vähentynyt.
Tiedot ilmenevät Liikunta ja Tiede -lehdessä julkaistusta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksesta. Siinä kerrotaan, miten suomalaisten liikuntatottumukset ovat muuttuneet 1972–2002.
Yksi syy siihen, että korkeassa ammattiasemassa puurtava lähtee herkästi lenkille vapaa-ajallaan, on siinä, että itse työssä saatava liikunta jää usein vähäiseksi.
Toisaalta matalan sosioekonomisen aseman ammatti voi olla fyysisesti raskasta, eikä työn jälkeen enää tunneta tarvetta kuntoiluun.
Vähän liikuntaa harrastavien riskiryhmän muodostavat vähävaraiset ja heikosti koulutetut aikuiset ja heidän lapsensa.
Yksi tutkimuksen tekijöistä, erikoistutkija Katja Borodulin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo, että erityisesti pienituloisten perheiden lasten liikunnan edistämiseksi kuntien pitäisi pitää liikuntapaikat hyvässä kunnossa, varmistaa edulliset pääsymaksut ja tarjota monipuolista toimintaa.
"Myös pienituloisten aikuisten liikuntaa tulisi tukea ja liikuntaneuvontaa lisätä", Borodulin ehdottaa.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi