Kuinka kehuttu ja parjattu kolmikanta oikein elää ja toimii?

Kolmikanta vilahtaa poliitikkojen puheissa, televisiouutisissa ja lehtikirjoituksissa. Toiset kehuvat sen malttia ja yhteistyökykyä, toiset syyttävät vallanhimoiseksi.

Kolmikanta on viime vuosina päättänyt, kuinka suuren palkankorotuksen – ja missä kuussa – suomalaiset saavat.

Se on ollut laatimassa lakiehdotuksia tilaajavastuusta, työantajan oikeudesta seurata työntekijöiden sähköpostiliikennettä sekä työnantajan ja työntekijöiden yhteistoiminnasta työpaikoilla.

Perinteisesti kolmikannalle kuuluvatkin kaikki työelämää liippaavat asiat, kuten palkat ja työlainsäädäntö, mutta myös työelämän sosiaaliturva.

Lisäksi kolmikanta on ollut uudistamassa eläkejärjestelmää ja jopa istuskellut samassa pöydässä, jossa on puhuttu veronkevennyksistä.

Uuttera tapaus tämä kolmikanta, mutta kuka tai mikä se oikein on?

Kolmikanta tarkoittaa, että työntekijät, työantajat ja hallitus sopivat asioista kolmestaan. Työnantajia ja -tekijöitä edustavat järjestöt kuten SAK, STTK, Akava ja EK.

Näkyvin osa kolmikantaa ovat valtakunnalliset tulopoliittiset sopimukset eli tupot, joita on tehty muutamien vuosien välein.

Kolmikantaiset työryhmät sen sijaan pyörivät jatkuvasti. Myllystä putkahtaa ulos jonkinlainen yhteinen tahto, suositus tai valmis lakiluonnos.

Parhaimmillaan erilaisia työryhmiä, komiteoita ja toimikuntia voi pyöriä päällekkäin yli sata.

Ketkä pyörittävät kolmikantaa? Työryhmissä kymmenet, jopa sadat, järjestöjen asiantuntijat ja ministeriöiden virkamiehet puurtavat lukujen, pykälien ja muiden vaikeiden asioiden kimpussa.

Tuporatkaisut taasen henkilöityvät viiteen mieheen eli "viisikkoon", jonka muodostavat työnantajien Seppo Riski ja Jouni Ekuri sekä palkansaajien Lauri Ihalainen, Mikko Mäenpää ja Risto Piekka.

Valtion edustus kolmikannassa henkilöityy Raimo Sailakseen. Kolmikannan oma ministeri on valtiovarainministeri.

Missä voi nähdä kolmikannan?

Kolmikantaiset työryhmät liikuskelevat yleensä pitkin ministeriöitä. Viisikon koti ja neuvottelukeskus on työnantajien linnake, Eteläranta kymppi. Sen merikabinetissa he usein tapaavat.

Välillä puhutaan tiukasti asiaa, joskus taas mennään rennosti syömään.

Kokoukset ovat epämuodollisia ja luottamuksellisia, myös huumori lentää. Pöytäkirjaa ei pidetä, vaan jokainen tekee omat muistiinpanonsa.

Kokouksissa on yleensä kahvit, vakioantimia ei ole. Tosin kerran kaikkien viiden teki kovasti mieli läskisoosia. Sitä Etelärannan emänniltä pyydettiin, ja saatiin.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi