Kukaan ei ole vallassa ikuinen, mutta Castron yritys on ollut omaa luokkaansa

Johtajan sairaus antaa hyvän syyn siirtää valta asevoimille

Runoilija ilmoitti Kuubassa maanantaina, että vallanvaihto on täydessä vauhdissa. "Rauhallinen vallanvaihto on tapahtunut", kirjailija ja hallituksen sisäpiiriin kuuluva Roberto Fernández Retamar kertoi lehdistötilaisuudessa Havannassa.

Sen ei vielä tarvitse tarkoittaa, että Kuubaa vuodesta 1959 johtanut Maximo Lider, Fidel Castro, jo horjuisi haudan partaalla viimeviikkoisen vatsaleikkauksensa jälkeen. Mutta se voi tarkoittaa sitä.

Uutistoimistot ovat viime päivät kertoneet siitä, kuinka Kuuban perinneuskovaiset, santeristat, saaren katolinen kirkko ja kaikki siltä väliltä toivottavat pikaista paranemista rakastetulle johtajalleen.

Vaimea odotus on sävyttänyt Kuuban julkisuutta Castron sairastaessa. Kun viime viikolla myös Kuuban laajat siviilijoukot määrättiin kohotetun valmiuden tilaan, ovat merkit tuttuja muistakin kuin sosialistimaista: kansaa valmistellaan johtajan vaihdokseen.

Kukaan ei voi korvata Fideliä, ainakaan propagandan mukaan. Hän on vallankumouksen kasvot, isänmaan isä, rakastettu johtaja.

Häntä ei voi korvata ainakaan karismaa vailla oleva, ikäisekseen raihnaiselta näyttävä pikkuveli, 75-vuotias Raúl.

Eikä ainakaan yksin. Siihen tarvitaan kokonainen armeija. Ja juuri armeija Raúl Castrolla puolustusministerinä onkin jo alaisuudessaan - Fidel Castron ja kommunistipuolueen luvalla tosin.

Armeija Kuubassa on koko valtion selkäranka ja toimivimman virallisen talouden ydin.

Asevoimien ja teollisuuden roolissa malli omaksuttiin kommunistijohtoisesta Neuvostoliitosta, joka hajoamiseensa asti oli Kuuban tärkein rahoittaja ja tukija.

Neuvostoliitolle Kuuba oli sosialismin näyteikkuna Yhdysvaltain lähinaapurissa, eli piikki imperialistisen päävihollisen lihassa. Kuuba myös toimi Moskovan työrukkasena Afrikan geostratregisessa kilpailussa.

Nykyisin Kuuban asevoimat on merkittävä monialayrittäjä. Teollisuus, turismi ja valtaosa kansainvälisistä kauppasopimuksista tehdään yritysten kanssa, jotka ovat asevoimien eri haarojen hallinnassa.

Armeijan talousroolista kirjoittavat nostavat sen jopa kommunistipuolueen ohi tärkeydessä.

Yhdentoista miljoonan asukkaan saaren asevoimissa on alle 50000 miestä, reservissä niukat 40000, mutta lisäksi tulevat kymmenet ja taas kymmenet tuhannet puolisotilaallisten ja turvallisuuselinten jäsenet, nuorten 70000-päinen työarmeija, 50000 kansalaiskaartilaista ja miljoona aluejoukkojen reserviä.

Siinä on vallankäyttö-, valvonta- ja tarkkailukoneisto, jonka työn tuloksena Kuubassa oleva oppositio on äärimmäisen pieni ja varovainen.

Raúl Castro on tuon valtaverkoston huipulla kommunistipuolueesta valitun johtoryhmän kanssa.

Vallansiirtoa on todellisuudessa toteutettu jo viikkoja, arvioi professori Jaime Suchlicki äskettäin uutiskirjeessään Miamin yliopiston Kuuban-tutkimuskeskuksesta. Kommunistipuolueen otetta on voimistettu, ja Raúl Castroa on nostettu näkyvämmin julkisuuteen.

"Johdon viesti on selvä: Kuubaan ei tule glasnostia tai perestroikaa, eikä minkään Gorbatshovin sallita nousta esiin", tiukasti Castroja vastustava professori arvioi. Hän uskoo Kuuban yrittävän jatkaa entisellä tiellään, yhteistyössä kauppa- ja aatekumppaneidensa Kiinan ja Venezuelan kanssa.

Ainakin Miamiin paenneen yli miljoonan kuubalaisen mielestä pitäisi yrittää jotain kokonaan muuta.

Esimerkiksi talouden vapauttamista niin, että valtionkaupoissa olisi muutakin kuin hyllyt, että romanttisten siirtomaaraunioiden sijasta olisi kunnon koteja, että opettaja, lääkäri, virkamies ja maatyöläinen selviäisivät arjesta ilman turistien kekseliäinä ihastelemia kepulikonsteja.

Demokraattisista vapauksista puhumattakaan.

Semmoiseen paraskaan armeija ei taida pystyä.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi