19.9.2006 12:19
Wesa Aapro testaa kehittämäänsä kulutuskapulaa.
Eettinen kuluttaminen on vaikeaa. On mahdotonta muistaa, minkälaisia yrityksiä kauppojen kymmenientuhansien tuotenimikkeiden taakse kätkeytyy.
Tiedostava kuluttaja pohtii pää sauhuten, turmeleeko tuottaja ympäristöä. Riistääkö työntekijöitään? Mistä saakka tuote on lennätetty? Onko siinä geenimuunneltuja aineksia?
Kulutuskapula on Wesa Aapron kädenojennus ongelmaan. Ajatus on, että asiakas vilauttaa tuotetta kaupassa kännykälleen, joka lukee viivakoodin ja kertoo saman tien olennaisen tuotteesta ja sen tuottajasta.
Aapro kehitti Kulutuskapulan tekniikkaa Taideteollisen korkeakoulun Medialaboratorion lopputyönä. Sen jälkeen vapaaehtoisvoimin pyörivä Kulutuskapula-yhdistys on kerännyt viivakoodeja ja tietoa tuotteiden taustoista.
Palvelin ei vielä toimi kamerakännykän avulla. Nyt kuluttajan täytyy näpyttää viivakoodi kaupassa numeroina ja lähettää se tekstiviestinä numeroon 16 369. Vastaus tulee tekstiviestinä. Palvelu maksaa 25 senttiä ja sen veloittaa operaattori.
Wap-kännykällä ja kotitietokoneella viivakoodin voi kirjata palvelimen nettisivuille.
Ongelmana on tiedon puute.
Tuotteita ei ole vielä saatu palveluun kuin pikkiriikkinen osuus kauppojen valikoimista. Useimmiten vastausviestissä kännykkään lukee, ettei tuotteesta valitettavasti löydy tietoja.
Aapron mukaan innostuneet harrastajat ovat keränneet Yhdysvalloissa internetiin 600 000 tuotteen viivakoodit vain siitä ilosta, että se on mahdollista.
Kulutuskapula tunnistaa vain 250 yksittäistä tuotetta, parisataa yritystä sekä sadan tuotemerkin kuten vaikkapa Uncle Beńsin ja Fazerin tuotteita. Tuoteryhmistä eniten tietoa löytyy oluista ja suklaasta.
Mikäli palvelin tunnistaa pelkän tuottajan, esimerkiksi Valion tai Koffin, se kertoo vain yrityksestä. Aapro arvioi, että kulutuskapula löytää tuottajatiedot tuhannesta tuotteesta.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi