Meritaimenen myrkkymäärä ylittää EU:n turvarajan

Joista pyydetyissä meritaimenissa on yhtä suuria dioksiinin ja PCB:n pitoisuuksia kuin Itämeren lohessa ja silakassa. Meritaimenten myrkkymäärät ylittävät EU:n turvarajan kutujoesta riippumatta. Kalat altistuvatkin dioksiineille vaelluksellaan Itämerellä.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira tutkitutti seitsemän lohijoen meritaimenet, ja yhtä lukuun ottamatta kaikista joista pyydettyjen kalojen dioksiini- ja PCB-pitoisuudet ylittivät EU:n raja-arvon.

Myrkkymäärät olivat lähes yhtä korkeat, olipa näyte puhtaasta Tornionjoesta tai saastuneesta Kymijoesta. Suurimmat pitoisuudet mitattiin Aurajoen taimenista, joissa oli dioksiinia liki kaksinkertaisesti raja-arvoon nähden. Vain Merikarvianjoen näyte alitti kaloille annetun enimmäispitoisuusrajan, kahdeksan pikogrammaa.

Pienten ja suurten kalojen välillä näkyi tutkimuksessa vain pieniä eroja, koska näytteiksi saatiin hyvin samanikäisiä, 1–2-vuotiaita kaloja.

Järvitaimenia ei tutkittu, sillä järvissä on vähän dioksiinikuormitusta.

Tutkimustulos on Eviran tutkimusprofessorin Anja Hallikaisen mukaan yllättävä. "Tulos oli niin tasainen näytteenottopaikasta riippumatta. Ei joessa oleminen kaloja ainakaan puhdista", hän toteaa.

Hallikaisen mukaan meritaimenet on nyt luokiteltava Itämerestä pyydetyn lohen ja ison silakan kanssa samaan ryhmään, jolle Evira on antanut poikkeukset kalan yleisiin syöntisuosituksiin.

Lapsia, nuoria ja hedelmällisessä iässä olevia aikuisia ja raskaana olevia kehotetaan vastedes syömään vaihtoehtoisesti isoa silakkaa tai lohta tai meritaimenta vain kerran tai kaksi kuukaudessa sadan gramman kerta-annoksina.

Erityisen huolestuttavana Hallikainen ei kuitenkaan tilannetta pidä. "Lohesta ja silakasta on kannettu huolta niin monta vuotta, että on vain hyvä, että nyt tiedetään meritaimentenkin tila ja voidaan antaa syöntisuosituksia", hän sanoo.

"Ei ole tarkoitus lopettaa kalansyöntiä vaan se, että kalaa syödään mahdollisimman vaihtelevasti viikoittain ja tunnetaan niiden vierasainekertymät."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi