Muuttoluvan kysyminen takaa rauhallisen yhteiselon

Markkinointimerkonomi Alida Friman on asunut Helsingin Tapaninvainiolla neljä vuotta. Aikaisemmin hän asui Oulunkylässä, mutta vaihtoi kaupunginosaa, kun kanjonimaisessa pihassa kaikuva möly ja pihapiirin levottomuus alkoivat kyllästyttää.

Tapaninvainiolla Friman on viihtynyt hyvin. "Nyt on rauhallista."

Ennen muuttoa Friman otti selvää, asuuko samassa pihapiirissä muita romaneja. Ei asunut. Ison tien toisella puolella asuu kaksi perhettä. He tuntevat toisensa, mutta eivät ole sen läheisempiä tuttuja.

Jos romaniperheitä olisi asunut samassa pihapiirissä, olisi Friman käynyt tervehtimässä heitä ja kysynyt, sopiiko tulla. Hän olisi myös varmistanut, että uudet naapurit ovat kunniallisia romaneja.

Friman selittää, että muuttoluvan kysyminen on toisten romanien huomioon ottamista ja romanien ja valtaväestön suhteiden hoitamista.

Romaniperhe joutuu usein tekemään pitkään töitä, jotta saa samassa pihapiirissä asuvan valtaväestön ymmärtämään, että he ovat hyvää ja tavallista väkeä. Kun samalle alueelle muuttaa häiriköivä romani, hyvät mielikuvat murskautuvat hetkessä.

"Kun yksi tekee jotain ikävää, koko yhteisö leimataan. Romanit ovat joutuneet pakon edessä kehittämään muuttolupasäännön, jotta yhteiselo toimisi", Friman sanoo.

Viime aikoina julkisuudessa olleessa tapauksessa, joka on saanut Asumisen rahoittamis- ja kehittämiskeskuksen ARAn antamaan kunnille määräyksen olla ottamatta huomioon romanien perinteitä, on Frimanin mukaan menty liian pitkälle, ja perinnettä on väärinkäytetty.

"En ole koskaan kuullut näin räikeästä tapauksesta", hän toteaa.

Friman uskoo, että romanit tulevat edelleen kysymään muuttoluvan toisiltaan, vaikka Ara antaisikin uudet säännöt.

"Käytäntö on ollut voimassa vuosikymmenet ja toiminut hyvin. Kaikki romanit tietävät sen eikä siitä ole tehty numeroa. Romanit tarvitsevat sitä."

Väistämissääntö on eri asia kuin muuttoluvan kysyminen. Väistämissäännön mukaan väkivallantekijän suvun täytyy väistää uhrin sukua, kunnes asia katsotaan sovituksi.

"Jumalan kiitos minun sukukuntani kohdalle ei tällaista surua ole sattunut", Friman huokaa. "Mutta onhan se ymmärrettävää, ettei väkivallantekijää haluta naapuriksi. Varmasti sama pätee valtaväestöön", hän toteaa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi