Pamfletti: Kouluampuja ei ole mielisairas

Harvoin kirja on yhtä ajankohtainen. Jussi Särkelän Koulumurhat-pamfletti ilmestyi vain kuukausi Kauhajoen tragedian jälkeen. WSOY:n Barrikadi-sarjassa julkaistu teos on kaiketi ensimmäinen yritys käsitellä aihetta kirjan muodossa.

"Aloin kirjoittaa, kun keskustelu kääntyi heti Jokelan tapahduttua mielenterveysongelmiin. Näytti siltä, että ampuminen oli helpointa selittää niillä", Särkelä sanoo.

Hän on entinen järjestöjyrä, joka toimi vuosikymmenet Näkövammaisten keskusliitossa ja Invalidiliitossa. 1990-luvulla hän työskenteli Mielenterveyden Keskusliiton toiminnanjohtajana.

Taustaansa nähden Särkelä, 57, esittää yllättäviä näkemyksiä.

Hänen mukaansa nyky-yhteiskunnan vitsaus on psykologisointi, jossa kaikki poikkeavuus selitetään mielenterveysongelmiksi. Oikeasti mielisairaat ihmiset ovat Suomessa heitteillä samalla kun pahoinvointi, pettymys tai väsymys luokitellaan mielenterveysongelmiksi.

"Nyt ammuskelutapaukset johtavat siihen, että koululaisten huolikartoitukset lisääntyvät. Tarkoitus on seuloa, kenestä voi tulla kouluampuja. Poikkeavat yksilöt ulkoistetaan sosiaali- ja terveyshuollon hoidettaviksi sen sijaan, että he olisivat osa yhteisöä. Heidät leimataan loppuiäkseen", Särkelä laukoo.

Hän sanoo odottavansa peloissaan Jokelan ja Kauhajoen tutkintalautakuntien toimenpidesuosituksia.

"Sieltä tulee varmasti ehdotuksia, että mielenterveyspalveluita on lisättävä. Kouluihin suositellaan turvallisuuskoulutusta, ja aseiden saantia rajoitetaan. Sen sijaan että hoidettaisiin sairautta, hyväillään oireita."

Sairas on Särkelän mielestä yhteiskunta, ei yksilö. Hänen taikasanansa on sama kuin pääministeri Matti Vanhasella (kesk) ja monella muulla: yhteisöllisyys.

"Jokelan jälkeen poliitikot eivät vielä puhuneet yhteisöllisyydestä. Mielipidekirjoituksissa kansalaiset ja tutkijat näkivät kuitenkin keskeisenä ongelmana yhteisöjen rapautumisen."

"Yhteisöt eivät enää tue yksilöitä. Yksilöt ovat joutuneet irralleen, ja ilman sosiaalisia siteitä myös mieli on lähtenyt hajoamaan."

Miten Särkelä sitten hoitaisi sairasta yhteiskuntaa?

Vaikka yhteisöjen rapautumisen luulisi olevan koko länsimaisen kulttuurin ongelma, Särkelä penää pamfletissaan hallituksen vastuuta.

Tutkijalautakunnan sijasta pitäisi perustaa "tieteellinen neuvottelukunta", vieläpä valtioneuvoston kanslian yhteyteen.

"Siihen kuuluisi johtavia filosofian, sosiologian, historian ja kasvatustieteen tutkijoita, jotka selvittäisivät, mitä yhteisöille on oikein neljänkymmenen vuoden aikana tapahtunut."

Yhteisöllisyyden vahvistamisen Särkelä aloittaisi kouluista.

"Opettajilla on valtava vastuu, ja he tarvitsevat tukea. Heidän tehtävänsä ei voi olla pelkkää tiedonsiirtoa, vaan kokonaisvaltaista ihmisen kasvattamista. Pitäisi palata pienempiin kouluyksikköihin, ja sitten pienentää luokkakokoja."

Särkelä myöntää, ettei hänellä ole takataskussaan ihmereseptiä.

"Tulen osaksi ongelmaa, jos alan luetella toimenpiteitä. Kukaan ei pysty tekemään temppulistaa. Minulla ei ole kompetenssia kuin esittää kysymyksiä. Mutta vastauksia pitäisi alkaa hakea tosissaan. Toivon, että arvostetut tieteentekijät avaisivat suunsa ja alkaisivat puhua."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi