Pitkä ei bussissa viihdy

Tamperelainen Juha Tulonen, 205 cm, on tottunut siihen, että pää osuu kattoon tai polvet penkkiin.

"Bussissa täytyy valita sellainen paikka, että ei ole toista penkkiä edessä. Ja jos vastakkaisella penkillä on joku pitkä ihminen, niin mehän ollaan siinä sitten polvet ristikkäin. Vaikka en ole mitenkään leveä ihminen, niukka on leveystilakin", Tulonen kertoo.

Tulonen, kuten myös Kalle Korhonen, 202 cm, ja Leena Grönfelt, 182 cm, kuuluvat Pieni- ja isokenkäisten yhdistykseen, joka edistää standardikokojen ulkopuolelle jäävien asiaa.

Tulonen kertoo, että vaatteiden etsimiseen pitää varata aikaa ja rahaa. "Tarjoustuotteiden perässä ei voi juosta. Yleensä maksan kolmin- tai nelinkertaisen hinnan. Lisäksi teetän paljon vaatteita."

"Massamarkkinoiden tuotteet puuttuvat, ja erikoiskokoisen elämä on kalliimpaa", sanoo myös Arja Partanen.

Hän pitää Tampereella pitkille ja isojalkaisille ihmisille erikoistunutta kenkä- ja vaatekauppaa.

Pieni- ja isokenkäisten yhdistys saa paljon yhteydenottoja eri puolilta Suomea.

Liikuntatunneilla isojalkaiset lapset ovat pulassa, kun sopivia luistimia tai hiihtokenkiä ei löydy. Tai jos löytyy, ne maksavat julmetusti.

Tilaustyönä tehtyjen kenkien hinta voi nousta yli tuhannen euron.

"Tässä maassa asuu alaikäisiä, joiden jalkoihin suurimmatkaan kengät eivät mahdu. Käsittämättömältä tuntuu, että ihminen käy kuussa, mutta tämä asia on hoitamatta", Partanen puuskahtaa.

Yhdistys julkistaa lähiaikoina internetissä erikoiskokoisten tietopankin. Sinne on suunnitteilla myös maailmanlaajuinen kauppaverkosto. Asiakkaita on, sillä esimerkiksi Euroopassa on 60 miljoonaa erikoiskokoista ihmistä.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi