Poliisissa alkaa jälkipyykin pesu

Lehtikuvista sen näkee: kahden arvostetun kytän – Helsingin huumepoliisin pomon Jari Aarnion ja keskusrikospoliisin (krp) ylikomisarion Tero Haapalan – helpotuksen. Helsingin käräjäoikeus hylkäsi heitä kohtaan esitetyt syytteet virkavelvollisuuden rikkomisesta viime tiistaina.

Pienet virkarikostuomiot annettiin kahdelle Aarnion alaiselle, mutta oikeus jätti heidätkin rankaisematta.

Käräjöinnissä oli kyse kahdesta huumetutkinnasta lähes vuosikymmenen takaa. Helmikuussa 2001 Helsingin Länsisatamassa virolaiselta huumekuriirilta takavarikoitiin yli kahdeksan kiloa amfetamiinia ja sata grammaa kokaiinia.

Homman hoiti Aarnion johtama Helsingin huumepoliisi, mutta haluja samaan keikkaan oli myös muutamilla krp:n kytillä. Isoista takavarikoista saa mainetta.

Länsisatamassa mukana ollut krp:n ylikonstaapeli teki ilmiannon Helsingin huumepoliiseista. Aarnion porukka oli muka etukäteen varoittanut jotakuta rikollista – vasikkaansa –, jonka oli tarkoitus noutaa amfetamiinilasti satamasta.

Krp:n Haapalan taas epäiltiin suojelleen Helsingin huumepoliiseja, koska hän ei aloittanut tutkintaa ilmiannon perusteella. Käräjillä syytettiin myös Aarnion kahta alaista virkarikoksista toisessa huumetutkinnassa. Käräjäoikeus tulkitsi poliisien syyllistyneen virkarikokseen, tosin niin lievään, ettei siitä rangaistu.

Nyt poliisissa alkaa jälkipyykki. On monta kysymystä auki: Mistä ilmiannoissa oli kyse? Kuka vuoti poliisin sisäisen tutkinnan julkisuuteen syksyllä 2007 ennen kuin Aarnio alaisineen tiesi edes olevansa rikoksesta epäilty? Onko kyseessä poliisin sisäinen valtakamppailu?

Ilmiannossa oli kyse ainakin muutamien krp:n ja Helsingin huumeryhmän poliisien henkilökemioista. Mutta on sotkun taustalla myös laajempi krp:n, Helsingin huumepoliisin ja maan ylimmän poliisijohdon kolmiodraama. Krp ja Helsingin huumerikollisuusryhmä ovat vääntäneet kättä pääkaupunkiseudun kovan huumerikollisuustutkinnan työnjaosta.

Maan ylin poliisijohto taas teki syksyllä 2007 silloisen poliisiylijohtaja Markku Salmisen johdolla päätöksen, että Aarnion ryhmän toimia ryhdytään tutkimaan, mutta huumepoliiseja tai heidän esimiehiään ei kuulla asiasta.

Siitä poliisipomot Aarnio ja Haapala ovat edelleen nyrpeitä.

"Ei voi olla niin, että joidenkin huhujen perusteella lähdetään näin isoihin toimenpiteisiin kysymättä huhujen kohteilta mitään", Aarnio sanoo. "Eräänä päivänä tv-uutisissa vain kerrotaan, että meidän koko yksikköä epäillään. Silloin ei ollut käynnistetty edes esitutkintaa. Kyllä se ikävältä tuntui."

Samaa sanoo Haapala: "Minulta ja Aarniolta ei kysytty tai pyydetty ainoatakaan selvitystä poliisihallinnon sisältä vuonna 2007, kun juttua käynnistettiin."

Aarnion ja Haapalan puolelle asettuu esimerkiksi Helsingin poliisikomentaja Jukka Riikonen.

"Toivon, ettei se [tutkinnan aloittaminen] tapahdu enää koskaan tällä tavalla, että lähdetään julkisuudessa pohtimaan keskeneräisiä asioita", Riikonen sanoo. "Kyse on mielipiteiden törmäämisestä."

Riikonen sanoo, että nyt poliisiorganisaatiolla on "tutkiskelun paikka" siinä, kuinka poliisin laillisuusvalvontaa hoidetaan. Hän kiittää Aarnion ryhmän työmoraalia: "Syytteessä olleet miehet ovat pystyneet koko ajan tekemään valtakunnallisesti huipputulosta."

Eikä huumepoliisien oikeusprosessi ole välttämättä vieläkään ohi, sillä käräjäoikeuden päätöksestä saatetaan valittaa hovioikeuteen. Myös oikeuskanslerinvirastossa selvitetään edelleen sitä, tehtiinkö vuonna 2007 alkanut tutkinta alusta lähtien pykälien mukaan.

Vielä joulukuussa 2007, kun huumepoliisien rikosepäily oli vasta vuotanut julkisuuteen, huumepoliisin kovanaamapomo Aarnio oli elementissään Helsingin Sanomien haastattelussa Marskin ravintolassa.

"Kyllä tämä homma nyt katsotaan loppuun asti. Vähän luulen, etteivät kaikki rikoksista epäillyt ole vielä kehissä. Ja jos tämä menee rumaksi, niin sitten se saattaa mennä todella rumaksi", Aarnio sanoi.

"Alkuhiet on nyt otettu."

Aarnio epäili vielä tuolloin julkisesti, että "joku taho" – mahdollisesti poliisiorganisaation sisällä – haluaa hyydyttää hänen johtamansa erittäin menestyksekkään huumeyksikön toiminnan. Se oli kova syytös.

Nyt Aarnio, Haapala ja Helsingin poliisikomentaja Riikonen kiistävät kuin yhdestä suusta krp:n huumeryhmän ja Helsingin huumepoliisin välisen valtakamppailun siitä, mikä on nokkimisjärjestys huumerikosten tutkinnassa. Se kuka saa kovimmat rikokset, saa myös poliisin budjetista rahaa niiden tutkintaan.

Työnjaosta väännetään tälläkin hetkellä poliisihallinnossa.

Kitkaa krp:n ja Helsingin huumepoliisin välillä on ollut vähintäänkin yksittäisten huumepoliisien tasolla.

Se krp:n ylikonstaapeli, joka aikoinaan teki ilmiannon Aarnion ryhmästä, totesi raportissaan Länsisataman huumetakavarikosta esimiehelleen näin: Tosiasiassa oli todella suuri virhe ja munaus jälkikäteen ajatellen antaa juttu RHU:lle [Aarnion huumepoliisiryhmälle] takavarikkoineen, sillä sieltä ei kiitosta tästä asiasta tullut pätkääkään.

Asetelma on kuin kotikutoinen suomalaisversio Amerikasta, jossa – ainakin poliisisarjojen peruskuvion mukaan – FBI:n eli liittovaltion poliisin tutkijat karauttavat kaupunkiin ja astuvat paikallisen sheriffin varpaille.

Onko krp:n ja Helsingin huumepoliisin välillä ongelmia, poliisiylijohtaja Mikko Paatero?

"Tiettyjä jännitteitä on, ja niitä on pyritty purkamaan. Ne ovat liittyneet myös työnjakoon ja yhteistyökysymyksiin", Paatero sanoo

Eli juuri siihen kiistaan, kuka saa kovimmat huumerikokset hoidettavakseen. Miten tämän sotkun jälkipyykki pestään?

"Se tullaan tekemään minun johdollani. Haluan, että kaikki saavat suljetussa tilassa lausua näkemyksensä asiasta."

Miltä tilanne näyttää nyt käräjäoikeuden päätöksen jälkeen?

"Olen helpottunut, ettei siellä poliisille tullut turpiin kauheastikaan", Paatero sanoo.

Siihen suljettuun Paateron palaverihuoneeseen kun pääsisi kärpäsenä kattoon. Näkemyksiä tapahtumien kulusta riittää taatusti ainakin Aarniolla, jota vielä joulukuussa 2007 harmitti aika lailla se, että Helsingin ilmiantajat olivat krp:n poliiseja. Nyt Aarnio jo säästelee sanojaan.

"Heillä varmaan on ollut syynsä, mutta en osaa sanoa motiiveista. Nämä ovat yksittäisten poliisimiesten havaintoja meidän työstä. Kyse ei ole siitä, että meidän ja krp:n nokat olisivat vastakkain."

Pystytkö edelleen yhteistyöhön teidät ilmiantaneiden huumepoliisien kanssa?

"Tämä työ on sellaista, ettei joka aamu, kun menee töihin, voi valita, keiden kanssa tekee töitä. Jos on yhteisiä töitä, niin totta kai tehdään. Ei se sen kummempaa ole."

Ilmeisesti aika parantaa haavat – tai sitten Aarnio hieman kaunistelee. Sillä vielä joulukuussa 2007 hän pohti hotelli Marskin ravintolassa, että kun sotku on aikanaan ohi, on ehkäpä hänen aikansa katsella muita hommia.

"Poliisihallinnon sisäiset vääristymät eivät houkuta jatkamaan", hän sanoi.

Se olisi pääkaupunkiseudun huumekonnien onni, sillä Aarnion johtamien huumekyttien ammattitaitoa on vaikea kyseenalaistaa. Viimeksi tammikuun lopulla Helsingin huumepoliisi kertoi napanneensa rikollisryhmän, jonka epäillään levittäneen kolmen viime vuoden aikana Etelä-Suomessa ainakin 25 kiloa amfetamiinia.

Nyt tuli käräjäoikeudesta vapauttava päätös. Etsitkö jo uusia töitä, Aarnio?

"Se kommentti ei välttämättä liittynyt juuri siihen päivään, jolloin päätös tulee. Mutta olen ollut jo aika pitkään pollarina. Voi olla, etten eläkkeelle tästä hommasta jää. Mutta mitään päätöksiä minulla ei tämän asian suhteen ole."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi