Professori: Palkkaverotus voisi määräytyä iän mukaan

Palkkaverotus voisi periaatteessa riippua veronmaksajan iästä. Tämän ajatuksen heittää ilmoille verotutkija, Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomala.

Tulonjakotilastoista näkee, että pienimmät ansiotulot ovat nuorilla ja vanhoilla. Parhaiten tienaavat 45–49-vuotiaat. Voisiko siis verotus olla kireimmillään siinä elämänvaiheessa, kun tulot ovat isoimmillaan?

Nyt verotuksen perusteena ovat ihmiset tulot. Tuomalan mukaan iän ottaminen yhdeksi veroperusteeksi tekisi verojärjestelmästä tarkemman, tehokkaamman ja oikeudenmukaisemman.

Tutkimuksissa on havaittu, että moni asia vaikuttaa tuloihin: pidemmät ihmiset ansaitsevat enemmän kuin lyhyet, miehet enemmän kuin naiset. Tuomalan mukaan näiden kriteerien käyttäminen aiheuttaisi kuitenkin eettisiä ongelmia.

Ikä sen sijaan on neutraalimpi määre – se ei ole pysyvä ominaisuus kuten rotu tai sukupuoli.

"Iän ja tulojen välillä voi nähdä lähes systemaattisen riippuvuuden. Ihmisen veronmaksukyky voitaisiin saada nykyistä paremmin selville, jos myös ikä huomioitaisiin", Tuomala perustelee.

Siten nuorten ja vanhojen ihmisten tuloverotus voisi olla hellempää kuin keski-ikäisten. Osaltaan tämä voisi olla yksi vastaus Suomessa vellovaan työurakeskusteluun: työntekoa halutaan lisätä niin työuran alku- kuin loppupäässäkin.

Jos verotus olisi alku- ja loppupäässä kevyempää, se saattaisi houkutella nuoria ja vanhoja nykyistä enemmän töihin. Tuomala kuitenkin huomauttaa, ettei tästä ole pitäviä todisteita. Tutkimuksista voi kuitenkin saada viitteitä, että nuorten työntarjonta saattaa reagoida verotukseen herkemmin kuin keski-ikäisten.

Tuomalan ideassa on kyse siitä, että nuorille, vanhoille ja keski-ikäisille olisi omat veroasteikkonsa. Ikäasteikkojen sisällä olisi vielä omat progressiiviset asteikkonsa pieni-, keski- ja suurituloisille nuorille, keski-ikäisille ja vanhoille.

"Useammalla asteikoilla pääsisi yhtä asteikkoa paremmin kiinni verotuksen tavoitteisiin. Uudelleenjako olisi helpompi toteuttaa näin."

Ikäasteikkojen sisälle siis rakennettaisiin oma progressiivinen verotuksensa. Progressio tarkoittaa, että veroprosentti suurenee tulojen kasvaessa.

Tuomalan mallissa nuorten ja vanhojen asteikoissa progressio olisi jyrkempää kuin keski-ikäisillä. Tätä perustelee se, että nuorten ja vanhojen ryhmissä tuloerot ovat suuremmat kuin tasaisemmin tienaavien keski-ikäisten ryhmässä. Mitä jyrkempi progressio on, sitä enemmän se tasaa tuloeroja.

"Näin uudelleenjakoa olisi paitsi ikäryhmien välillä, myös niiden sisällä."

Ikäriippuvainen verotus myös jakaisi tuloja uudelleen ihmisen elinkaaren aikana, mikä tasaisi kulutusta eri elämänvaiheissa.

Palkkatulojen lisäksi Tuomala soveltaisi ikäriippuvaista verotusta omaisuudesta saatavat pääomatuloihin. Pääomatulot ovat suurimmillaan 60–64-vuotiaana.

Kaikki eivät lämpene Tuomalan idealle. Sen on arveltu olevan perustuslain vastainen vaikka tarkoittaakin hyvää. Perustuslain mukaan ihmisiä ei voi käsitellä eri tavalla iän perusteella.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi