Professori: Työelämä ylikorostaa sosiaalisuutta

Sosiaalisuuden arvostamisessa on menty liian pitkälle työelämässä, arvioi Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen. Siten suulas, itseään ja taitojaan korostava visionääri voi ohittaa maltillisen ja rauhallisen asiantuntijan työpaikan saannissa.

Professorin mielestä johtajien ja esimiesten pitäisi arvostaa paljon enemmän työntekijöiden näyttöjä ja asiaosaamista. Sosiaalisuuden korostamisen voisi jättää vähemmälle.

Ihmisen sosiaaliset taidot paljastuvat parhaiten todellisissa tilanteissa. Niiden hoitamisesta saa tietoa jututtamalla muita työntekijöitä. "Joissakin työtehtävissä oman pätevyyden paisuttelusta jää kiinni heti, mutta monessa selviää pitkäänkin ennen paljastumista. Tällaisten työntekijöiden palkkaaminen ei ole todellakaan työnantajan etu", professori kuvailee.

Keltikangas-Järvisen mielestä ujojen ja hiljaisten ihmisten ei tarvitse yrittää muuttaa itseään työssä väkisin ulospäin suuntautuneiksi. "Ihmiset ovat oikeasti erilaisia, eikä jollakin temperamenttipiirteellä ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka pätevä ihminen on", professori sanoo. Häneltä ilmestyi maanantaina uusi kirja, joka käsittelee sosiaalisuutta ja aggressiivisuutta.

Työpaikkailmoituksissa halutaan sekä sosiaalisuutta että kykyä verkostoitumiseen. Vielä 1950-luvulla ihminen luokiteltiin narsistiksi, jos hän pyrki ihmissuhteissaan ennen kaikkea hyötymiseen.

Ylisosiaalinen ihminen ei sovi johtajaksi, Keltikangas-Järvinen toteaa.

Syynä on se, että hyvin sosiaalinen ihminen haluaa miellyttää muita ja on riippuvainen muiden mielipiteistä. Hän ei pysty tekemään ikäviä päätöksiä yksin, vaan sälyttää ne muille.

Työelämässä hän muuttaa mielipidettään sen mukaan, kenen kanssa puhuu.

"Ylisosiaaliselle on kauhistus, jos hän joutuu äänestämään ja jääkin vähemmistöön. Hän haluaa olla aina samaa mieltä enemmistön kanssa."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi