Professori kritisoi poliisin soluttautumista intiimielämän piiriin

Poliisin peitetoiminnassa raja kielletyn ja sallitun välillä on epäselvä. Järjestelmä nojaa vahvasti luottamukseen, että poliisi toimii oikein. Suunnitellut lakimuutoksetkaan eivät ratkaise kaikkia ongelmia.

Kysymys peitetoiminnan rajoista nousi otsikoihin, kun oikeus pui Ulvilan murhajuttua. Puolustus epäili, että puolisonsa murhasta syytetyn naisen taannoinen miesystävä "Seppo" oli oikeasti poliisi.

Keskusrikospoliisi joutui myöntämään peitetoiminnan käytön, mutta totuus "Seposta" voi jäädä arvoitukseksi. Väitteet, että poliisi olisi vietellyt naisen ja esiintynyt lapsille äidin miesystävänä, saivat kuitenkin monet kysymään, kuinka pitkälle poliisi voi mennä.

Rikos- ja prosessioikeuden professorin mielestä ujuttautuminen seurustelu- tai seksisuhteen avulla perheeseen ei käy.

"Kyllä tässä yksityisyydensuoja ja muutkin asiat tulevat vastaa", sanoo Matti Tolvanen.

Poliisihallituksesta suhdeasiaa ei kommentoida. Myös vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Juha Haapamäki on vaitelias Ulvila-jutun takia.

"Nämä kysymykset voivat tulla meidän arvioitavaksemme."

Laki sanoo, että poliisi ei saa tehdä rikosta. Kotirauhaa ei rikota, kun kylään tullaan kutsuttuna. Asianajaja näkee säännöksissä perustavaa laatua olevia ongelmia.

"Peitetoimintaa koskevat säännökset ovat osin toiminnan luonteesta johtuen varsin laveita", toteaa Markku Fredman.

Poliisihallituksen poliisitarkastajan Tarmo Lamminahon mukaan peitetoimintaa käytetään vain kaikkein vakavimpien rikosten torjunnassa. Sitä ei tehdä keinoja kaihtamatta. Toimintaa ohjaavat lain ohella poliisin arvot ja laatukäsikirja, jota päivitetään saatujen kokemusten perusteella. Eettiset kysymykset pohditaan tapauskohtaisesti.

Poliisi päättää peitetoiminnan käytöstä itsenäisesti ja pitkälti valvoo itse itseään. Haapamäen mukaan toiminnan uskottavuus voidaan tämän vuoksi asettaa kyseenalaiseksi.

Haapamäen mukaan poliisin ylijohdon rooli peitetoiminnan ohjauksessa ja valvonnassa olisi voinut olla aktiivisempi. Lamminaho puolestaan sanoo, että poliisin ylijohto valvoo toimintaa kattavasti ja eduskunnan oikeusasiamies saa siitä raportin vuosittain.

Poliisin ulkopuolisen valvojan eli oikeusasiamiehen todelliset mahdollisuudet valvoa ovat professori Tolvasen mielestä erittäin vähäiset.

Haapamäki myöntää valvonnan perustuvan paljolti luottamukseen, että poliisi kirjaa toiminnan asianmukaisesti ylös. Kaikkia tapauksia ei pystytä käymään läpi.

Laissa ei ole säädöksiä, jotka velvoittaisivat ilmoittamaan peitetoiminnasta kohteelle. Esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilain uudistusta pohtinut toimikunta on ehdottanut, että peitetoimintaan tarvittaisiin tuomioistuimen lupa. Tolvanen lisäisi rinnalle julkisasiamiehen, joka valvoisi kohteen etuja.

Peitetoiminnan salaisuutta on perusteltu sillä, että jo pelkkä käytön paljastuminen voi vaarantaa poliisien ja ulkopuolisten turvallisuuden.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi