lauantai 23.8.2014 | Signe, Varma  Onnittele e-kortilla
..FD09:

Riku Lumbergin avoin kirje romaniyhteisölle

19.8.2007

Olen verenperinnöltäni puoliksi romani ja elänyt romanikulttuurin keskellä. Itse kulttuuri on sinänsä kaunis ja toisista ihmisistä välittävä, mutta pinnan alla kytee niin, että sormet savuavat. Mikä ajaa ihmisen tekemään peruuttamattomia ja pahoja asioita?

Tiedän, ettei kukaan itseään kunnioittava romani voi kiistää

tätä tosiasiaa. En yleistä enkä kohdista viestiäni keneenkään tiettyyn ihmiseen. Tuon vain esiin omia ajatuksiani. Haluan herättää keskustelua. Ehkä sitä kautta joku pystyy tulkitsemaan tekojaan ja tuntemuksiaan paremmin.

Olen itse saanut perhepiirissäni tehdä aina omat valintani.

Minua ei ole pakotettu mihinkään muottiin. Olen saanut olla yksilö, jolla on oma tahto. Tästä kiitos kuuluu vanhemmilleni.

Olen valinnut jo pienestä pitäen tien, jossa romanikulttuuri

on osa elämääni, mutta se ei hallitse sitä. Varsinkin aikuisiällä tieni on vielä enemmän eronnut romanien elintavoista ja kulttuurista. Kilpaurheilu hallitsi elämääni monta vuotta.

Katson kuuluvani enemmän valtaväestöön kuin romaneihin, mutta tunnen romanien tavat kuin omat taskuni. Arvostan suuresti useimpia romanikulttuuriin kuuluvia piirteitä, kuten vanhempien ihmisten kunnioitusta, perheen tärkeyttä. Olen ylpeä taustastani.

On kuitenkin asioita, jotka saavat karvani pystyyn.

Kuten verikosto. Keskityn kirjeessäni tähän ongelmaan ja järjettömyyteen, joka joissakin tapauksissa on väkivaltaisuuksien takana.

Jotkut vähättelevät verikostoa ja sanovat, ettei sellaista ole

enää olemassa Suomen romanien keskuudessa. Paskapuhetta, sanon minä.

Kaava on tuttu mafiaelokuvista: Joku vieraasta suvusta tappaa

tai vahingoittaa toisen suvun jäsentä. Seurauksena on kosto tavalla tai toisella. Veren pitää vuotaa. Koston ei välttämättä tarvitse

kohdistua syylliseen. Myös joku lähisukulainen voi kärsiä verisesti. Siis henkilö, jolla ei ole asiaan mitään osuutta.

Vielä vuosien jälkeenkin voidaan koston nimissä leikkiä hippaa puukkojen kanssa pihalla. Tämä on raakaa todellisuutta.

Vaihtoehto kostolle on syyllisen osapuolen poistuminen, niin sanottu väistäminen. Mutta jos väistämistä ei tapahdu, seurauksena voi olla verinenkin yhteenotto. Väistäminen kuulostaa hienommalta kuin verikosto, mutta periaatteessa kyse on samasta asiasta.

Suomen romanien keskuudessa verikosto on aiemmin ollut huomattavasti yleisempää kuin nyt, mutta se ei ole poistunut. Jos joku näin väittää, hän valehtelee ennen kaikkea itselleen.

Tiedän, että tämä kirjoitus herättää närää joissakin ihmisissä.

He voivat kohdistaa vihansa minuun, tai huvittavaa kyllä,

johonkin sukulaiseeni.

Ehkä he eivät vain tiedä faktoja tai eivät halua uskoa niitä.

He voivat närkästyä myös siksi, etteivät he halua faktojen tulevan esiin. Se on jo silkkaa tyhmyyttä. Ongelmaa ei voi poistaa, jos

siitä ei puhuta.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi väkivallalla pitää ratkoa

asioita. Helpottaako kosto todella? Parantaako se haavat? Tuoko

se poikanne takaisin? Saako sillä katu-uskottavuutta?

Usein koston syynä näyttää olevan juuri uskottavuuden tai arvostuksen saaminen. Yritetään olla niin kovaa jätkää.

Minä ainakin nauran tällaisille ihmisille ja tavallaan säälin heitä.

Kaikkein ikävintä on, että koston kierre jatkuu aina vain.

Tulee mieleen Lähi-idän tapahtumat. Kosto kostetaan kostolla.

Onko kyse kunniasta? Vai mikä helvetti ihmisiä riivaa?

Perinteistäkään en lähtisi puhumaan. Tuollainen perinne

pitäisi haudata heti. Miksi hyvyydelle ei anneta tilaa? Tarkoitan

aitoa anteeksiantoa ja välittämistä.

Romanit ovat Suomessa parjattu vähemmistö. Eikä suinkaan

aina syyttä. Syyllistä voi usein etsiä sieltä eteisen suuresta ja kiiltävästä peilistä.

Järkevintä olisi vetää samasta köydestä ja elää sovussa. Yhdistää voimat, jotta ongelmiin päästäisiin käsiksi. Sopeutuminen vie aikaa, mutta tuntuu, ettei edes haluta elää moitteetonta elämää sovussa.

Minä puolustan Suomen lakia. Itse asiassa myös omalta osaltani valvon sitä.

Jos Suomen laki ei riitä riitojen ja rikosten selvittämiseen,

tarjoan ratkaisuksi muuttoa sellaiseen maahan, jossa laki miellyttää.

Romanikulttuuri huokuu välittämistä ja lämpöä. Jokaisesta pidetään huolta, vieraistakin. Näitä hyviä asioita pitäisi vaalia ja tuoda esiin. Aito ja oikea romanikulttuuri painottaa hyviä käytöstapoja ja kaikkien ihmisten kanssa toimeen tulemista.

Vanhempia ihmisiä kunnioitetaan ja heidät otetaan monin

tavoin huomioon. Vanhempien ihmisten neuvoja ja ohjeita kuunnellaan. Nämä ovat niitä hyviä asioita, joista olen ylpeä ja joita

pyrin itse noudattamaan.

Verikosto, tai mitä nimitystä kukakin siitä haluaa käyttää,

on häpeällinen tosiasia romanien keskuudessa.

Haluan, että tällainen barbaarinen käytös saataisiin kitkettyä pois.

Mutta tuskin se tapahtuu minun elinaikanani.


KORJAUS

..FD05:

Helsingin Sanomat | hs.sunnuntai@sanoma.fi

RSS
Osoite Töölönlahdenkatu 2
PL 18, 00089 SANOMA
Puhelin +358 9 1221
© Helsingin Sanomat, a Sanoma company - aineiston luvaton käyttö toisen palvelun osana kielletty

Etkö löytänyt etsimääsi?

Kokeile hakua.

--%>