Ruoka-apu Suomesta Venäjälle jäi yksittäisten viejien harteille

Ruoka-avun vieminen Suomesta Venäjän Karjalaan on hiipunut viime vuosina ja muuttunut yksittäisten vapaaehtoisten ja pienten yhdistysten toiminnaksi.

Syitä ovat Venäjän taloustilanteen parantuminen ja tullimääräysten asteittainen kiristyminen. Tällä hetkellä yksityishenkilö saa viedä mukanaan tavaraa Venäjälle tullitta 35 kiloa kuukaudessa.

Moni vapaaehtoisista on luopunut ruoan viemisestä rajan yli kokonaan tullivaikeuksien vuoksi.

Suuret avustusjärjestöt, kuten Suomen Punainen Risti ja Kirkon Ulkomaanapu, lopettivat ruoka-avun Karjalassa jo 1990-luvun puolella, kun elintarvikepula alkoi helpottaa.

Kumpikaan järjestö ei koe, että laajamittaiselle ruokaviennille olisi alueella enää tarvetta.

"Varmasti siellä on edelleen ihmisryhmiä, joilla on ruoasta pulaa, mutta me katsomme, että paikallisen kehitystyön tukeminen on tehokkaampi tapa auttaa", sanoo Punaisen Ristin tiedotuspäällikkö Outi Pärnänen.

Samoilla linjoilla on Kirkon Ulkomaanavun vs. kansainvälisen työn johtaja Helena Manninen-Visuri.

"Ihmisten elintaso on noussut, ja paikallisten seurakuntien diakoniatyö on kehittynyt niin, että he pystyvät yhä paremmin auttamaan itse itseään. Se on kestävämpi ratkaisu kuin ulkopuolinen humanitäärinen apu."

Venäjän valtion omistama Rossijskaja Gazeta -lehti lehti syytti keskiviikkona suomalaisia Viron venäläisten myrkyttämisestä pilaantuneella ruoka-avulla.

Syytösten taustalla oli Aamulehden Asiat-liitteen juttu, jossa kerrottiin kaupoilta saatujen, parasta ennen -päivämäärän ylittäneiden elintarvikkeiden viemisestä Viroon.

Myös Venäjän Karjalaan vietävästä ruoka-avusta pääosa on kaupoilta saatavia lahjoituksia. Tutkija Meri Kulmala Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutista pitää järkevimpänä mallina sitä, että jos ruokaa halutaan viedä, elintarvikkeet ostetaan Venäjältä, jolloin tuetaan samalla myös paikallisia kauppiaita ja tuottajia.

"Tärkeää on, että avun vieminen lähtee liikkeelle paikallisten omista konkreettisista tarpeista, ei kaatopaikkameiningillä."

Outi Pärnänen ei usko, että Suomesta tulevasta ruoka-avusta on nykyisessä mittakaavassa haittaa venäläisten omavaraisuuden ja oman avustustyön kehitykselle.

"Jos apu perustuu vakiintuneisiin yhteistyösuhteisiin, en näkisi siinä suurta ongelmaa."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi