Sähköyliherkät ry:n puheenjohtaja: Lapsista ei pidä tehdä kännykkäsäteilyn koekaniineja

Kännykän pitkäaikaiskäytön riskit koskettavat erityisesti pieniä kuluttajia, sillä heidän elinikäinen altistusaikansa on pidempi kuin aikuisilla, kirjoittaa Suomen tietokirjailijat ry:n jäsen ja Suomen Sähköyliherkät ry:n puheenjohtaja Erja Tamminen Helsingin Sanomien Sunnuntaidebatissa.

"Lapset ovat tunnetusti herkempiä myös ultraviolettisäteilylle, kemikaaleille ja monille lääkeaineille. Miksi ei myös matkapuhelinsäteilylle? Suomi on johtavana teknologiamaana velvollinen hyväksymään myös mahdolliset riskit, varsinkin kun lähes kaikilla suomalaislapsilla on kännykkä. Moniko käyttää handsfreetä? Handsfree-laitteen pitää olla yhtä tärkeä kuin pyöräilykypärä ja pakollinen lapsille. Kehittyviä aivoja on suojeltava.", Tamminen korostaa.

Tammisen mukaan lankapuhelin on säilytettävä pääasiallisena puhelimena ja lankaverkkojen purkamisessa olisi hyvä ottaa aikalisä, kunnes valokuidun rakentaminen karsittujen linjojen tilalle käynnistyy.

"Jo nyt käytössä on valokuituteknologiaan perustuvia VOIP-puhelimia. Valokuitukaapeleita hyödyntäen voitaisiin myös rakentaa monipuolisia, uusia palvelupisteitä kadonneiden yleisöpuhelimien tilalle. Eikö joku viisas insinööri voisi kehittää näihin pisteisiin kytkettäviä päätelaitteita, joista lapset voisivat soittaa kaupungilta ja olisivat turvallisesti tavoitettavissa?"

Tamminen haluaisi myös, että Suomessakin pitäisi jo puuttua lapsille suunnattuun kännykkämainontaan.

"EU-maista ainakin Ranskassa hallitus on suhtautunut asiaan vakavasti. Ranskassa on kielletty alle 14-vuotiaille suunnattu mainonta ja markkinointi ja alle 6-vuotiaille soveltuvien kännyköiden myynti. Ala-asteen kouluissa on kännykkäkielto. Lisäksi maassa kehitetään ainoastaan tekstiviestejä vastaanottavia ja lähettäviä kännyköitä."

Tammisen mukaan Suomessa on lähes maan tapa, että Nokia on mukana omien tuotteidensa terveysvaikutusprojekteissa ja osallistuu tutkimuksen ohjausryhmään, vaikka se on tiedemiesten foorumi.

"Nokia on paljon puhunut yhteiskuntavastuustaan. Ottaisivatko matkapuhelinteollisuuden edustajat nyt moraalisen vastuun itsensä jääväämisestä, kun tutkitaan heidän tuotteittensa terveysvaikutuksia? Teollisuuden rahoitusosuus on tervetullutta tutkimusveron muodossa, jota riippumattomat tahot ohjaisivat projekteihin".

Tamminen korostaa, että tiedeyhteisön ja poliitikkojen pitäisi löytää välineet taata riippumattomuus, joka edelleen suuntaisi teknologian kehitystä myös lapsille turvallisiin ratkaisuihin.

Aiheesta lisää sunnuntain Helsingin Sanomissa

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi