Sosiaalityöntekijöillä ei ole aikaa hoitaa hommiaan kunnolla

Tuoreimman laman tuomat ruuhkat eivät ole sosiaalitoimistoissa vielä sulaneet. Vantaan Länsimäen sosiaaliasemalla on ainakin 280 asiakasta työntekijää kohti. Puolet asiakkaista tarvitsisi aktiivista sosiaalityötä eli apua, jolla nousta köyhyyden kierteestä.

Siihen ei ole aikaa.

Sosiaaliohjaaja Ninja Setälä vastaa puhelimeen, kun apua tarvitseva ottaa ensimmäisen kerran yhteyttä Länsimäen sosiaaliasemalle.

Läheskään aina hän ei voi luvata tapaamisaikaa. Hän yrittää saada kokonaiskuvaa asiakkaan tilanteesta puhelimessa – ja tilanne on silloin yleensä jo kriisin asteella.

Asiakkaan pitäisi sitten osata toimia sosiaaliturvan viidakossa saadakseen myönteisen päätöksen toimeentulotuesta: täyttää lomakkeita, tuoda tiliotteita, vuokratodistuksia, kopioita sähkölaskuista . . .

"Kyllä niistä itsekin menisi sekaisin", Setälä huokaa. Avun hakeminen voi tyssätä paperisotaan.

Sosiaalityöntekijä Maija Isaksson sanoo, että joutuu työskentelemään arvomaailmansa vastaisesti.

"Etuusviidakossa sukkulointi on kokopäivätyötä", sanoo sosiaalityöntekijä Arja Torkkeli.

Avun tarvitsija kokee helposti nöyryyttäväksi paljastaa pankin tiliotteen kautta elämänsä sosiaalityöntekijälle. Ja kun ratkaisun vaikka toimeentulotuesta lopulta saa, se on kirjoitettu käsittämättömällä kielellä.

Kyykytyksestä puhuvat myös Länsimäen sosiaaliaseman viisi työntekijää, jotka kertovat ammatistaan.

"Ei me olla töissä saadaksemme kyylätä tiliotteita. Paperipinojen läpikäyminen ei ole nautinto", Setälä jatkaa.

"Järjestelmä tuhlaa voimavaroja ja kyykyttää myös työntekijöitä panemalla tekemään työtä, joka ei ole sitä mitä pitäisi", johtava sosiaalityöntekijä Jarl Spoof sanoo.

Pitäisi jalkautua, mennä perheiden luo katsomaan mikä kiikastaa, puuttua peliin ennen kuin tulee häätö, luoda luottamuksellinen asiakassuhde, lähteä maahanmuuttajan kanssa Kelaan tai työvoimatoimistoon, kun tämä sitä haluaa. Sosiaalityöntekijöiden toivelista on pitkä.

"Tässä ruuhkassa se on mahdotonta", Arja Torkkeli sanoo.

"Jotta asiakas itse ottaisi arjen haltuun, tapaamisaikaa hänen kanssaan pitäisi olla vähintään tunti kuukaudessa."

Ei sen puoleen, kaikki asiakkaat eivät halua sosiaalitoimesta muuta kuin rahaa. "Se ajatus pitäisi saada perille, että ihmisten asiat ovat heidän omalla vastuullaan, eikä asioita automaattisesti hoideta sosiaaliasemalta", Jaakko Antila huomauttaa perusasiasta.

Pulmaa tuottaa myös eri järjestelmien kohtaamattomuus. Esimerkiksi kun työntekijä lähettää asiakkaan päihdehuoltoon, hän ei nykyisin välttämättä ole suorassa kontaktissa sinne.

Ei sen puoleen, päihdehuoltoon motivoitunut saa huomata, että ensimmäinen aika järjestyisi vasta puolen vuoden päästä.

Työkkärissäkin on resurssipula: "Mitä kuuluu ja leima korttiin", Torkkeli kuvaa.

Laskentatavasta riippuen länsimäkeläisistä likimain joka viides on sosiaaliaseman asiakas.

Joukossa on paljon maahanmuuttajia, työttömiä, lapsiperheitä, joissa molemmat vanhemmat ovat vailla työtä, ylivelkaantuneita, niitä, jotka juovat rahansa, masentuneita, yksinhuoltajia.

Kaksi viidestä yksinhuoltajasta Vantaalla saa toimeentulotukea. "Perusetuus ei riitä näillä vuokratasoilla", Spoof sanoo.

Mitä

sitten pitäisi tehdä?

Perusturvan kuten lapsilisien, työmarkkinatuen ja asumistuen, tasoa pitäisi nostaa. Toimeentulotuki palaisi alkuperäiseen rooliinsa, tilapäiseksi avuksi. Loppuisi kuittisota.

Ja koko homma pitäisi rationalisoida.

No miksei niin tehdä? "Yhteiskunta ilmeisesti tarvitsee tällaista kyykyttämistä vielä", Spoof sanoo.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi