Suomi on yhä suunniteltu keskikokoiselle ja oikeakätiselle

Tilanteet ovat monille tuttuja: bussissa tai katsomossa polvet kolisevat edessä olevaan istuimeen. Pää paukahtelee kattoon, tai ylähyllyn ostokset jäävät tekemättä.

"Nuori, keskikokoinen, oikeakätinen henkilö, joka on hyväkuntoinen ja liikkuu moitteettomasti. Hänellä on hyvä kuulo, näkö ja kielelliset taidot", Työterveyslaitoksen Ergonomia ja käytettävyys -tiimin päällikkö, dosentti Nina Nevala luettelee suomalaiseen yhteiskuntaan sopivan ihmisen ominaisuuksia.

"Suomessa ympäristö on suunniteltu hyvin staattiseksi ja standardikokoiseksi, se ei jousta ihmisen koon mukaan."

Suomalaisten pituusmuutos on ollut niin nopea, että niin talojen, kalusteiden, kulkuneuvojen, työvälineiden kuin vaatteidenkin mitoitukset ovat jääneet ajastaan jälkeen.

"Yhteiskunta ei ole kovin hyvin onnistunut huomioimaan suomalaisten pituuskasvua", arvioi lääkäri Markku Heliövaara Kansanterveyslaitokselta (KTL).

Kasvu näyttää olevan taittumassa, mutta vaikutukset näkyvät vielä pitkään.

"Tulevaisuudessa tietysti myös vanhukset ovat nykyistä pidempiä ja lihavampia: ylipäätään isokokoisuus lisääntyy", Heliövaara sanoo.

Se näkyy jo nyt siinä, että esimerkiksi ruumisarkut ja krematorioiden uunit alkavat käydä pieniksi.

Teollisessa suunnittelussa tuotteet tehdään niin, että ne sopivat keskimäärin 90 prosentille väestöstä.

Nykyisillä mitoituksilla se tarkoittaa, että naisen olisi oltava 156–176 senttiä ja miehen 169–189 senttiä pitkä.

Näiden mittojen ulkopuolelle jääviä ja esimerkiksi isojalkaisia arvioidaan Suomessa olevan yhteensä noin 750 000. Määrä on kasvussa.

Kun mukaan lasketaan näkö-, kuulo- ja liikuntavammaiset, vasenkätiset ja muut "sopimattomat", määrä nousee jopa miljooniin.

Rakennustietosäätiön yliasiamiehen Matti Rautiolan mukaan asuntorakentamisessa pituuskasvua on huomioitu, mutta ei tarpeeksi.

"Esimerkiksi keittiöiden pöytätasot ovat nykyään 85–90 sentin korkeudella, mikä voi olla monelle naiselle liian korkea ja miehille liian matala."

Linja-autojen koreja valmistavan Lahden Autokorin varatoimitusjohtaja Risto Rantanen sanoo, että on itsekin ylimittainen linja-autoihin.

"Raavaat miehet eivät bussilla tykkää matkustaa, kun eivät kunnolla mahdu istumaan."

Eri tahojen edustajilla on pitkälti sama ratkaisu: lisää säätövaraa.

Rautiola tosin arvelee, että vain harva rakennuttaja on valmis lisäkustannuksiin.

Työterveyslaitoksen Nevala puolestaan arvioi, että jos säätömahdollisuudesta tulisi standardi, kustannukset laskisivat.

Esimerkiksi vain uusimmissa kouluissa on erikokoisia tai säädettäviä kalusteita.

"Kyllä ihmiset voisivat pitää enemmän ääntä kohtaamistaan ongelmista. On ihmisen perusoikeus kyetä toimimaan ympäristössään", Nevala sanoo.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi