Syyte intialaismiehen ihmiskaupasta kaatui

Vantaan käräjäoikeus ei löytänyt näyttöä siitä, että Suomeen järjestetty 31-vuotias intialaismies olisi ollut ihmiskaupan uhri. Kahta intialaistaustaista miestä vastaan nostettu syyte törkeästä ihmiskaupasta kaatui kirkkaasti perjantaina annetussa tuomiossa.

Rajavartiolaitos ja syyttäjä epäilivät, että kaksi veljestä olisivat erehdyttäneet ja uhkailleet intialaismiehen Suomeen työskentelemään ilman palkkaa torikaupassa ja ravintolassa toissa kesästä viime kevääseen. Toinen veljeksistä oli 31-vuotiaan miehen entinen koulukaveri.

Oikeudessa ei näytetty toteen, että mies olisi erehdytetty Suomeen, hänen vapauttaan olisi jotenkin rajoitettu tai häntä olisi uhkailemalla pakotettu työhön. Siitäkään ei ollut näyttöä, että syytetyt olisivat kuuluneet järjestäytyneeseen rikollisryhmään, kuten syyttäjä esitti.

Käräjäoikeus tuomitsi kuitenkin toisen veljeksistä 31-vuotiaan laittoman maahantulon järjestämisestä 60 päiväksi ehdolliseen vankeuteen.

Mies oli lähettänyt turistiviisumihakemusta varten kutsun vaikka tiesi, että kutsuttava aikoi jäädä Suomeen.

31-vuotias tuli turistiviisumillaan Suomeen toissa vuoden kesäkuussa. Hän oli maksanut viisumijärjestelyistä, mutta muisti vaihtelevasti, kenelle hän maksoi.

Saavuttuaan Suomeen mies ilmoittautui turvapaikanhakijaksi väärällä nimellä. Hän asui useissa vastaanottokeskuksissa ja lopulta suomalaisen naisystävänsä luona.

Ihmiskaupan uhriksiepäillyn kertomus vaihteli esitutkinnassa ja oikeudessa moneen kertaan. Oikeus kuitenkin katsoi voivansa luotettavasti päätellä muun muassa sen, että mies lähti kotimaastaan täysin omasta aloitteestaan.

Kukaan käräjäoikeudessa kuulluista useista todistajista ei kertonut, että miehen työntekoon olisi liittynyt jonkinlaista pakkoa.

Miehen ja syytettyjen välillä ei välttämättä edes ollut sellaista suhdetta, jossa rikoslain ihmiskauppapykälän mukainen hyväksikäyttö olisi ollut mahdollista, oikeus päätteli.

Ihmiskaupan uhriksi väitetty itse kertoi oikeudessa, ettei hän halunnut olla yksin kotona. Siksi hän lähti torikauppiaana toimineen miehen mukaan torimatkoille ja auttoi töissä.

Hän sai ylläpidon, mutta ei palkkaa. Palkkaa hän ei ollut puheidensa mukaan pyytänytkään. Mies oli viettänyt aikaa ja autellut palkatta myös ravintolassa, jonka toinen veljeksistä omisti. Tätäkään oikeus ei pitänyt pakkotyönä.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi