Tarjolla nuori punainen mies

Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki on keskiluokkainen sosialisti, joka ei voi sietää aatteen - tai jalkapalloseuran - pettämistä.

Kaupunginvaltuutettu Paavo Arhinmäki, 29, näyttää vähän Jeesukselta.

Eikä miltään alttaritaululta, vaan pehmo-macholta pelastajalta, joka on hidas jalkapallokentällä, ahmii kasvishampurilaisia ja olutta, kannattaa pakkoruotsia, on kiltti koirille, tykkää huutaa megafoniin ja lupaa pitää heikompien puolta.

Aivan ensimmäiseksi vasemmistoliiton Arhinmäen pitää pelastaa oma poliittinen uransa. Arhinmäki täyttää Lucian päivänä 30 vuotta. Se on aika paljon, jos on luonut maineensa nuorena vihaisena miehenä.

Siksi Arhinmäen pitää päästä eduskuntaan maaliskuun vaaleissa. Ennen kuin on liian myöhäistä.

"Tuntuu siltä, että jos nyt ei ole nuorten miesten aika, niin ei sitten koskaan", hän sanoo ja pujottelee vanhempiensa Opelilla kohti kotia, Herttoniemenrantaa.

Opelin takakontissa on 500 kappaletta Arhinmäen tuoretta Punavihreä sukupolvi -kirjaa. Ne on juuri haettu Otavalta.

"Kaikki tietenkin sanovat, että se on vaalikirja. Mutta on se paljon muutakin. Lapsuuskuvausta 1980-luvun Helsingistä."

Arhinmäessä oli saarnaajan vikaa jo pikkupoikana. Hän organisoi koulussa lakkoja ja mielenilmauksia.

"Jos jokin oli meistä tyhmää, kieltäydyttiin tekemästä sitä. Ei suostuttu telinevoimistelemaan tai hiihtämään."

Rehtorinkansliasta tuli tuttu paikka.

Länsi-Pasilassa asunut Arhinmäki pyöri kavereineen Itä-Pasilassa, Kalliossa ja kauempanakin. Kielletyt paikat houkuttelivat. Vartijoiden kanssa sattui pikkukahnauksia.

Paikallistuntemuksesta on ollut myöhemmin hyötyä Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnassa.

Virkavalta ja Arhinmäki joutuvat vastakkain viimeksi Smash Asem -mielenosoituksessa, kun vasemmistolaispoliitikko heitettiin vuorokaudeksi putkaan.

"Kenenkään on turha tulla väittämään, että räyhäsin ja potkin. Löysin netistä videon, joka todistaa, miten kaikki meni."

Suomalaisten poliitikkojen on tapana ylpeillä sillä, että he ovat pragmaatikkoja.

Arhinmäki edustaa vastakkaista näkemystä. Hän vaatii politiikkaan aatteen paloa ja ylpeää punalipun liehutusta.

"Ideologisia eroja ei pidä piilotella. Eikä pidä sanoa, että 'vaihtoehtoja ei ole'."

Arhinmäki moittii kirjassaan vasemmistoliiton entistä puheenjohtajaa Suvi-Anne Siimestä, joka "ei ollut lopulta aatteen ihminen". Arhinmäki pettyi, kun Siimes kielsi olleensa koskaan sosialisti.

Mutta saa Siimes vähän kiitostakin, muun muassa moniarvoisuudesta.

"Sanoin Suvi-Annelle, että malttaisi lukea kirjasta enemmänkin kuin ensimmäiset 20 sivua."

Arhinmäki itse julistautuu sosialistiksi. Hänen sosialisminsa tarkoittaa moniarvoisuuden lisäksi esimerkiksi ydinvoimakielteisyyttä ja perusturvaan panostamista. Ja sitä, ettei Helsingin rantoja saa varata rikkaiden ökytaloille.

Arhinmäki kirjoittaa Punavihreässä sukupolvessa paljon myös työväenluokkaisuudesta. Hänen oma taustansa on silti hyvin keskiluokkainen.

Arhinmäki asui ensimmäiset kahdeksan ikävuottaan Kulosaaressa. Hänen isänsä on korkea virkamies opetusministeriössä. Äiti on erikoissairaanhoitaja.

"Oma elämäkin on aika keskiluokkaista. On työ, puoliso, koira ja osaomistusasunto", kansanedustaja Esko-Juhani Tennilän avustajana työskentelevä Arhinmäki toteaa.

Arhinmäki palauttaa vanhempien auton Pasilaan. Omistuskirjoituksella varustettu lämpimäinen jää eteisen pöydälle.

Illan pääetappi on oulunkyläläinen O'gelis-pubi. Arhinmäki alustaa kantajengille Oulunkylän terveyskeskuksen lakkautusuhasta.

Arhinmäki puhuu ilman mikrofonia, mutta se riittää. Mielenosoituksissa ja stadioneilla treenattu ääni kantaa. Pari innokasta kuulijaa alkaa tulittaa kysymyksillä.

"Ei pysty vittu kun Jussi Pajunen on kaupunginjohtaja, ei pysty mitään kohtuuhintaisia asuntoja rakentamaan!" joku manaa yleisöstä.

Arhinmäki rauhoittelee, eikä ota helppoa pistettä kokoomusta vastaan: "Ei se Pajunen niistä asunnoista yksin päätä, vaan kaupunginvaltuusto."

Oikeisto on luonnollisesti Arhinmäen ykkösvastustaja. Osansa saavat myös aatteettomat demarit ja kokoomuksen polvella istuvat vihreät.

Yksi alimmista on kuitenkin liikemies Hjallis Harkimo. Harkimo teki juudakset: lakkautti FC Jokerit ja ilmoittautui HJK:n ikiaikaiseksi kannattajaksi.

"Se oli kannattajia kohtaan julmin loukkaus, mitä voi ajatella", Arhinmäki paheksuu kirjassaan.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.sunnuntai@sanoma.fi