22.12.2007 20:01
Emeritusprofessori Tatu Vanhanen kirjoitti Helsingin Sanomien mielipideosastolla lauantaina, että kansakunnan keskimääräinen älykkyysosamäärä näyttää selittävän valtaosan Pisa-tulosten maiden välisestä vaihtelusta. Tatu Vanhanen on pääministeri Matti Vanhasen isä.
Tässä Tatu Vanhasen mielipidekirjoitus kokonaisuudessaan:
"Äskettäin julkaistun Pisa-tutkimuksen mukaan suomalaisten 15-vuotiaiden koululaisten oppimissaavutukset luonnontieteiden alalla ovat parhaat maailmassa. Vertailu koski 57 maata.
Tulos on aiheellisesti tulkittu osoitukseksi Suomen koululaitoksen erinomaisesta tasosta, mutta kun maiden saamat pisteet vaihtelevat Suomen 563 pisteestä Kirgisian 322 pisteeseen, on aihetta miettiä, riittävätkö maiden välisten suurten erojen selitykseksi pelkästään erot koululaitoksessa ja opettajien tasossa.
Keskustelussa on kiinnitetty huomiota myös muihin yhteiskuntaoloihin, kuten suhteelliseen tasa-arvoon ja köyhien vähäiseen määrään Suomessa. Joissakin kommenteissa Pisa-tutkimuksen tulosten on todettu korreloivan vahvasti kansakuntien keskimääräisen älykkyyden kanssa.
Tosiasia onkin, että kansakunnan keskimääräinen älykkyysosamäärä näyttää selittävän valtaosan Pisa-tulosten maiden välisestä vaihtelusta.
Olen laskenut 55:n vertailussa mukana olevan maan Pisa-pisteiden ja kansallisen älykkyysosamäärän välisen korrelaation. Kansalliset älykkyysosamääräarvot ovat Richard Lynnin ja Tatu Vanhasen kirjasta IQ and Global Inequality (2006).
Kaksi Pisa-tutkimuksessa mukana olevaa maata – Liechtenstein ja Kiinan Macao – jäivät pois korrelaatiokokoelmasta, koska älykkyysosamääräarvot puuttuvat näistä maista.
Pisa-pisteiden ja kansallisten älykkyysosamääräarvojen välinen korrelaatio tässä 55 maan vertailuryhmässä on 0,824.
Kun korrelaatio kerrotaan itsellään, saadaan selityskerroin, joka osoittaa muuttujien välisen yhteisvaihtelun. Tässä tapauksessa se on 68 prosenttia, mikä edustaa erittäin korkeaa selitystasoa.
Korrelaatio olisi luultavasti vielä huomattavasti voimakkaampi, jos Pisa-tutkimuksessa olisi mukana enemmän kehitysmaita. Afrikan maat puuttuvat kokonaan Pisa-tutkimuksesta.
Korrelaatiokerroin osoittaa muuttujien välisen keskimääräisen riippuvuuden.
Regressioanalyysi paljastaa, miten lähellä yksityisten maiden Pisa-pisteet ovat muuttujien välisen keskimääräisen riippuvuuden ennustamaa tasoa.
Oheinen kuvio esittää tulokset regressioanalyysistä, jossa Pisa 2006 on riippuvana muuttujana ja kansallinen älykkyysosamäärä selittävänä muuttujana. Kuvion läpi kulkeva regressiosuora osoittaa regressioyhtälön perustella lasketun muuttujien välisen keskimääräisen riippuvuuden.
Regressiosuoran yläpuolella olevissa maissa Pisa-pistemäärä on korkeampi kuin mitä kansallisen älykkyysosamääräarvon perusteella olisi voitu odottaa, ja regressiosuoran alapuolella olevissa maissa se on alempi.
Kuvio osoittaa useimpien maiden olevan verraten lähellä regressiosuoraa, mikä merkitsee, ettei niiden Pisa-pistemäärä paljonkaan poikkea kansallisen älykkyysosamäärän ennustamasta tasosta.
Joitakin eniten poikkeavia maita on nimetty kuviossa. Suurimpana positiivisena poikkeamana on Suomi.
Kansallisen älykkyysosamäärän (99) perusteella Suomen Pisa-pistemäärän olisi pitänyt olla 498,7, mutta todellisuudessa se on 563. Erotus on 64,3 pistettä.
Tämän erotuksen voidaan tulkita kertovan Suomen koululaitoksen ja opetuksen keskimääräistä paremmasta tasosta.
Kirgisian tapauksessa kansallinen älykkyysosamäärä ennusti Pisa-pistemääräksi 433,2, mutta todellisuudessa se on vain 322. Erotus on 111,2 pistettä.
Se kertoo siitä, että Kirgisian koululaitoksessa tai muissa yhteiskuntaoloissa on huomattavasti heikkouksia, jotka ovat estäneet maata saavuttamasta kansallisen älykkyysosamäärän ennustamia oppisaavutuksia.
Muut maat poikkeavat huomattavasti vähemmän regressiosuorasta.
Tulkintani mukaan suurin osa positiivisista ja negatiivisista poikkeamista liittyy koululaitoksen tai opetuksen tasoon tai joihinkin muihin asiaan vaikuttaviin yhteiskunnallisiin rakennetekijöihin.
Saksalainen tutkija Volkmar Weiss on esittänyt Pisa-tutkimuksen tuloksista toisenlaisen tulkinnan. Hänen mukaansa Pisa-pisteiden voidaan tulkita mittaavan keskimääräisessä kansallisessa älykkyysosamäärässä olevia maiden välisiä eroja.
Weiss on laskenut Pisan pohjalta uudet kansalliset 15-vuotiaiden älykkyysosamääräarvot vertailussa mukana oleville maille. Ne poikkeavat useiden maiden kohdalla muutamalla pisteellä Lynn–Vanhasen kirjassa esitetyistä kansallisista älykkyysosamääräarvoista. Weiss on saanut Suomen uudeksi kansalliseksi älykkyysosamääräarvoksi 107, mikä olisi yhtä korkea kuin joidenkin Itä-Aasian maiden älykkyysosamääräarvot.
En katso voivani yhtyä Weissin esittämään tulkintaan. Mielestäni on paremmin perusteltua selittää Suomen positiivista poikkeamista regressiosuorasta koululaitoksen ja opetuksen paremmuudella kuin otaksumalla, että 15-vuotiaiden keskimääräinen älykkyys olisi huomattavasti noussut."
Emeritusprofessori Tatu Vanhanen
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi