Tutkija: Naispappeus koettelee lestadiolaisliikettä

Suomen vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä on käynnissä murros, joka vaikuttaa pitkälti siihen, miten liike kehittyy tulevaisuudessa.

Näin toteaa tutkija Mari Leppänen, jonka kirkkohistorian opinnäytetyö tarkastettiin Helsingin yliopistossa.

Murros kilpistyy muun muassa kysymykseen naispappeudesta ja naisten johtajuudesta.

Papit ja puhujat ovat vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä perinteisesti olleet miehiä. Naispuhujilla oli kuitenkin varhaisessa lestadiolaisuudessa liikkeen syntyvaiheissa tärkeä rooli, Leppänen, itsekin taustaltaan vanhoillislestadiolainen, muistuttaa.

Sittemmin naiset hävisivät liikkeen johtopaikoilta ja puhujistosta.

Pro gradu -työhönsä Leppänen haastatteli 25 vanhoillislestadiolaista naisteologia, jotka ovat opiskelleet 1970–2000-luvuilla.

Kävi ilmi, ettei keskustelu virkakysymyksestä ja naispappeudesta ole ainoastaan nuoren sukupolven toive.

"Myös 1970-luvulla opiskelleista naisteologeista osa kertoi seuraavansa keskustelua mielenkiinnolla etäämpää ja suhtautuvansa siihen myönteisesti", Leppänen kertoo.

Liikkeen kielteinen kanta naispappeuteen muotoutui Leppäsen mukaan etenkin 1970-luvulla vallinneessa ilmapiirissä, jolloin lestadiolaisuus reagoi voimakkaasti kirkon maallistumiseen.

"Sen ajan teologinaiset eivät kuitenkaan voineet tuoda toiveitaan julki, ja he jäivät kokonaan liikkeen virallisen virkakeskustelun ulkopuolelle. Heidät ohitettiin sekä naiseuden että teologitaustan vuoksi."

Leppäsen mukaan keskustelun pelko leimaa yhä niin naisten asemaa kuin virkakysymystä, vaikka nuorempi sukupolvi on ottanut aiheeseen näkyvämmin kantaa.

"He ovat kasvaneet paitsi lestadiolaisina myös osana tätä yhteiskuntaa ja nähneet, miten kirkossa naiset voivat toimia tasavertaisina miesten rinnalla. Moni toivoo, että voisi käydä avoimemmin omaa pappeuspohdintaansa ilman pelkoa tuomitsemisesta."

Keskustelun tarve naisten osallisuudesta ja naispappeudesta näkyy varsinkin internetin keskustelupalstoilla, jossa keskustelua käydään varsin avoimesti. Julkisessa puheessa aihe on Leppäsen mukaan kuitenkin ohitettu.

Leppäsen mukaan liikkeen tulevaisuuden kannalta onkin olennaista, miten eri kantoja edustavat saadaan keskusteluyhteyteen.

"En toivo, enkä usko siihen vaihtoehtoon, että liike jakautuisi tämän kysymyksen vuoksi."

Haaparannan seurakunnan kirkkoherra Kimmo Sulila pitää naispappeja todennäköisempänä, että liikkeen keskuselimen Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) johtokuntaan valittaisiin naisia.

Ruotsin kirkon pappi, vanhoillislestadiolainen Sulila kuuluu Suomen puolella Tornion rauhanyhdistykseen. Hän toivoisi johtokuntaan naisia jo tämän kesän suviseuroissa.

"Paikallisten rauhanyhdistysten johtokunnissa on jo naisia, joten ei ole mitään syytä, etteivät naiset olisi edustettuina johtokunnassa."

Myös naispappeudesta olisi hänestä voitava puhua avoimemmin.

"Jo nyt on paljon vanhoillislestadiolaisia naisia, jotka opiskelevat teologeiksi ja papeiksi. Minusta heidän tuntojaan olisi ainakin kuunneltava."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi