Tutkimus: Suomen asutus tiivistyy viiden kasvukeskuksen ympärille

Suomen aluerakenteen kehitys on tulevaisuudessa karkeasti sanottuna viiden–kuuden kasvualueen varassa ja maaseudun autioituminen jatkuu, ennustavat projektitutkija Johanna Hätälä ja geoinformatiikan professori Jarmo Rusanen Oulun yliopistosta.

Parhaiten menestyvät yliopistojensa vauhdittamina Oulun, Jyväskylän, Tampereen, Turun ja Helsingin seudut. Niiden jälkeisen kakkoskastin muodostavat Kuopio, Vaasa ja Ahvenanmaa sekä yksittäisistä kunnista Pedersöre ja Luoto Keski-Pohjanmaalla ja Lemi Etelä-Karjalassa.

Nordia tiedonantoja -sarjassa julkaistu raportti Suomen aluerakenteen viimeaikainen ja tuleva kehitys kuuluu osana Kunnallisalan kehittämissäätiön rahoittamaa aluetutkimusohjelmaa.

Tutkimustulosten mukaan suurin osa Suomesta kuuluu kolmeen alimpaan luokkaan, joille on annettu nimet heikosti kasvava, taantuva tai voimakkaasti taantuva.

Tutkijat olettavat, että taajamien ulkopuolinen asutus harvenee ja asumaton ala kasvaa. Asutus keskittyy yhä pienemmälle alueelle.

Millainen kehitys on tavoiteltavaa, he kysyvät ja vastaavat välillisesti, että aihe nivoutuu aluepolitiikkaan."Mikäli tavoitellaan koko maan asuttuna pysymistä, tulisi sekä maaseudun että taaja-alueiden pysyä asuttuina ja kehittyä tasapuolisesti."

Kirjoittajien mukaan asutuksen keskittyminen muutamaan kasvukeskukseen ajaa väistämättä tilanteeseen, jossa muun Suomen aluerakenne harvenee ja autioituu.

"Uhkaavimmalta näyttää tällä hetkellä Lapin, Kainuun ja itäisen Suomen kehitys."

Niiden tulevaisuus ei näytä kovin suopealta, koska niiltä puuttuvat menestyvät kasvukeskukset. Rovaniemen, Kajaanin eikä Joensuun vetovoimat eivät riitä.

Tutkijat panivat merkille, että Helsinki itsessään on väestökehityksen suhteen heikosti kasvava tai taantuva alue. Kasvu tapahtuu sen ympäristössä Uudellamaalla.

Tilastokeskus on koonnut aineiston koko maan kattavalta ruutukartalta, jossa yhden ruudun pinta-ala on yksi nelikilometri. Näin mitattuna 1970–2007 Suomen asutun alueen kokonaispinta-ala on pienentynyt kahdeksan prosenttia ja väestömäärä kasvanut 15 prosenttia.

Maaseudun väestöntiheys neliökilometriä kohden pienentyi 15,4 asukkaasta 11,3 asukkaaseen, kun taas taajamien väestöntiheys kasvoi 590 asukkaasta 702 asukkaaseen neliökilometrillä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi