Tutkimus: Vanhusten laitospaikkoja liikaa

Suomessa pitkäaikaispotilaiden terveyden- ja vanhustenhoito on Euroopan laitosvaltaisinta. Vanhusten pitäminen vuodeosastoilla on Suomessa aivan omaa luokkaansa verrattuna myös kaikkiin Pohjoismaihin.

"Laitospaikkoja on niin paljon, että Suomi pystyisi hoitamaan myös kaikki Viron yli 65-vuotiaat pitkäaikaishoitoa tarvitsevat", Kuopion yliopistossa tehtävää terveydenhuollon resurssitutkimusta johtava professori Juha Kinnunen sanoo. Kuopion yliopisto tutkii parhaillaan terveydenhuollon voimavarojen johtamista.

Laitokseen joutuminen on vanhukselle myös suuri riski, sillä lievästikin dementoitunut ikäihminen menettää laitoksessa parissa viikossa toimintakykynsä niin pahoin, ettei häntä enää voi kotiuttaa.

Kuopion projektin tulokset hätkähdyttävät kauttaaltaan, sillä kootut tiedot kertovat laajasta terveydenhuollon ylikapasiteetista.

Kinnusen faktat on koottu kotimaisista ja vertailumaiden lähteistä.

Suomessa tehdään noin 10 000 leikkausta miljoonaa asukasta kohti, kun määrä vertailumaissa on 7 000. Runsas leikkaaminen ei vähennä kuolleisuutta, ja 30–40 prosenttia leikkauksista on sellaisia, että niistä ei ole hyötyä potilaille. Leikkaustahti on viime vuosina kiihtynyt.

Terveyskeskuksissa on kaksi tai kolme kertaa enemmän henkilöstöä ja virkoja kuin tarvittaisiin. Sairaalapaikkoja on viisi tuhatta liikaa.

Terveyskeskuslääkärit hoitavat tunnissa keskimäärin puolestatoista kahteen potilasta, kun vertailumaissa vastaavia potilaita hoidetaan tunnin aikana keskimäärin neljästä kahdeksaan. Eräät terveyskeskukset maksavat keikkalääkäreille 6 000 euroa viikonlopun päivystyksestä.

Röntgenkuvia otetaan kaksi kertaa enemmän kuin Ruotsissa. Keskussairaaloiden laboratorioissa on kolminkertainen henkilöstön ylimiehitys.

Vanhustenhoito- ja sosiaali- ja terveyspalveluja pidetään monin paikoin yllä aivan muista kuin hoidollisista syistä: esimerkiksi työllisyys ja kunnan imago ovat tärkeämpiä vaikuttajia, Kinnunen sanoo. Ammattiryhmät ovat myös vahvoja: ammattijärjestöt pystyvät tehokkaasti estämään kaavaillut muutokset.

Professori Kinnusen mukaan julkinen ja yksityinen terveydenhoito olisi nivellettävissä yhteen. Myös Kelan korvauspolitiikka ylläpitää ylikapasiteettia, Kuopiossa katsotaan. Korvaukset tulisi ryhmittää uudelleen niin, että välttämättömistä ja vaikuttavista toimenpiteistä korvausprosentti olisi korkea, ja vähemmän tärkeissä leikkauksissa alhainen tai nolla.

"Näin kysyntä kohdistuisi hyödyllisiin ja vaikuttaviin hoitoihin, ja tämä vaikuttaisi myös tarjontaan."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi