Vanhasen pitää muistaa Olof Palmea

Sosiaalidemokraattinen nykyinen taustavaikuttaja Antti Kalliomäki analysoi puolueen päälehdessä Demarissa äskettäin poliittista tilannetta ja päätyi mielenkiintoiseen loppupäätelmään.

Kalliomäen mielestä porvaripuolueiden yhteinen visio on seuraavankaltainen: irti konsensuksesta, irti tupoista ja irti Sdp:stä. Kalliomäki halusi sosiaalidemokraattien heräävän ja alkavan taistella tätä linjausta vastaan.

Entinen ministeri ja demarien eduskuntaryhmän puheenjohtaja saattaa hyvinkin olla oikeassa. Matti Vanhasen hallituksessa istuvilla porvaripuolueilla, joihin vihreätkin pitää Suomessa nykyisin laskea, voi hyvinkin olla ajatuksissa yhtä vaalikautta pidempi jakso vallassa.

Suuria pitää kannatusmuutosten olla, jotta hallituspuolueiden tukeva eduskuntaenemmistö olisi uhattuna. Niinpä yhteistyö voi oikeastaan rapautua vain sisältä päin tai todella suurten kannatusmuutosten kautta.

Suuria muutoksia voi olla myös edessä. Taloustutkimuksen viime selvitys Yleisradiolle kertoi keskustan olevan jäämässä ei vain kokoomuksen vaan myös itseään edelleen etsivien sosiaalidemokraattien kelkasta.

Keskusta näyttäisi ankkuroituvan Matti Vanhasen johdolla jonnekin 19 prosentin kannatukseen kun kokoomus ja demarit porskuttavat 21-23 prosentin kannatuksen luokassa.

Puoluekannatuksen karttaa muuttaa juuri nyt perussuomalaisten kasvava suosio, joka alkaa muistuttaa sitä tapaa, jolla Veikko Vennamo 1960-luvun lopulla nosti maaseudun puolueensa merkittäväksi puolueeksi.

Silloinkin Smp:n nousun maksoi keskustapuolue, joka kerralla putosi vuoden 1970 vaaleissa keskisuurten puolueiden kastiin, josta se palasi suurten joukkoon vasta vuoden 1991 eduskuntavaaleissa.

Olof Palme tapasi sanoa, että politiikka on tahdon asia (politik är att vilja). Keskustan ongelmana tämän päivän politiikassa on tahdon puute tai ainakin puolueelta puuttuu kykyä näyttää julkisesti tahtoa.

Mitä Matti Vanhanen oikeastaan tahtoo keskustan puheenjohtajana ja pääministerinä? Hallituksen toinen pääpuolue kokoomus osaa pelaamisen taidon paljon keskustaa paremmin.

Maailmanlaajuisen talouskriisin oloissa olisi mahdollista tehdä myös tahtopolitiikkaa, mutta se ei millään näytä Vanhaselta onnistuvan.

Hän piti sisäsiistin puheen taannoin tarvittavasta EU-politiikasta. Puhe osoitti hänen muuttaneen linjansa EU:n suhteen jokseenkin 180 astetta. Mutta puhe ei ollut osoitus poliittisesta tahdosta ja yritys nostaa eläkeikää päättyi nolosti, vaikka tarkoitus oli ihan hyvä.

Vasta tahdon löytyminen avaisi keskustalle tien kannatuksen kasvuun. Mutta onko kuusi vuotta pääministerinä tehnyt jo tehtävänsä?

On mukavampi olla samassa valokuvassa Barack Obaman kanssa kuin politikoida Suomessa ja palauttaa keskustan kentän tuki omalle johtamiselleen ja uskoon puolueen kykyyn löytää ratkaisuja suomalaisen yhteiskunnan ongelmiin.

Politiikka ei voi olla pelkkää hallinnointia vaan se on aina myös julkisuuden hallintaa. Aikaa keskustan puoluekokoukseen on runsas vuosi ja eduskuntavaaleihin vajaat kaksi vuotta.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi