Vanhoillislestadiolaiset kertovat painostuksesta hoitokokouksissa

Kirkossa toimivan vanhoillislestadiolaisliikkeen piirissä olevat kertovat kokeneensa painostusta sekä hengellistä väkivaltaa yhteisön niin sanotuissa hoitokokouksissa.

Hoitokokous tarkoittaa vanhoillislestadiolaisliikkeessä niin sanottuja sielunhoidollisia tilaisuuksia, joihin ihminen kutsutaan tekemään "parannusta".

Kokouksia oli erityisesti 1970-luvulla, mutta Helsingin Sanomien tietojen mukaan tilaisuuksia järjestetään yhä. Helsingin Sanomien haastattelemat henkilöt ovat olleet joko itse hoitokokousten kohteena tai joutuneet seuraamaan hoitokokousta sivusta.

Hoitokokouksien pitämiseen on heidän mukaansa osallistunut myös Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen (SRK) johtokuntaan kuuluvia sekä pappeja.

Vanhoillislestadiolaisella "Jukalla" on kokouksista omakohtaista kokemusta. Läheistensä vuoksi hän ei halua esiintyä haastattelussa nimellään.

Jukka kertoo, etteivät nykyajan hoitokokoukset ole yhtä järjestyneitä ja systemaattisia kuin 1970-luvulla. Kohteeksi joutuvat nyt yksittäiset ihmiset, jotka ovat julkisesti esittäneet SRK:n virallista kannasta poikkeavia mielipiteitä.

Hoitokokouksiin viitataan usein sielunhoidollisina keskusteluina. Jukka on eri mieltä.

"Niissä täyttyvät kaikki hengellisen väkivallan tunnusmerkit: painostusta, uhkailua, kiristämistä."

"Hoidettavaksi" voi joutua, jos esittää liikkeen virallisesta linjasta eriäviä mielipiteitä esimerkiksi perhesuunnittelusta tai naispappeudesta, mutta myös, jos kuuntelee vaikkapa rockmusiikkia, käy konserteissa tai värjää hiuksiaan.

Aiheesta lisää sunnuntain Helsingin Sanomissa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi