Veikka Gustafsson lähtee valloittamaan viimeisiä jättiläisiään

Vain muutama päivä sitten vuorikiipeilijä Veikka Gustafssonilta kuoli jälleen yksi kaveri.

"Tyyppi oli jäänyt jumiin liian korkealle ja kuollut sinne. Luin sen äsken netistä", Gustafsson sanoo.

Uutinen sai Gustafssonin tietenkin surulliseksi, mutta toisaalta hän on sellaisiin jo aika tottunut.

"Ei tämä valitettavasti ollut ensimmäinen kerta. Siinä oli tehty vääriä päätöksiä. Aina ei ole rohkeutta kääntyä takaisin ja tulla alas silloin kun pitäisi", hän sanoo varovasti.

Sitten Gustafsson alkaa sulloa kiipeilyvarusteita isoon kassiin. Hänellä on jo vähän kiire, sillä lento Pakistaniin lähtee aivan kohta, ja sitä ennen on vielä paljon pakkaamista. Kotitalon eteinen on täynnä varusteita: makuupusseja, hakkuja, köysiä, vaatteita, ruisleipää, kameroita.

Tämä on arviolta kolmaskymmenes kerta, kun Gustafsson on lähdössä reissuun. Ja jos kaikki menee hyvin, tämä on myös viimeinen todella vaarallinen retki.

Maailmassa on neljätoista vuorta joiden huippu sijaitsee yli 8 000 metrin korkeudessa, ja Veikka Gustafsson on valloittanut niistä yksitoista.

Karakorumin vuoristossa Pakistanissa on jäljellä enää kolme jättiläistä: Gasherbrum I, Gasherbrum II sekä Broad Peak. Gustafsson aikoo "huiputtaa" ne kaikki tänä kesänä.

"Mahdollisuudet on ehkä fifty–fifty. Pitää tulla kolme huippupäivää."

Huippupäivä tarkoittaa ennen kaikkea hyvää säätä. Huonona päivänä huipulla on 40 astetta pakkasta ja myrsky, hyvällä säällä pakkasta on "ehkä vain" 25 astetta.

Gustafsson on valloittanut vaarallisempiakin vuoria kuin nämä kolme, mutta Himalajalla on vaarallista joka kerta.

Kiipeilijät kutsuvat aluetta yli 7 500 metrin korkeudessa kuoleman vyöhykkeeksi. Siellä ollessaan ihminen ei enää palaudu, vaan pieninkin liike kuluttaa kehoa.

"Porukka hyytyy, harkintakyky pettää ja sitten jäädään jumiin."

On täysin mahdollista, että Gustafsson on ottanut itselleen mahdottoman urakan. Jäntevän lihaksikas kiipeilijä sanoo painavansa nyt noin 75 kiloa, mutta kuukauden päästä massaa on jo kymmenen kiloa vähemmän.

"Voi olla, että loppukesästä ei enää yksinkertaisesti ole äijässä paukkuja. Mä voin olla liian hidas, liian heikko, liian puhki."

Gustafssonin "kasitonnisproggis" on kestänyt viisitoista vuotta. Se alkoi 1993, kun nuori mies pisti asuntosäästönsä sileäksi ja lähti niillä rahoilla valloittamaan Mount Everestiä. Yritys onnistui, ensimmäisenä suomalaisena.

15 vuotta Gustafsson on onnistunut välttelemään päähän tippuvia kiviä ja jäänmurikoita, lumivyöryjä, railoja ja vuoristotautia.

Kuolema pelottaa, ja niin sen pitääkin.

"Kaikki me täältä joskus lähdetään. Toivottavasti mahdollisimman myöhään", Gustafsson sanoo.

Menestys vuorilla on kiinni hyvästä yhteistyöstä. Jos Gustafsson väsyy, tukena on kaksi tuttua japanilaista kiipeilijää.

"Sen toisen tunnen vähän liiankin hyvin. Ominaishajua myöten."

Kun vuorikiipeilijä lähtee matkalle, hän hyvästelee perheen: vanhemmat ja sisarukset.

"Ne käskivät pitää huolen, että elokuussa varmasti nähdään."

Jos kaikki menee hyvin, istuu Gustafsson elokuun alkupäivinä Broad Peakin huipulla 8 047 metrin korkeudessa. Siellä hän ei ajattele mitään kovin ylevää.

"On vain pirun paha olo. Täytyy ajatella ainoastaan, että täältä on päästävä alas, tämä ei ole vielä tehty."

Alemmas laskeutuminen tuo tullessaan valtavan väsymyksen, vasta sitten tulee mielettömän hyvä tunne.

Gustafsson on varma, että jos tämä retki onnistuu, niin "isojen vuorien kanssa rimpuilu" saa jäädä. Tuleeko sitten tyhjyyden tunne?

"Ei tule. Sitten voi fiilistellä, vaikka jotain kivoja kuustonnisia."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi