Yle – tahdomme sinun parastasi

Tieteiselokuva Star Trekin mielikuvitusmaailman roduista yksi on ollut aina ylitse muiden: borg. He ovat täydellisiä ja tunteettomia koneen ja ihmisen risteytyksiä. Borgit jakavat yhteisen tajunnan ja tekevät kaikki päätökset yhdessä, yhteisen hyvän nimissä. Koska he ovat täydellisiä, he haluavat myös muiden muuttuvan kaltaisikseen.

Siinä sivussa voi toki muutama planeetta ja yhteiskunta tuhoutua, mutta tarkoitus pyhittää keinot. Borgien mielestä ihmiset eivät vain tajua mikä on heille parhaaksi ja siksi vastarinta on turhaa.

Journalismi kärsii hieman samasta ongelmasta kuin borgit. Toimituksissa ollaan vakuuttuneita siitä, että yhteiskunta ei voi toimia ilman journalismia. Jos joku väittää muuta, hän ei vain tajua omaa parastaan. Ilman sanomalehteä tai puoli yhdeksän uutisia Suomi ajautuisi välittömään kaaokseen, jossa korruptio rehottaa ja epärehelliset poliitikot jatkavat vallassa vuodesta toiseen.

Tässä roolissa kunnostautuu erityisesti Yleisradio, jonka toimintaa kustannetaan meidän kaikkien rahoilla. Mediamaksun eli tuttavallisemmin yleveron myötä kaikkien on pakko maksaa, halusi Ylen palveluja tai ei. Ja kukapa ei haluaisi kannattaa tasapuolista, vähemmistöystävällistä ja kaikkien suomalaisten parhaaksi toimivaa yhdistystä?

Yle on myös kärkäs muistuttamaan, että sitä ei rahoiteta mainostuloilla. Ylen arvot -verkkosivun lukemalla ymmärtää helposti, että mainoksettomuus tekee median toiminnasta erityisen luotettavaa. Teksti on muutenkin niin kirkasotsaista, että se saisi maallikkosaarnaajankin punastelemaan.

Käytännössä Yle siis perustelee oman hyvyytensä kahdella tavalla: ilmoittamalla että sen tarkoitusperät ovat jalot ja sen että rahoitus on puhdasta. Tämä on myös Ylen suurin ongelma. Suomi on täynnä yhteisöjä, joiden aatteet ovat hienoja ja rahoitus ei-kaupallista.

Maailmalla niitä on tuhansittain. Otetaan esimerkiksi vaikka Human Rights Watch (HRW), ihmisoikeuksia valvova kansalaisjärjestö. Sen toiminta on kustannettu lahjoituksin.

Sillä, kuten Ylelläkin, on töissä alansa huippuosaajia, jotka eivät työskentele HRW:ssä rahan vaan paremman maailman takia. HRW tuottaa ihmisten hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeää materiaalia ja julkaisee sitä monikanavaisesti. Sillä on jopa omia toimittajia, jotka yhdessä järjestön asiantuntijoiden kanssa omaavat todennäköisesti moninkertaisen määrän ihmisoikeustietoa ja -osaamista tavalliseen toimitukseen verrattuna.

Jos HRW kustantaisi lahjoitusrahoillaan toimittajan Ylelle, paranisiko vai huononisiko Ylen uutisten ihmisoikeusraportointi? HRW:n rahoitushan on periaatteessa vielä riippumattomampaa kuin Ylen. Kumman rahoittaman toimittajan pään päällä olisi kirkkaampi sädekehä? Entä jos HRW:n toimittaja tulisi Hesariin? Katoaisiko hänen jutuistaan kaikki hohto mainosten keskellä?

Ylelle rahoituskysymys on arka paikka. Lupa verottaa kansalaisia on oikeastaan ainoa asia, joka erottaa sen kaikista muista hyvää tarkoittavista yhdistyksistä. Veroviranomaisiahan arvostetaan tai pelätään juuri sen takia, että heillä on lupa verottaa.

Ei suinkaan sen takia, että he ovat ainoita, jotka ymmärtävät verojärjestelmän täydellisesti. Jos ylevero poistettaisiin, Ylen arvovalta ja luotettavuus kokisi hurjan kolauksen. Siksi mediamaksulle ei edes haluta etsiä vaihtoehtoja. Vastarinta on turhaa.

Kirjoittaja on opintovapaalla oleva Helsingin Sanomien toimittaja, joka opiskelee USC Annenbergin journalismilinjalla Los Angelesissa Helsingin Sanomain Säätiön stipendillä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi