Lähes puolet suomalaisista saa D-vitamiinia alle tarpeen

Suomalaiset saavat liian vähän D-vitamiinia, havaittiin tuoreessa väitöstutkimuksessa. Varsinkin 11–12-vuotiaat tytöt, 21–49-vuotiaat miehet ja 65–85-vuotiaat naiset tarvitsisivat sitä lisää, elintarviketieteiden maisteri Heli Viljakainen totesi Helsingin yliopistossa tarkastetussa väitöstutkimuksessaan. Eikä puute koske vain heitä, vaikka selkeitä riskiryhmiä ovat teinitytöt, 27–35-vuotiaat naiset ja miehet sekä ikääntyvät naiset.

"D-vitamiinitilannne on talvella riittämätön 40 prosentilla suomalaisista", Viljakainen sanoo. Hän mittasi D-vitamiinin määrän verinäytteistä eri vuodenaikoina.

Vaihtelu osoittautui niin suureksi, että se haittaa luuston hyvinvointia. "Yli puolet saa D-vitamiinia vähemmän kuin suositellut 7,5 mikrogrammaa vuorokaudessa."

Osa ihmisistä käyttää jo D-vitamiinivalmisteita. Viljakainen uskoo, että ilman niitä tilanne olisi vielä huonompi.

D-vitamiinia syntyy iholla auringonpaisteen vaikutuksesta. Suomessa niin tapahtuu vain huhtikuun puolivälin ja lokakuun lopun välillä, koska muulloin paiste on liian heikkoa.

Viljanen totesikin, että D-vitamiinia on veressä eniten syyskuussa ja vähiten maaliskuussa. Huippukaan ei noussut korkeaksi, sillä syyskuussa pitoisuus oli vain 65 nanomoolia litrassa, kun runsaasti auringossa oleskelevilla pitoisuus oli yli 200 nanomoolia.

"Varastot riittävät ehkä joulukuuhun", Viljakainen sanoo.

Niiden syntymiseen vaikuttaa myös ihotyyppi. Toiset eivät kestä aurinkoa lainkaan, toiset taas ruskettuvat hyvin. Vaatteilla tai voiteilla suojattu iho ei muodosta D-vitamiinia, ja muodostuminen kestää kauemmin myös rusketuksen syventyessä. Ihon kyky tehdä D-vitamiinia vähenee vielä iän karttuessa.

Tarvitaan siis lisää D-vitamiinia. Se hoituisi Viljakaisen mielestä parhaiten lisäämällä vitamiinia elintarvikkeisiin. Niin tehdään jo: suuri osa D-vitamiinista saadaan maidosta ja margariineista, joihin se on lisätty tuotantoprosessissa.

"Sopivin tapa olisi täydentää nykyistä useampia elintarvikkeita." Vitamiinia voi lisätä melkein mihin elintarvikkeeseen tahansa, ja esillä ovat olleet esimerkiksi ruisleipä, aamiaismurot, jukurtti, kivennäisvesi ja tuoremehut.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi