Yli tuhat psykiatrian laitospaikkaa voi kadota, kun avohoitoa lisätään

Psykiatrian laitospaikkojen karsiminen tuo avohoitoon monenlaisia uudistuksia.

Avohoitoon halutaan esimerkiksi uudenlaisia liikkuvia yksiköitä, jotka pääsisivät potilaan kotiin vaikkapa kriisitilanteessa.

Syrjäseuduilla etäisyydet ovat pidempiä, mutta kotisairaanhoitaja voisi pyytää psykiatrilta ohjeita esimerkiksi videoyhteydellä, sanoo sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvos Maria Vuorilehto.

"Ylipäänsä ihmisiä voitaisiin hoitaa aikaisemmin niin, ettei laitoshoidon tarvetta tule."

Laitospaikkojen vähenemistä esitetään helmikuussa julkistettavassa kansallisessa mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa. Laitospaikkoja on tarkoitus vähentää 4 600:sta 3 000:een vuoteen 2015 mennessä.

Laitospaikkojen tilalle halutaan vahvempaa avohoitoa.

Tämä tarkoittaisi esimerkiksi terveyskeskusten depressiohoitajien määrän lisäämistä.

Vuorilehto arvioikin, että hoitajien määrä pitäisi moninkertaistaa nykyisestä alle sadasta.

Myös tuettua palveluasumista halutaan laajentaa. Sillä tarkoitetaan palveluasumista, jossa hoitajat käyvät säännöllisesti potilaan luona.

Suunnitelmissa askarruttaa niiden hinta.

Kun laitospaikkoja 1980- ja 1990-lukujen taitteessa vähennettiin, ei avohoidon resursseja lisätty samassa suhteessa.

Monen kuntoutukseksi vakiintui psyykenlääkkeen reseptin uusiminen.

Vuorilehto vannoo, että tästä on otettu opiksi.

"Jos avohoitoa ei kyetä kehittämään, ei ihmisiä voi pihalle laittaa. Ei sairaalahoidon tarve silloin häviä minnekään."

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimusprofessorin Kristian Wahlbeckin mukaan 1 500 laitospaikan vähennys vapauttaisi suunnilleen yhtä monta työntekijää avohoidon käyttöön.

"Mutta siirtymäkaudeksi tarvittaisiin lisäresursseja", Vuorilehto sanoo.

Ryhmän on kerrottu aikovan ehdottaa myös erillisistä psykiatrisista sairaaloista luopumista. Niiden osastot siirtyisivät yleissairaaloiden yhteyteen.

Näin voisi käydä myös Kellokosken sairaalassa, jonka suljetun osaston käytävät näyttävät arkipäivänä lähes tyhjiltä.

Joku potilas on taideterapiassa, toinen psykoterapiassa.

"Lakkautus tekisi skitsofreniapotilaiden kuntoutuksesta yksipuolisempaa", sairaalan kuntoutuksen ylilääkäri Eila Sailas sanoo.

Hänen mukaansa yleissairaaloihin syntyisi sumppuja, joissa hoidettaisiin vain kiireellisiä tapauksia.

Kuntoutujien siirto tuettuun palveluasumiseen on Sailaksen mielestä piilolaitostamista, jonka laatu vaihtelee rajusti.

Siinä muutama kuntoutuja saattaa asua yhdessä talossa kaukana taajamista, Sailas sanoo.

"Toivon, että psykiatrit eivät ole tässä uudistuksessa yhtä sinisilmäisiä kuin edellisen laman aikaan."

Wahlbeckin mielestä avohoidon lisäämiseen liittyy turhia pelkoja.

Niissä kunnissa, joissa on satsattu avohoitoon ja suljettu sairaaloita, on myös vähemmän itsemurhia, hän muistuttaa.

"Esimerkiksi skitsofreniaa sairastavien tekemät henkirikokset eivät liity sairaalapaikkoihin vaan siihen, miten toimivia avohoitopalvelut ovat."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi