Kolme vuotta sitten Andy McCoy katosi julkisuudesta.

Ensin saatettiin hautaan paluuta tehnyt Hanoi Rocks. Sitten suurella melulla kasattu The Real McCoy Band sekoili itsensä kanveesiin vain kolmen keikan jälkeen.

Sen jälkeen Andy McCoysta ei ole juuri kuultu. Mutta nyt hän on palannut. Ensi viikolla ilmestyy uuden Grease Helmet -yhtyeen debyyttilevy, jolla soi taas tuttu kitarasoundi.

"Mulla ei ole enää kiire minnekään", kertoo Andy McCoy nykyisestä työtahdistaan.

Hän puolittain istuu ja puolittain makaa helsinkiläisen studion sohvalla. Sanat tulevat suusta verkkaiseen tahtiin.

"Kaikki on nähty. Mä olen nähnyt tästä bisneksestä hyvät puolet, ja mä olen nähnyt huonot puolet. Ja kaiken siltä väliltä."

Puheessa kuuluvat menneiden vuosikymmenien kokemukset, uran nousut ja laskut, kehut ja kolhut.

Siitä on nyt 28 vuotta, kun Andy McCoy iskostui suomalaisten kollektiiviseen tajuntaan retostelemalla 30 000 markan setelinipulla televisiolähetyksessä.

Hänet opittiin tuntemaan Suomen ainoana rocktähtenä, itsetietoisena kitarasankarina, suunsoittajana ja provokaattorina, joka on pöyhkeillä puheillaan ihastuttanut ja vihastuttanut. Hän on valloittanut maailmaa takki auki ja povannut levyilleen miljoonan myyntiä.

Kaikki ei vain mennyt aina odotusten mukaan. Ympäriltä kuoli ihmisiä, bändit hajosivat ja rahat katosivat vääriin käsiin.

Koetut vuodet ovat muuttaneet monia asioita.

"Mä olen oppinut pitään breikkii ja duunaan juttuja, kun on oikea viba. Ilman stressitilanteita", hän kertoo. "Yks juttu on ihan selvä. Kukaan ei tule enää pomoileen. Ei kukaan. Me pidetään tää bändi omissa handuissa. Kyl vuosien varrella oppii."

McCoyta ei kiinnosta "corporate bullshit" eli levy-yhtiöiden kanssa vääntäminen.

"Meillä oli jo valmis diili, mutta yhtiön päällikkö sai fudut ja kaikki olisi pitänyt aloittaa alusta. Kelattiin et antaa olla, mitä muuta ne on kuin yksi välikäsi. Tässä bisneksessä välikäsiä riittää."

Häntä ei kiinnosta soittaa yhtään turhaa keikkaa.

"En mä keikkailemisesta tarpeekseni ole saanut, mutta mä olen tehnyt tarpeeksi turhia rundeja. On tehty rundeja vain sen takia, että fyrkka pyörii ja pystytään maksaan liksaa ihmisille, jotka istuu jossain konttorissa ja soittaa puheluita."

Häntä ei kiinnosta hittien kirjoittaminen tai, kuten hän sen sanoo, fyrkkabullshit.

"Mä haluan keskittyä vain taiteen tekoon, musiikkiin tai sit tauluihin. Ei mua kiinnosta yhtään bisnespuoli ja ahneus. Se on niin kulunutta. Sen kuulee niin monen ihmisen musiikista, että ne ei kelaa muuta kuin fyrkkaa."

Häntä ei kiinnosta julkisuus. Tämänkin haastattelun hän antaa vain, koska uuden levyn promoaminen on "osa duunia".

"Mä lopetin turhat haastattelut. Eiks se riitä, että kaikki tunnistaa. Minne vaan mä meen, en saa olla rauhassa."

"Tulee hetki, että haluaa olla rauhassa. Nyt mä asun sukulaisten ja vanhojen frendien lähellä, mua suojellaan aika hyvin. Kukaan ei bamlaa skeidaa meitsistä enää."

Lopulta jäljelle jää soittaminen. Se jaksaa yhä kiinnostaa.

Uusi tilaisuus tarjoutui hieman yllättäen, sillä Grease Helmetissä McCoyn rinnalla soittaa ensimmäistä kertaa vuosiin kokonaan uusi ryhmä. Yhtyeen laulaja Jere Garcia on tuttu elektroyhtye Accusta ja soittajat metallibändeistä Amorphis ja Amoral.

"Tää on hyvää, luovaa duunia", luonnehtii McCoy. "En mä ois lähtenyt tähän mukaan, jos ois alettu kirjoittaa vaan jotain hittibiisejä. Mä olen jo kirjoittanut tarpeeksi hittejä yhteen elämään."

"Me tehtiin levy niin kuin ne ennen tehtiin, että se kuunnellaan kokonaisuutena ja se kasvaa joka kuuntelulla."

Soittajien erilaisista taustoista huolimatta lopputulos on varsin lähellä McCoyn keskeistä tuotantoa.

Otetaan esimerkiksi avauskappale Sold Our Soul: se on klassista rockia, jossa vahvat kitarariffit vuorottelevat suurten soolojen kanssa. Kertosäkeessä kappale koukuttaa melodisuudellaan.

Juuri tämä on leimallista Andy McCoyn tuotannossa. Toisin kuin monet raskaan rockin raatajat, hän ei ole koskaan kainostellut kosiskelevaa melodisuutta.

"Mun mielestä biisissä kaksi tärkeintä juttua ovat groove ja melodia. Ilman niitä sä voit skulaa niitä instrumentteja vaikka kuinka paljon, mutta se ei mene minnekään. Siitä tulee itsekeskeistä roskaa."

"Se on varmaan blandis suomalaista ja ruotsalaista: Ruotsin puolelta tulee varmaan melodisuus ja Suomesta groove. Ruotsissa digattiin schlageria ja täällä Hurriganesia. En mä muuta selitystä löydä."

Uusi bändi, uudet soittajat, uusi levy. Onko tämä sinulle uusi alku?

"Uusi alku? Ei sellaista olekaan. Mulla lukee otsassa ex-nisti ja moni kelaa vieläkin, että mä olen nisti, vaikka olen ollut viisitoista vuotta puhtaana", hän viittaa menneisyytensä painolasteihin. Nykyisiksi päihteikseen hän annostelee "pari bissee".

"Mut mä teen nyt vain, mitä mä haluan. Olenks mä ikinä oikeasti tehnyt mitään muuta? Ehkä kokeillut jotain ja huomannut, että tämä ei ole mulle. Ei kenenkään pitäis alistua tekeen, mitä ei halua."

Grease Helmetin ensimmäinen keikka on 26. lokakuuta Vantaan Tulisuudelmassa.