Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.
Justin Vernonin Bon Iver on Flow-festivaalin avauskonserttien musta hevonen: kahdella aikaisemmalla kerralla Flow¹n keskiviikkoavauksessa on menty elektronisesti ja isosti (Kraftwerk ja Chemical Brothers), nyt mentiin kyllä isosti ja rikkaalla äänimaailmalla, mutta myös hetkittäin hyvin hiljaa ja haavoittuvasti.
Silti Bon Iver täytti Flow'n ison sinisen teltan. Se osoitti kuinka pitkälle hyvillä biiseillä pääsee, vaikka levyjen tuotanto olisikin epätavallinen. Tietysti hypekoneistokin on tehnyt tehtävänsä. Kanye Westin kanssa hengaileva Justin Vernon on indien superjulkkis.
Bon Iverin vastaanotto oli kautta linjan erittäin positiivinen ja se heijastui myös esityksen virkeyteen. Koko esitys oli niin täydellisen komea, ehkä joitakin satunnaisia suvantoja lukuun ottamatta, että ei voinut kuin ihailla kuinka iso yhtye sai isot ja tarkkuutta vaativat sovituksensa toimimaan niin saumattomasti.
Vernonin bändi oli valtava jousineen ja puhaltimineen ja sen soittajien ammattitaito oli häikäisevä. Yhtyettä ei ollut todellakaan koottu kasvottomista kiertuemuusikoista, vaan mukana oli soittajia muun muassa Tom Waitsin, Antony Hegartyn ja Andrew Birdin yhtyeistä.
Jälkimmäiseen levyyn keskittynyt, 16 kappaleen keikka hienoine valoineen ja harvoine mutta sympaattisine välispiikkeineen poikkesi kuin yö ja päivä sekä ensimmäisen levyn mies, kitara ja autotune asetelmasta että toisen levyn täyteen tilkitystä, erikoisten soundivalintojen äänimaailmasta.
Se teki myös konsertin seuraamisesta poikkeuksellisen jännittävän ja nautittavan: tyylillisesti yhtye liikkui avantgardesta rockiin, progeen, souliin ja jazziin, usein ylittäen tyylillisiä rajoja yhden kappaleen sisälläkin.
Lue koko arvio perjantain Helsingin Sanomista.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi
