Missään rockfestivaalilla koko maailmassa ei ole nähty tänä kesänä yhtä paljon vanhoja suuria poptähtiä kuin Lontoon olympialaisten avajaisissa ja päättäjäisisssä.

Brittien kisoissa tähdet olivat vieläpä yksinomaan kotimaisia. Britannia on ollut vuosikymmeniä popmusiikin supervalta, ja jopa Yhdysvalloissa jouduttaisiin tekemään jonkin aikaa töitä, jotta paikalle saataisiin yhtä paljon yhtä tunnettuja ja musiikkihistorian kannalta yhtä merkittäviä – ja yhä esiintymiskuntoisia – artisteja.

Tai jos rehellisiä ollaan, niin The Kinksin Ray Davies, 68, ei ole ollut laulajana enää vähään aikaan parhaassa terässään, ja avajaiset huipentanut Paul McCartney, 70, kuulosti myös paljon hauraammalta kuin vielä viime joulukuussa.

Ja ollaanpa vielä rehellisiä: aika monet juhlissa esiintyneet brittipopin tähdet eivät ole enää vähään aikaan menestyneet myyntilistoilla tai loistaneet stadioneilla kymmenientuhansien hurraavien fanien edessä. Useimmat eivät ole vuosiin tehneet kappaleita, joita kuunneltaisiin haltioituneena ja joista puhuttaisiin innolla, ja jotkut, kuten Spice Girls, eivät ole tehneet viime aikoina oikeastaan minkäänlaista musiikkia.

Brittien popin paraati oli loistavan menneisyyden paraati. Annie Lennox, Pet Shop Boys, Take That, Madness, Liam Gallagher ja Fatboy Slim ovat merkittäviä, koska ne tekivät tärkeää musiikkia 15–30 vuotta sitten.

Sama musiikki puhuttelee toki uusia kuulijoita vielä tulevaisuudessakin. Ja antoivat britit tilaa nuorelle sukupolvellekin. Jessie J, Tinie Tempah ja komeasti laulava Emeli Sandé eivät vain ole popin tulostaulukossa yhtä ylivoimaisia kuin vaikkapa Rihanna (Barbados), Justin Bieber (Kanada) tai Carly Rae Jepsen (Kanada).

Isäntämaan ainoa maailmanlaajuisesti kilpailukykyinen nykyartisti, Adele, ei esiintynyt olympialaisten seremonioissa.

Brittien hegemonian murtumisen merkit ovat näkyneet jo vuosia varsinaisissa musiikkitapahtumissa. 90-luvulla Suomen rockkesässä kuumimmat uudet artistit olivat lähes poikkeuksetta brittiläisiä: The Stone Roses, EMF, Ride, Primal Sream, Blur, Pulp ja Suede olivat Provinssirockissa tai Ruisrockissa soittaessaan maailman halutuimpia uusia rocknimiä.

Tänä kesänä muodikkaaseen vaihtoehtomusiikkiin keskittyneessä Kuudennessa aistissa vetonaulat olivat joko kotimaisia tai amerikkalaisia, ja Flow-festivaalin pääesiintyjät olivat Yhdysvalloista, Kanadasta ja Pohjoismaista.

Tai olihan Flow'n päälavalla yksi brittinimikin: Saint Etienne, joka oli tuore, nokkela ja melankolisesti charmantti 1990-luvun puolivälissä.