Kuusi vuotta sitten meillä riemuittiin euroviisuvoitosta.

Lordi ei ollut Euroopan paras hardrock-yhtye, eikä Hard Rock Hallelujah Euroopan paras kappale, mutta sinä vuonna se edusti Euroviisuissa tervetullutta ironiaa, ja Lordilla oli ehdottomasti kilpailujen hauskin show.

Eilen Euroviisut voittanut Ruotsin Loreen ei ollut hauska, eikä hänen voittajasävelmänsä Euphoria ollut mistään kulmasta katsottuna vitsikäs tai ironinen.

Se oli taitavasti rakennettu popkappale: ulkoisilta tunnusmerkeiltään tuttu pumppaava euroteknohitti, mutta samalla kaikista kompromisseista karsittu. Kun muut maat yrittivät kosiskella kaikkia sekoittamalla epätoivoisesti teknoriffejä ja elektron sointia stadionrockiin, etnoiskelmään ja voimaballadeihin, niin ruotsalaiset keskittyivät olennaiseen.

Euphorian tuttuus ei tule vanhoista euroviisuhiteistä, vaan tanssilattian arjesta: samoista synkopoiduista kolmisointuriffeistä, joita trance-pohjaisessa tanssipopissa on käytetty 20 vuoden ajan. Kaavasta poikkeava ja mieleen jäävä yksityiskohta on kertosäkeen nouseva melodiakulku, jota basso seuraa kahden iskun ajan.

Myös esityksen vahvuus oli niukkuudessa. Dramaattisesti laulavia ja kovaäänisiä naissolisteja kisassa oli vaikka kuinka, mutta Loreen erottui joukosta, koska suurimman osan aikaa hän oli lavalla yksin, ilman tarpeetonta bändiä tai kulissi-dj:tä.

Ruotsissa Euroviisuihin suhtaudutaan riehakkaan karnevaalihumun alla hyvin vakavasti ja kunnianhimoisesti.

Eikä vain Ruotsissa: Viron euroviisukarsintoihin kahdesti osallistunut poplaulaja Iiris muistutti vastikään Helsingin Sanomien haastattelussa, että Virossa lahjakkaimmat laulajat ja lauluntekijät ovat lähteneet mukaan kilpailuun, koska Euroviisut oli pitkään ainoa tapa herättää huomiota ulkomailla.

Suomen tämänvuotinen edustussävelmä, Pernilla Karlssonin När jag blundar oli kaunis, eikä se ollut yksinkertaisesta asustaan huolimatta mikään aloittelijoiden onnenkantamoinen. Lauluntekijä Jonas Karlsson on ollut tekemässä myös Suomen tämän vuoden suurimpiin kuuluvaa hittiä, Elokuu-yhtyeen kappaletta Soutaa, huopaa.

Suomessa on uskottu, että artistin suurin haaste ei ole menestyä Euroviisuissa, vaan jatkaa uraansa vielä Euroviisujen jälkeen.

Europopin ja diskomusiikin tekeminen on taitolaji. Suomessa taitoa on haluttu suunnata popmusiikissa muille, joko tuottavammille tai maineeltaan paremmille aloille. Niin voi tehdä, mutta sitten ei pidä itkeä, että aina ruotsalaiset voittavat ja me emme ikinä.

Vasten tahtoaan voittavan mörköhevibändin kortti on jo pelattu.