Helsingin Sanomat kysyi Guggenheimin säätiön apulaisjohtaja Eleanor Goldharilta  kommentteja väitteisiin ja kysymyksiin, jotka opetus- ja kulttuuriministeriö esittää arviossaan Guggenheim–Helsinki. Kooste selvityksen esityksistä ja avoimista kysymyksistä. Ministeriö itse ei ollut säätiöön yhteydessä kootessaan väitteensä ja kysymyksensä.

Ministeriö väittää: ”Toiminnan oletettu verovapaus ei ole suinkaan taattu, pikemminkin Guggenheim-säätiön toiminnan liiketaloudellisen luonteen ja lisenssimaksujen muodossa erittäin epätodennäköinen.”

Goldhar vastaa: Olemme täysin non-profit tai kuten jotkut sanovat not for profit -organisaatio (voittoa tavoittelematon, ei-kaupallinen). Molempia termejä käytetään Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Me olemme laillisesti perustettu yleishyödyllinen organisaatio, emme todellakaan liikelaitos.

Ministeriö väittää: Guggenheimin säätiö omistaa ”lähinnä 1930-luvun eurooppalaista taidetta”.

Goldhar vastaa: ”Ei pidä paikkaansa. Säätiön kokoelman teokset kattavat tyylikausia impressionismista, post-impressionismista ja varhaisista moderneista mestariteoksista minimalismiin, post-minimalismiin, konseptuaaliseen taiteeseen ja tärkeisiin nykyvalokuva-, filmi-, video-, uusi media - ja installaatioteoksiin. Varhaisin kokoelman työ on Camille Pisarrolta vuodelta 1867 ja uusimpiin kuuluvat esimerkiksi Ik-Joong Kangin 1392 Moon Jars (Wind) (2008–2010) ja Susan Philipszin The Shallow Sea (2010).”

Ministeriö arveli: ”Guggenheimin säätiö on 2000-luvulla tehnyt selvityksiä museokonseptista kymmenkunnan eri kaupungin kanssa. Näitä ei ole toteutettu. Mikäli näissä kohteissa selvityksiin käytetty rahamäärä on vertailukelpoinen Guggenheim Helsinki -selvityksen kahteen miljoonaan euroon, säätiön konsulttipalvelujen tuotto on ollut kymmenessä vuodessa noin 20 miljoonaa euroa.”

Kun Helsingin Sanomat kysyi asiasta, ministeriö poisti kyseisen virkkeen arviostaan.
Ministeriön listalle ”toteutumattomista hankkeista” jäivät Peking, Urdaibai, Vilna, Bukarest, Taichung, Honkong, Guadalajara, Rio de Janeiro, Tokio, Las Vegas ja museo New Yorkin Lower Manhattanilla.

Goldhar vastaa: ”Olen jo vastannut näihin kysymyksiin” (HS 19. 1. 2012).

HS kysyy: Mutta mihin näistä kaupungeista säätiö teki ulkopuolelta tilatun selvityksen ja nosti selvityksestä palkkion?

Goldhar vastaa: ”Taichungiin, Guadalajaraan, Rio de Janeiroon, Urdaibaihin ja Vilnaan, johon tosin tehtiin Eremitaasin puolesta selvitys modernia ja nykytaidetta esittelevän museon perustamisen mahdollisuuksista. Guggenheimin säätiön hallitus ei ole koskaan puoltanut Guggenheimin museon perustamista Vilnaan.”
”Meiltä ei ole tilattu selvityksiä Pekingiin, Honkongiin, Bukarestiin, Las Vegasiin, Tokioon ja Lower Manhattanille. Urdaibaissa keskustelut selvityksestä ovat alkuvaiheissa.”

Ministeriö kysyy: ”Guggenheim organisoi arkkitehtikilpailun, jonka Helsinki maksaa. Onko Guggenheimilla siis käytännössä myös päätösvalta sekä juryn että kilpailun voittajan suhteen?”

Goldhar vastaa: ”Kilpailu järjestettäisiin yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa ja tuomariston jäsenet valitsisi Helsinki ja Guggenheim. Voittaja(t) valitsee tuomaristo. Helsingin kaupunki maksaisi kilpailun, koska rakennuksen lopulta omistaisi kaupunki ja/tai säätiö, joka perustettaisiin Helsingissä.”

Ministeriö väittää: ”Guggenheim päättää kuka tulee museon johtajaksi.”

Goldhar vastaa: ”Väärin. Johtajasta päättäisi uusi säätiö, jossa Helsingillä olisi neljä ja Guggenheimilla kolme hallituspaikkaa.”

Ministeriö vaatii: ”Lisenssimaksut pitäisi sitoa myös johonkin riskiin, pääsylipputuloihin tai Helsingin muiden museoiden teoslainojen ja näyttelyiden maksutuloihin.”

Goldhar vastaa: ”Lisenssimaksu kompensoisi Guggenheimia sen nimeen liittyvästä goodwillistä ja yleisestä valvonnasta, jota täytyy suorittaa Guggenheim-verkostoon kuuluvan museon laadun takaamiseksi. Helsingin kaupunki on ilmaissut, että lisenssimaksun maksaisivat yksityiset ja yrityslahjoittajat sekä muut lahjoittajat.”

Ministeriö väittää: ”Selvityksessä ei kerrota, mitä tapahtuisi 20 vuoden lisenssioikeuden jälkeen eli vuonna 2032 (sen jälkeen, kun 2017 avattu museo on toiminut 15 vuotta).

Goldhar vastaa: "20 vuoden jälkeen osapuolilla on optio jatkaa lisenssiä viiden vuoden periodilla, jonka jälkeen lisenssi ja siihen liittyvä maksu neuvoteltaisiin uudelleen."

Ministeriö kysyy: ”Kuinka paljon taidetuotteiden, julisteiden ja kirjojen ym. myynnistä on tuloutettava Guggenheim-säätiölle?”

Goldhar vastaa: ”Ei mitään.”

Ministeriö väittää: ”Maksamalla 20 vuoden ajan heti rakentamisaikana alkavan noin 23 miljoonan euron lisenssimaksun kaupunki saisi vuosittain kaksi Guggenheim-ketjussa kierrätettyä näyttelyä sekä yhden itse kuratoimansa näyttelyn [ministeriö ei mainitse pienempiä näyttelyitä].
Päättäisikö Guggenheim-säätiön valitsema museonjohtaja nämä yhdessä säätiön hallituksen kanssa?”

Goldhar vastaa: ”Museon johtaja olisi vastuussa ohjelmasta yhteistyössä Guggenheimin kanssa.”

Ministeriö kysyy: ”Perisikö Guggenheim-säätiö kulut oman hinnoittelunsa mukaan kilpailuttamatta ja yksinoikeudella?”

Goldhar vastaa: ”Guggenheimin näyttelykulut ovat linjassa alan yleisten standardien kanssa ja ne julkistettaisiin.”