Sisäministeri Päivi Räsänen avasi tällä viikolla (HS 20. 2.) jälleen keskustelun alkoholinkäytön rajoittamisesta. Räsänen haluaisi, että anniskeluravintolat lopettaisivat alkoholin myynnin muutamaa tuntia nykyistä aikaisemmin. Nykyään ravintolat voivat myydä alkoholia korkeintaan puoli neljään asti yöllä, joten Räsäsen ehdotuksen mukaan tarjoilu loppuisi puoli kahdelta.

Ministeri perusteli aukioloaikojen rajoittamisen poliisiin kohdistuvilla säästötoimilla. Hänen mukaansa ravintoloiden sulkeminen aikaisemmin työllistäisi poliisia vähemmän. Myös poliisiylijohtaja Mikko Paatero olisi valmis sulkemaan ravintolat nykyistä aikaisemmin.

Ravintola-alan edunvalvontajärjestö Matkailu- ja ravintolapalvelut vastustaa ehdotusta, sillä heidän laskelmiensa mukaan tarjoiluajan lyhentäminen vähentäisi alalta noin 2000 työpaikkaa. Järjestö uskoo myös, että alkoholin nauttiminen siirtyisi koteihin, kaduille ja erilaisten yhdistysten tiloihin.

Alkoholinkäytön rajoittamisesta keskusteltiin myös viime vuonna, kun peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsson ja Räsänen kannattivat keskioluen laimentamista. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriössä on aloitettu työ, jonka tarkoituksena on puuttua alkoholin mielikuvamainontaan. Istuva hallitus on jo nyt kiristänyt alkoholiveroa.

Vuonna 2010 alkoholin kokonaiskulutus oli Suomessa 44 miljoonaa litraa sataprosenttisena alkoholina eli noin 10 litraa henkilöä kohden. Kulutus on ollut laskussa vuodesta 2008 lähtien, mutta 40 vuoden aikana suomalaisten alkoholinkäyttö on kolminkertaistunut.

KYLLÄ

Ben Zyskowicz:

Suomalaisten juominen on mennyt ihan överiksi.

Minna Tawast:

Suomalaiset juovat liikaa eikä mikään viittaa siihen, että juomista hillittäisiin omin päin tarpeeksi. Ravintola-anniskelun lopettaminen nykyistä aiemmin vaikuttaisi takuuvarmasti ainakin jossain määrin vähentävästi, sanoo Matkailu- ja ravintolapalvelut mitä tahansa. Totta kai osa jatkaisi kotona, kadulla, puistoissa ja missä vain – kuten nytkin – mutta eivät läheskään kaikki.

Suurimman osan juominen korreloi kuitenkin viinan saannin helppouden ja sosiaalisten tilanteiden kanssa. Oikeaa lopetusaikaa voi varmaankin pohtia ja laskeskella ravintola-alan taloudellisia menetyksiä vielä tarkemmin. Tämä konsti ei tietenkään voi olla yksin riittävä. Uskon myös valistukseen ja asennemuutokseen, vaikka niiden vaikutus näkyykin hitaasti.

Susanna Kuparinen:

Kiellot ja rajoitukset ovat ristiriidassa vapaan markkinayhteiskunnan ihanteiden kanssa. Ravintoloiden aukioloaikoja en antaisi äärikristittyjen päätettäväksi, kuten en antaisi mainonnan rajoituksia alkoholiteollisuuden edustajien ratkottavaksi. Rajoitteiden edut ja haitat pitää pohtia maltillisesti ja objektiivisesti.

Siksi mainonnan rajoituksia koskeva lainsäädäntö pitää avata uudelleen. Paula Risikko otti peruspalveluministerinä panimoteollisuuden edustajat mukaan lainsäädäntötyöhön. Asia pitää antaa riippumattomien tahojen pohdittavaksi. Sen jälkeen mainonnan rajoituksia voidaan pohtia uudelleen objektiivisesti: esimerkiksi miten estää tehokkaimmin nuoriin suunnattu mielikuvamainonta. Jos alkoholimainonta ei vaikuta alkoholin kulutukseen, miksi mainoksia sitten tehdään? Toisaalta alkoholista ei pidä tehdä tabua. Kysymys on kompleksinen.

Timo Vihavainen:

Rajoitusten purkamisen tie on jo loppuun kuljettu ja huonoksi havaittu. Tuskin missään maassa alkoholinkäyttö on yhtä holtitonta ja yhteiskunnan suhtautuminen siihen yhtä neuvottoman piittaamatonta. Esimerkiksi Ranskassa rajoitetaan etenkin nuorison juomista ravintoloissa, Amerikassa oluenkin nauttiminen julkisella paikalla tuo 50 dollarin sakot. Tällaisilla toimilla yhteiskunta ainakin osoittaa, mitä se pitää hyväksyttävänä. Samaa meillekin. Aukioloaikojen suhteen kannattaisi ehkä harkita vanhaa kunnon huviveroa: kello 24 jälkeen myydylle alkoholille kaksinkertainen hinta.

Riiko Sakkinen:

Alkoholiin täytyy ottaa yhtä tiukka linja kuin tupakointiin. Ensimmäiseksi sen juominen pitää kieltää ravintoloissa, ja seuraavaksi tavoitteeksi tulee asettaa alkoholiton Suomi vuonna 2030. Oppia alkoholinvastaiseen taisteluun hallitus voisi hakea Saudi-Arabiasta ja Iranista.

Vesa-Matti Saarakkala:

Esimerkiksi alkoholin anniskelu tulisi lopettaa ravintoloissa nykyistä aiemmin. Se on kaikkien etu. Emme voi mielestäni lähteä siitä olettamasta, että jos anniskelu lopetettaisiin aiemmin, häiriöt ravintoloiden ulkopuolella lisääntyisivät ja sen takia asiaan ei voitaisi puuttua. Alkoholista syntyvät haitat ovat yhteiskunnalle taloudellisesti moninkertaiset verrattuna alkoholin myynnistä saataviin verotuloihin.

Aku Louhimies:

Muita veroja voidaan laskea ja alkoholiveroa nostaa. Suomi voi hakea EU:n erikoisasemaa, alkoholin tuonnin rajoittamiseksi. Ravintoloiden toimintaa ei kannata muuten rajoittaa. Jos juo, on parempi juoda ravintolassa kuin yksin kotona.

Aki-Mauri Huhtinen:

Kuten tupakan kanssa, myös alkoholia ja sen käyttöä pitäisi rajoittaa. Näistä seuraava aste on sokerin, makeisten ja lisäaineiden rajoittaminen sekä keinotekoisen lihatuotannon rajoittaminen.

Kirsi Virtanen:

On edesvastuutonta, että suomalaiset ovat saaneet rellestää ravintoloissa näinkin kauan. Jotta kansa palaisi ruotuun, voisimme ottaa käyttöön muitakin unohtuneita rajoituksia tuolta 1980-luvun alusta. Silloin kansaa osattiin kyykyttää, eikä kukaan taatusti erehtynyt viihtymään ravintolassa, eikä myöskään oleskelemaan siellä liian pitkään.

Tässä muutama ehdotus noilta ajoilta: Asiakkaat eivät saa vaihtaa pöytää ravintolassa oman päänsä mukaan, vaan lupa istumapaikan vaihtamiseen on pyydettävä tarjoilijalta – joka tietenkin kategorisesti evää siirtymisen. Jos asiakas kuin ihmeen kaupalla saisi luvan vaihtaa istumapaikkaa, asiakkaan pitää odottaa paikan vaihtamista siihen asti kunnes tarjoilija ehtii tulla kantamaan asiakkaan juoman uuteen paikkaan – asiakas ei missään tapauksessa saa kantaa omaa juomaansa metriäkään, vaan tarjoilijan on tuotava juoma asiakkaalle.

Asiakas ei koskaan saa tilata enempää kuin yhden juoman. Ei ikinä, eikä kuunaan päivänä, ei vaikka sanoisi tilaavansa juoman vieressä istuvalle kaverille. Jos asiakas tilaa pöytään viinipullon, asiakkaan pitää osoittaa, ketkä siitä pullosta tulevat illan aikana juomaan. Sen jälkeen tarjoilija ratkaisee onko juojia riittävästi. Jos tarjoilija on sitä mieltä että yksi viinipullo on liikaa kahden illastavan henkilön jaettavaksi, silloin pulloa ei myydä, vaan tarjoilija suostuu myymään viiniä vain laseittain.

Jos asiakas tilaa juomasekoituksen, tarjoilijan ei saa sekoittaa juomaa valmiiksi tiskillä, vaan tarjoilijan on kaadettava alkoholi lasiin, käveltävä asiakkaan luokse ja vasta siinä vaiheessa, kun tarjoilija seisoo pöydän ääressä istuvan asiakkaan vieressä, niin siinä vaiheessa tarjoilija saa kaataa lantrinkia lasiin.

Juha-Pekka Hotinen:

Kyllä, jos suomalaista alkoholinkäyttöä pidetään ongelmana. Ei, jos rajoitusten syy on jokin muu kuin alkoholinkäyttö, vaikkapa poliisin resurssipula. Rajoitukset ovat huomattavasti tehokkaampi keino kuin valistus, tämän huomaa esimerkiksi tupakkalain vaikutuksista. Eri asia on, ovatko juuri nämä ehdotetut rajoitukset kuten ravintoloiden aikaisempi sulkeminen parhaiten asiaa edistäviä rajoituksia. Ehkä ravintoloiden suhteen pitäisi toimia samaan tapaan kuin bussien yöliikenteessä: sallitaan ravintoloiden olevan auki harkintansa mukaan, mutta viinan hinta nousisi kaksinkertaiseksi keskiyöllä ja vaikka nelinkertaiseksi puoli kahdelta.

Anna Kontula:

Ravintoloiden aikaisempi sulkeminen säälisi työntekijöitä ja elvyttäisi vanhaa kunnon salakapakkaperinnettä.

Taru Mäkelä:

Kyllä, mutta toimenpiteiden tulee olla tarkkaan harkittuja. Ravintoloiden anniskeluajan lyhentäminen voi johtaa ojasta allikkoon. Ravintola on katua ja kotia kontrolloidumpi ympäristö pään sekoitusta varten. Siitä vain olutta lantraamaan ja mielikuvamainontaa säännöstelemään.

Katariina Numminen:

Kyllä, mutta ravintoloiden aukioloajan lyhentäminen ei ole järkevä keino.

Jaana Semeri:

Tämä on iso kysymys, suomalaisen ja viinan suhde. Taloudellisessa mielessä se ei siitä mihinkään ratkea niin kauan kuin alkoholivero on merkittävä tulolähde valtiolle. Viinaa pitää myydä, jotta kaikenlaista muuta on vara tehdä. Siksi mihinkään rakenteelliseen muutokseen ei alkoholipolitiikassa aiotakaan ryhtyä, esitetään vain kosmeettisia pikku korjauksia aika ajoin.

Kansanterveydellisesti tilanne ei taas parane niin kauan kuin ei tunnusteta sitä, että suuri osa myös ns. kunnon kansalaisten ns. kohtuukäytöstä on melkomoista. Viinavirtahepo on meillä paljon useammissa olohuoneissa vieraana kuin suomalainen yhteiskunta on valmis tunnustamaan. Suomessa ei myönnetä, että koko tällä yhteiskunnalla on alkoholiongelma, ei vain joillakin sen jäsenillä. Keskioluen laimentaminen tai ravintoloiden aukioloaikojen lyhentäminen ei siis sinänsä ratkaise mitään, toimii vain äänestäjien rauhoitteluna.

Aukiolorajoituksen perusteleminen poliisitoimen säästöillä alkaa kyllä kuulostaa jo todella erikoiselta. Vähän sama, kuin jos kauppojen aukioloa lyhennettäisiin sillä perusteella, että myymälävarkaille jää siten vähemmän aikaa työllistää poliisia.

Toisaalta: kenenkään oikeusturvaa ei suuremmin loukata, mikäli hän saisi nykyisen puoli neljän sijaan juoda ravintolassa "vain" puoli kahteen asti yöllä. He ketkä känniin tahtovat, osaavat ajoittaa toimensa siten, että varhemminkin siihen tilaan ehtivät. Sen sijaan se, että (muinaiseen tapaan) määriteltäisiin pieni osa ravintoloista ns. yökerhoiksi, joissa anniskelua olisi mahdollista jatkaa vaikkapa puoli neljään aamulla, se voisi helpottaa poliisinkin työtä. Tietäisivätpä mille kulmille keskittää voimavaransa aamuyön tunteina. Pubien ja muiden soittoruokaloiden asiakkaille riittää varmasti mainittu 1.30.

Vastaan siis: kyllä voidaan rajoittaa. Mutta mikäli yhteiskuntamme viinankäytön rakenteelliseen ja henkiseen luonteeseen ei puututa, rajoitukset eivät ainakaan suurkuluttajiin pure. Eivätkä juuri meihin muihinkaan.

Juha Kuisma:

Ravintoloiden aukioloaikojen venyttäminen kohti aamua oli alun perin eräiden ravintoloiden profiloitumistapa, josta sitten tuli sääntö ja osa ravintolakulttuuria. Tämmöisissä asioissa kulttuuri muuttuu koko ajan. On tyhmää lähteä oletuksesta, että ravintolaan ei kannata mennä ennen puolta yötä. Aukioloaikoja voidaan säädellä, ei se sen kummempaa ole. Ravintolassa käymisen syyhän ei ole kännätä, vaan tavata uusia ihmisiä.

Siksi eivät väitteet kotona juomisen kasvusta vakuuta – jos siis aukioloaikoihin tulisi järkeä.

Timo Harakka:

Helppoja nauruja kalastavien stand-up-koomikoiden ja ideapulassa kärvistelevien kolumnistien väsymättä pilkkaama keskioluen laimennus on oikeasti järkevä idea. Vielä 20 vuotta sitten kaikki lipittivät nelosolutta, eivätkä "laimennettua" keskikaljaa. Nykyinen kolmosolut ei ole mikään pyhä standardi, oluen platonilainen Idea, vaan tietyn prosenttirajan ehdoilla valmistettu tuote. Tätä jo nyt mielivaltaista prosenttia voidaan muuttaa yhteisellä päätöksellä siinä missä elokuvien ikärajoja, teiden nopeusrajoituksia tai rikoksista määrättäviä rangaistuksia.

Lienee kiistatonta, että nykyistä laimeampi keskiolut vähentäisi kulutusta. Vielä kätevämpää olisi suosia esimerkiksi verotuksellisesti nykyistä ykkösolutta keskikaljan kustannuksella. Saattaisi olla, että jälleen 20 vuoden päästä kummasteltaisiin, miksi ihmiset joskus halusivat juoda liian vahvaa olutta. Olutpuristeja palvellaan jo nyt Alkon laajalla tarjonnalla ja olutravintoloiden erinomaisella valikoimalla, eikä siihen tietenkään ole mieltä puuttua, kuten ei myöskään ravintoloiden aukioloaikoihin.

Johannes Koroma:

Rajoitteiden on oltava mieluummin uskottavia kuin naurettavia. Ymmärrän, ettei neljään asti aamulla ole syytä pitää ravintoloita auki, jotta voi nauttia alkoholia, mutta en usko sulkemisajalla vaikutettavan alkoholin nauttimisen kokonaismääriin. Enemmän vaikuttaa, jos alkoholin käytön vapaaehtoiseen vähentämiseksi syntyy "karppausliike". Siinä olisi terveystieteilijöillä ja kulutuskäyttäytymisen asiantuntijoilla haastetta.

Pirjo Hiidenmaa:

Varmasti rajoituksiakin tarvitaan. On selvää, että alkoholin käyttö on yleistynyt ja haitat kasvaneet. Keskuudessamme on liikaa niitä, jotka eivät pysty hallitsemaan omaa juomistaan. Paljon on tehtävissä ilman suuria rajoituksiakin. Kaikkien juhlien ei tarvitse perustua runsaaseen ja monipuoliseen juomatarjoiluun. Onnistumisia ja saavutuksia voi juhlistaa muutenkin kuin alkoholilla. Ja jokainen voisi oppia tarkkailemaan omaa alkoholinkäyttöään siinä vaiheessa, kun sille vielä voi tehdä jotain.

Mielikuvamainonnan rajoittaminen on tärkeä askel, ja monia samankaltaisia huomaamattomia keinoja voidaan ottaa käyttöön, jotta haittoja minimoitaisiin.

Koska alkoholikuolemat ovat lisääntymässä, samoin kuin muutkin haitat, on tarpeen ottaa järeitäkin keinoja käyttöön. En usko, että baaritarjoilun lopettaminen tunteja ennen sulkemista auttaisi. Mutta on varmaan niin, että jos aikoo uudistaa jotain, on heiteltävä outojakin ideoita, jotta niistä seuloutuvat kehittämiskelpoiset. En kyllä tiedä, miksi nykyministerien mielestä kaikki pitää testata heti ensimmäisestä ideanpoikasesta alkaen lehtien palstoilla. Testaisivat niitä ensin ideariihissään ja komiteoissaan. Julkisessa keskustelussa olisi enemmän tolkkua, jos ideoita olisi jo jalostettu sen verran pitkälle, että tiedetään, mitä niistä on tulossa. Ja vähän saisi olla empiiristä tutkimusta ja analyysiä ideoiden tueksi, ettei keskustelu olisi molemmin puolin löyhien mielipiteiden heittelyä.

Heini Junkkaala:

En kannata aukioloaikojen lyhentämistä enkä oluen vesittämistä. Sen sijaan kannatan alkoholimainonnan rajoittamista, koska tutkimuksissa on osoitettu yhteys lasten ja nuorten alkoholimainonnalle altistumisen ja alkoholin käyttöön liittyvien ongelmien välillä. Lisäksi alkolukosta voisi tehdä pakollisen ja rattijuoppousrajan voisi laskea 0,2 promilleen. Myös alkoholin myyntiin örvelöjurriselle olisi varaa suhtautua tiukemmin.

Katja Boxberg:

Pitää ehdottomasti. Viina on suomalaisen yhteiskunnan syöpä, joka nakertaa sitä sisältä. Suomessa puhutaan loputtomasti siitä, kuinka masennus lisääntyy ja syrjäytyminen uhkaa. Koskaan ei puhuta siitä, että alkoholi aiheuttaa masennusta tai siitä, kuinka moni pitkään poissa ollut sairaslomalainen on alkoholisoitunut tai alkoholisoitumassa. Baarien toimintaan puuttuminen ei ratkaise paljoa. Nyt tarvitaan massiivista kulttuurimuutosta.

Kersti Juva:

Alkoholi on Suomessa erittäin suuri ongelma, paljon pahempi kuin huumeet. Vaikea tietää mitä asialle voisi tehdä, mutta ravintoloiden aukiolojen lyhentäminen ei välttämättä ole huono idea.

Virpi Suutari:

Kuinka monta puukotusta, tappoa, hankeen paleltumista ja perhetragediaa vielä siedämme tekemättä asialle mitään? Miksi meidän on niin vaikea tunnustaa kansakuntana, että olemme alkoholinkäytön suhteen vielä keskenkasvuisia lapsia.

Kari Uusikylä:

Alkoholi aiheuttaa valtavasti fyysisiä ja psyykkisiä kärsimyksiä. Se tappaa tuhansia suomalaisia hitaasti tai kertarysäyksellä. Juoppoperheiden satojen tuhansien lasten elämä on helvettiä, mikä johtaa elämän ilon katoamiseen, masentumiseen, elinikäiseen kärsimykseen – usein alkoholismiin.

Kenen pitää ryypätä kapakassa aamuisin neljään ja millä perusteella? Millaisia työntekijöitä he ovat? Kansamme henkisestä tilaa kuvaa se, että rajoituksia pitää perustella työvoimapoliittisin kysymyksin! Asioista ei uskalleta puhua suoraan, koska poliitikkojen pitää mielistellä äänestäjiään ja rahoittajiaan. Olisihan se kamalaa jos viinaa ei saisi kapakassa kahden jälkeen aamulla ja kaljan kittaaminen loppuisi urheilukatsomoissa. Ei kai kolmea tuntia kukaan jaksa olla aivan selvin päin.

Heikki Hiilamo:

Alkoholin väärinkäyttö aiheuttaa vahinkoja ja kärsimyksiä paitsi käyttäjille myös sivullisille. Anniskeluajan lyhentämisen lisäksi mainonta pitäisi kieltää kokonaan ja alkoholijuomiin tulisi lisätä varoitusmerkinnät. Varoitusmerkinnöistä piti tehdä päätös jo neljä vuotta sitten, mutta alkoholiteollisuus onnistui lobbaamaan varoitukset kumoon.

Tiina Pystynen:

Alkoholin mielikuvamainonnalla vaikutetaan kaikkein eniten lapsiin ja nuoriin, miksi se on siis yhä mahdollista?

Kun merkittävämmistäkin asioista joudutaan säästämään, niin kyllä myös alkoholinkulutuksesta voisi vähän leikata. Ei se olisi kovin suuri kärsimys tai ihmisoikeusloukkaus, jos kotiin joutuisi lähtemään pari tuntia aikaisemmin ja hiukan selvempänä. Jos se vielä vähentäisi terveyskeskusten ja poliisin työtaakkaa, ja ravintolatyöntekijät ja yölinjojen kuskit pääsisivät aikaisemmin nukkumaan, moni voittaisi.

Lisäksi keskioluen voisi siirtää takaisin Alkoon. Jokunen kalja jäisi juomatta, mutta ainakin lasten pussikaljan hankkiminen kävisi hankalammaksi.

Jarmo Papinniemi:

Suomalaisen alkoholikulttuurin vastenmielisimpiä piirteitä ovat toisaalta ääliömäisen kännäämisen ihailu ja toisaalta iloton, kireä kontrollointi. Niistä eroon pääsemiseen tarvittaneen monen sukupolven mittainen kehitys. Mutta vaikka olen yleisellä tasolla sitä mieltä, että alkoholipolitiikka voisi olla nykyistä sallivampaa, voisivat ravintolat mielestäni ihan hyvin sulkea nykyistä varhemmin. Juomatavoille ei tapahdu mitään myönteistä aamukahden ja aamuneljän välillä.

Martti Pohjoisniemi:

Pohjoismaisten tutkimusten mukaan alkoholitarjonnan rajoittaminen vähentää välittömästi pahoinpitelyitä ja muuta rikollisuutta ravintoloiden ympäristössä. Myös sen kansanterveydelliset vaikutukset ovat merkittäviä. Rajoitustoimia on tietenkin punnittava suhteessa sen muihin vaikutuksiin, kuten työllisyyteen. Viime vuosikymmenten merkittävää alkoholinkäytön ja siihen liittyvien haittojen kasvua olisi kuitenkin nyt syytä leikata.

Jaakko Veijola:

Juopottelu on suuri kansallinen tekosyy saamattomuudellemme, jota vastaan yhteiskunta voi suojautua puuttumalla alkoholin saatavuuteen ja hintaan. Mainonnalla kulutusmääriä ei muokata, koska juopottelu on jo saavuttanut keskuudessamme pyhän aseman: alkoholi kun tuntuu toimivan yleisavaimena kaikkiin sosiaalisiin tilanteisiin.

Vaula Norrena:

On uskallettava myöntää ongelma, kun alkoholisyyt ovat yleisin kuolinsyy Suomessa. 3 000 alkoholikuolemaa ja 1 000 alkoholista johtuvaa väkivaltakuolemaa vuosittain. Liikenteessä kuolee noin 270 ihmistä vuosittain, ja siksi nopeusrajoituksia tiukennetaan. Jos meillä on nopeusrajoituksia henkien säästämiseksi, niin miksei myös alkoholin anniskelurajoituksia."

Risto Volanen:

Rajoitusten lisääminen" voisi keskittyä kovin ahneen voitontavoittelun rajoitusten lisäämiseen. Se tarkoittaisi näin erityisesti tyrkyttämisen vähentämistä.

Ville Ranta:

Keneltäkään ei ole varmaan päässyt unohtumaan 90-luvulta alkaen toisteltu käsite "eurooppalaiset juomatavat". Alkoholipolitiikan kiristyksiä vastustettiin toivomalla, että mieluummin suomalaisia pitäisi ohjastaa kohti "eurooppalaisia juomatapoja". Kun alkoholin hinta laski oliko se vuonna 2005, siitä seurasi sellainen kansallinen kännäily, ettei "eurooppalaisista juomatavoista" ole sen koommin kehdattu puhua. On palattu pohtimaan "alkoholipolitiikkaa". Se on hyvä. Suomalaiset juovat kuin sienet ja ovat päissään väkivaltaisia. Baari on turvallisempi paikka ryypätä kuin koti. Siksi en kannata Räsäsen ajatuksia rajoittaa baarien toimintaa. Jos ihmiset menisivät baarin sulkeuduttua nukkumaan eivätkä juomaan lisää jonkun keittiöön, aiempi sulkeminen olisi hyvä juttu. Voitaisko tutkia, kuinka moni menisi nukkumaan?

Erkki Tuomioja:

+Kukaan ei tietääkseni ole vielä kuollut alkoholin puutteeseen, sen sijaan alkoholiperäisiä kuolemia on tuhansittain ja alkoholihaitat kasvavat samassa suhteessa kuin kokonaiskulutuskin. Kieltolait eivät toimi eivätkä ole muutoinkaan perusteltuja, mutta en myöskään kannata alkoholin saatavuuden lisäämistä. Siksi pidän myös mahdollisena harkita, ottamatta kantaa juuri kysymyksen perusteluissa viitattuihin ehdotuksiin, sellaisia lisärajoituksia, jotka eivät synnytä kohtuuttomasti muita ongelmia. Vaikka pidän kysymyksenasettelun sävytystä vääränä, vastaan siis kuitenkin kyllä.

Harri Hautajärvi: kyllä

Juha Herkman: kyllä

EI

Claes Andersson:

Eikö historiamme vieläkään ole opettanut mitä kielloista seuraa? Toisaalta on vaikea ymmärtää, keillä on aikaa ja rahaa kuksia kapakoissa kello neljään aamuyöllä?!

Saara Cantell:

Jos halutaan puuttua alkoholinkäytön haittoihin, ei ravintoloiden aukio-oloaikojen viilailusta yms. ole apua. Paljon tärkeämpää olisi keskittyä oikeisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin: hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseen, syrjäytymisen ehkäisyyn, inhimilliseen asuntopolitiikkaan. Pitäisi satsata päihde- ja mielenterveystyöhön – sekä tietysti pyrkiä vaikuttamaan holtitonta alkoholinkäyttöä ihannoivaan ja väkivaltaa vähättelevään asenneilmapiiriin.

Atso Almila:

Ei muuten kuin terveydellisissä ja sosiaalisissa ongelmatapauksissa. Holhoaminen aiheuttanee muunlaisia haittoja, kuten lisää tuontia muualta.

Riikka Ala-Harja:

Kapakan perusideaan kuuluu, että se on yömyöhään auki. Poliisin työt eivät vähene, jos viinaa myydään vain puoli kahteen. Sen sijaan alkoholinkäyttö kovenee kodeissa ja poliisi ramppaa siellä. Tykkääkö Räsänen myös salakapakoista?

Leena Lehtolainen:

Valitettava tosiasia on, että juoppo kyllä löytää aina viinansa, olivat rajoitukset mitkä tahansa. Tämänhän osoitti jo kieltolaki. Viina on toki viisasten juoma, ja maailma olisi toki parempi paikka, jollei alkoholia käytettäisi väärin, mutta eihän yksityisautoiluakaan ole vielä kielletty siksi, että osa autoilijoista ei piittaa liikennesäännöistä. Poliisin säästötoimien käyttäminen perusteluna on täysin kestämätön, se on vain hölmöläisten peiton jatkamista, ja toivoisin sisäministerin mieluummin huolehtivat poliisin resurssien parantamisesta. Lisäksi ravintoloiden pitkät aukioloajat ovat kuitenkin suomalaisten alkoholiongelmassa aika pieni tekijä.

Osku Pajamäki:

Alkoholin käyttö on käsittääkseni lisääntynyt juuri kotiympäristössä ja erityisesti siksi, että dokaaminen on "tasa-arvoistunut". Pariskunnat juovat nyt yhdessä ja juovat enemmän. Jutussa mainitut kyseiset rajoitukset eivät osune tähän ryhmään. Sinänsä on ihan selvää, että kaikki toimenpiteet alkoholin fyysisen saatavuuden rajoittamiseksi vähentävät jossain määrin alkoholin haittoja.

Kalervo Lampela:

Kieltolakeja on kokeiltu niin usein, että niiden tehottomuus on jo todistettu. Tuolla rajoituksella häiriöt ja väkivalta siirtyvät portsasreiden ja poliisien ulottumattomiin.

Annamari Vänskä:

En usko rajoituksiin, vaikka minulla ei olekaan mitään sitä vastaan, että suomalainen alkoholinkäyttökulttuuri muuttuisi. On surullista, että työikäisten yleisin kuolinsyy on alkoholi. Jotakin suomalaisessa kulttuurissa on pahasti pielessä, kun sitä ei kestä selvin päin. Päivi Räsäsen rajoitusehdotuksen synnyttämä raivostus osui selvästi tähän samaan kipupisteeseen.

Syksy Räsänen:

Räsäsen blogissaan esittämä perustelu, jonka mukaan anniskeluaikojen lyhentäminen "siirtää alkoholijuomien nauttimista kaduilta ja puistoista valvotumpaan ympäristöön, joka lisäksi työllistäisi" on nurinkurisin väite, mikä merkittävältä poliitikolta on kuukausiin kuultu.

Alkoholi ei tiivisty terveyshaittoihinsa (jotka ovat toki merkittäviä). Jos alkoholin saatavuudesta päätettäisiin vain terveydellisin ja sosiaalisin perustein, niin alkoholi (ja saman tien tupakka) olisi johdonmukaista kieltää kokonaan. Mielestäni anniskeluaikoihin kohdistuvia rajoituksia tulisi lieventää ja antaa ihmisten itse päättää, mihin aikaan käyvät ravintolassa.

Markku Ruotsila:

Alkoholin väärinkäyttö on suuri ongelma Suomessa. Suuri ongelma on myös alituinen määrääminen, käskyttäminen ja pakottaminen. Eikö olisi jo aika kokeilla keinoja ongelmien ratkomisessa, jotka eivät pohjaa näihin tsaarinaikaisiin menetelmiin vaan kohtelevat jokaista ihmistä vapaana, itsellisenä toimijana, joka voi tehdä oikein tai väärin – ihan itse.

Seppo Zetterberg:

Holhousta on jo muutenkin liian kanssa. Eivät ravintoloiden aukioloaikojen supistamiset kansaa raitista. Kyllähän alkoholia saa muualtakin kuin ravintoloista. Kotona juominen on suorastaan edullista.

Maria Pettersson:

Jos ihminen on päättänyt vastustaa alkoholia, hän näemmä keksii mitä mielikuvituksellisimpia perusteluja sen kieltämiseksi muiltakin. Kannattaisi kokeilla, mitä tapahtuisi, jos baarit saisivat olla auki kellon ympäri. Ihmiset valuisivat kotiinsa pitkin yötä ja aamua, eivätkä kaikki olisi rähisemässä samoilla nurkilla samaan aikaan. Britanniassa aukioloaikojen vapautus vähensi väkivaltarikoksia ja vielä erityisesti vakavaa väkivaltaa.

Osmo Rauhala:

Kieltolait eivät auta tässä asiassa, mutta kaikki muut keinot kuten veron korotukset saa ottaa puolestani entistä kovempina käyttöön. Juopottelu pitää saada muuttumaan seurusteluksi. Jokin ratkaisu pitäisi löytää myös siihen, ettei maahan synny vuosittain satoja vakavasti vammaisia lapsia vain sen vuoksi ettei odottavan äidin alkoholin käytölle voi kukaan mitään. Siinä on kaksi ihmisoikeutta vastakkain, ja tällä hetkellä lapset ovat pahasti alakynnessä.

Kiba Lumberg:

Nyt on jo ihan tarpeeksi rajoituksia ja toisekseen voivatko kiellot hillitä, jos alkoholista on tullut joillekin pulloon hukkuminen? Ja kyllä viinanjuojia on eduskuntaa myöten ihan eri virkaportaissa asti. Koko viinakartellit vois vapauttaa. Ja ravintoloitsijat saisivat itse päättää aukioloajoistaan. Jokainen ihminen huumaa itsensä jollain aika ajoin, on se urheilu tai alkoholi. Ihmisenä oleminen ei ole aina yksiselitteistä ja jopa eläimet kännää aika ajoin. Millä tunnelmalla juo ja jääkö viinan juominen päälle, onkin eri asia. Yksi asia johon voisi enemmän kiinnittää huomiota on kommunikointi, kun ihmiset eivät puhu täällä, eivät ilmaise välittämistään tai tunteitaan ylipäätään. Ulospäin suuntautunut hyväksyminen käy, jos ei ole suomalainen, mutta jos olet syntynyt ja kasvanut täällä ja olet puhelias ja ulospäin suuntautunut, pidetään sellaista ihmistä ääliönä. Valitettavasti vieläkin. Ja se kommunikaatio olisi se, joka voisi vähentää hullunlailla ryyppäämistä. Ja ujous ei ole sairaus, mutta tasapäistäminen tekee osasta ihmisiä ei olemassa olevia, ja siksi myös alkoholinkäyttö osassa suomalaista kantaväestöä laukaisee heissä juomiskierteen, kun ei puhuta eikä pukahdeta. Ei alkoholi juomana ole ongelma, vaan se, miten sitä juodaan ja millä mielellä. Alkoholismiin taipuvainen henkilö juo viinaksia on rahaa sitten vähän tai paljon. Aina löytyy eri syitä juoda itsensä pihalle ämpäripäähän ja taju veks.

Ville Tietäväinen:

Anniskelun lopettaminen tunteja aiemmin saa laskukykyisimmät ongelmakäyttäjät aloittamaan jo lasten parhaaseen katseluaikaan. Myöskään kiireessä tempominen ei paranna humalan laatua.

Kari Enqvist:

Räsäsen logiikalla poliisin työtaakkaa helpotettaisiin kaikkein eniten kieltolailla. Tämän logiikan pätevyydestähän on kokemuksia monestakin maasta.

Arno Kotro:

En yhtään kaipaa sitä tunkkaista ja kieltolakihenkistä 80-luvun Suomea, jossa vain jotkin karseat hotellien yökerhot saivat olla pitkään auki. Totta kai kärhämää tulee varsinkin ravintoloiden sulkemisaikoihin, mutta sillä tuskin on suurtakaan merkitystä, mihin aikaan ne sulkevat.

Muutenkaan en usko rajoitus- ja holhouslinjaan: joka juoda haluaa, löytää kyllä juomansa. Mitä ahtaammalle ravintolat ajetaan, sitä enemmän juodaan kotona, mikä ei ole sen enempää kotirauhan, seuraelämän kuin työllisyydenkään kannalta hyvä juttu. Enää kymmenesosa alkoholista nautitaan ravintoloissa.

Yksi kehnoimmista ehdotuksista alkoholihaittojen vähentämiseksi on keskioluen laimentaminen. Selväpäisyys on hienoa ja niin on toisaalta terhakas nousuhumalakin, mutta keskikaljapöhnä on masentavaa katsottavaa. Jos keppana vielä entisestään vesitetään kakkoskaljaksi, litkua kiskotaan vastaavasti enemmän, ja tuloksena olisi nykyistäkin paksumpaa pöhnää ja lisää mäyräkoirankuoria, pulloja ja kusta katukuvaan. Ei kiitos.

Isoin ongelma on se, että jengi rupeaa dokaamaan liian nuorena, jolloin helposti kehittyy elinikäinen riippuvuus, ja sitä ei kielloilla estetä, koska se on kiellettyä jo nyt.

Johanna Korhonen:

Kulutus on viime vuosina laskenut, mikä on terve merkki. Päivi Räsäsen ajatuksenkulun ymmärtäminen on tunnetusti vaikeaa. Hänen uusin ehdotuksensa lienee joko huumoria tai pyrkimys moralistiseen kiusantekoon. Alkoholinkulutukseen sillä ei olisi vaikutusta.

Jarkko Tontti:

Ravintolaelämä ei ole alkoholiongelman ydin, vaan jokapäiväistynyt surullinen kotijuopottelu. Siihen voi vaikuttaa hintoja nostamalla, ei rajoittamalla yöelämää.

Helena Hiilivirta:

En kannata rajoitusten lisäämistä. Mutta valistusta ja tietoa liiallisen käytön vaaroista voisi ja pitäisi lisätä, etenkin sellaisin keinoin, jotka voisivat tavoittaa alaikäiset kokeilijat ja erilaiset riskiryhmät kuten odottavat äidit.

Marita Liulia:

Valtion holhous on eilispäivää kansainvälistyvässä Suomessa. Pimeiden pullojen aikaan on tuskin paluuta. Kansainvälinen tapakasvatus voisi tuoda parempaa tulosta.

Ullamaija Kivikuru:

Eiköhän jo ole koettu, että hintojen korotukset vaikuttavat (jonkin verran), muut reglementit eivät paljonkaan.

Osmo Soininvaara:

Elämme maailmassa, jossa rajoitukset eivät toimi. Alkoholin käyttöä pitäisi sinänsä pyrkiä vähentämään esimerkiksi sillä, että olisi ylipäänsä olemassa tilaisuuksia, joissa alkoholia ei koko ajan tyrkytetä. Sellaista urheilukilpailua tai kansantapahtumaa ei olekaan, josta oluttelttaa ei löytyisi.

Olen sinänsä pitänyt huonona sitä, että olutjuottamot menevät nykyisin kiinni vasta neljältä. Pääongelma ei ole alkoholipoliittinen. Soisin mielelläni, että työehtosopimuksissa nämä viimeiset tunnit hinnoiteltaisiin selvästi kalliimmiksi sunnuntaityön tapaan. Pitkä aukioloaika on myös eräänlaista kilpavarustelua. Usein baarissa on notkuttava valomerkkiin asti ennen kuin on sopivaa neitokaiselle jatkoja kämpillään. Olisi molempien kannalta yksinkertaisempaa, että valomerkki tulisi aikaisemmin.

Aukioloaikojen lyhentämistä voi minusta vakavasti pohtia, vaikka esitys on tullut Räsäseltä. Kaiken kaikkiaan olisi hyvä, jos baarit sulkeutuisivat vähän eriaikoina. Vähemmän tulisi tappeluja taksijonossa. Viimeisille tunneille haittavero?

Lotta Backlund:

Ai ai, mikä kysymyksenasettelu. Räsäsen ehdotusta vastustan, koska en oikein usko että sillä varsinaisesti viinahaittoihin päästäisiin puuttumaan (joskin hänen ehdotuksensakin kai oli enemmän poliisin resursseihin liittyvä), mutta sitähän tässä ei kysytä. Emme näköjään kansakuntana oikein osaa dokata kunnolla, ja siitä pitää nyt sitten rangaista niitäkin, jotka osaavat hanskata alkoholinkäyttönsä. Ne, jotka juovat itsensä hengiltä tai huonoon jamaan, eivät tee sitä yökerhossa kahden ja neljän välillä. Väitän aidosti, ettei tällaisella liikkeellä olisi minkäänlaista vaikutusta alkoholin aiheuttamiin

sosiaali- ja terveyskuluihin ja -haittoihin. Ja kuten jo lukuisat ihmiset joka paikassa ovat sanoneet: Mikäli baarit menisivät aikaisemmin kiinni, juominen siirtyisi ihmisten koteihin jatkoille, ja sitten poliisit sen sijaan saisivat paimentaa äänekkäät jatkolaiset kerrostaloista tai tulla yksityisasuntoihin selvittämään tappeluita jotka jo käytiin aikoja sitten, ja joiden osapuolet pahimmassa tapauksessa jo on viety lasarettiin.

En usko että uusilla rajoituksilla saadaan aikaan enemmän hyvää kuin pahaa. Sen sijaan olisi varmasti paikallaan noudattaa annettuja lakeja ja sääntöjä paremmin (esim. alkoholin myymisessä näkyvästi humaltuneille). Ei myöskään ole ihan merkityksetöntä muistaa, että usealla ihmisellä on ihan reilu ja laillinen elinkeino kiinni tässä.

Ja kyllä fiilispohjakin voi olla ihan validi argumentti: En ehkä ole notkunut yökerhossa neljään asti moneen vuoteen, mutta kun sen silloin tällöin teen, niin se on valtavan hauskaa. Haluan että mulla on se mahdollisuus jatkossakin.

Timo Hännikäinen:

Kieltolaeista ja vastaavista rajoituksista on historiassa huonoja kokemuksia. Räsäsen ehdottama toimenpide edustaa modernia puritanismia, joka tuo päättäjille hyvän omantunnon ja suurelle yleisölle illuusion, että ongelmiin on puututtu. Ainoa mielekäs keino rajoittaa alkoholinkäytön lieveilmiöitä on pitää väkevien juomien hinta suhteellisen korkealla. Humalaiset väkivallanteot ja hankeen sammumiset ovat useimmissa tapauksissa seurausta väkevien juomisesta, olut ja viini aiheuttavat niitä harvemmin. Takavuosien alkoholiveron alennus oli seurauksiltaan tuhoisa juuri siksi, että väkevien hintaa laskettiin reippaasti eikä mietojen juuri lainkaan.

Jaakko Heinimäki:

Kieltojen ja rajoitusten tie on jo koeponnistettu: ei sillä tunnu olevan vaikutusta.

Laura Kolbe:

Ei pidä puuttua uusin rajoituksin. Kielto ei toimi kulttuurisen ohjaimena, ei ainakaan mukavien nautinta-aineiden suhteen. Suomen kansaa on yritetty raitistaa lain ja poliisiin voimalla jo 1700-luvulta lähtien. Sittemmin kieltolaki demoralisoi kansalaiset eivätkä muutkaan yritykset (kuten viinan hinnankorotukset) ole tuottaneet tulosta. Turmiolan Tommi on kannettu jätelavalle ja ryhtiviikot jäivät tyhjiksi kirjaimiksi. Raittiusliike on surkastunut ja raittiusyhdistykset ovat muuttuneet elämäntapaseuroiksi. Tämä tie on loppuun käyty...

Kieltojen ja moralisoinnin sijaan kasvatusta lapsesta lähtien kohtuullisuuteen, iloon ja nautintoon – se on paras lääke alkoholin haittojen torjumiseen!

Yrjö Juhani Renvall:

Tuntuu oudolta, että viinapiiri pyörii hallituksesta ja ministereistä huolimatta. Hallitus nostaa veroja, Alko laskee hintoja. Antaa nyt kellua hetken aikaa ihan omassa liemessään. Voihan olla, että viina ja siihen puuttuminen ei olekaan vastaus kaikkeen pahaan. Mielikuvitusta ministerit!

Pauliina Laitinen-Laiho:

Kukaan ei pidä siitä, että "isoveli" sanoo aikuisille, mitä saa juoda ja mitä ei. Nuorison alkoholin käyttö on eri asia. Kannatan valistusta ja sitä me suomalaiset tarvitsemme, koska alkoholin käyttö on niin monesti humalahakuisuutta. Iranissa ollessani ihmiset joivat laitonta alkoholia, Singaporessa viini oli viikonloppuisin huomattavasti kalliimpaa ravintoloissa. Pidän Ruotsin mallista, jossa viiniä ei saa juoda ennen kuin on skoolannut usean ihmisen kanssa. Jokaisen siemauksen on oltava sosiaalista. Ehkö sieltä voisi hakea jotain mallia?"

Tommi Uschanov:

Sanottakoon aluksi, että itse lopetin alkoholin käytön täysin viitisen vuotta sitten enkä ole päätöstäni katunut. En siis kannata alkoholin käyttöä ja vielä vähemmän sen liikakäyttöä. Mutta vielä vähemmän kannatan poliitikkotyyppiä, joka haluaa jatkuvasti profiloitua kaiken hauskan alamaisiltaan kieltäväksi kukkahattutädiksi.

Valitettavasti näitä kukkahattutätejä on maamme väestössä paljon, joten heidän mielipiteitään hivelemällä on mahdollista saada ääniä. Järkevämpi tapa puuttua asiaan olisi rakentaa niin hyvä yhteiskunta, etteivät ihmiset edes haluaisi paeta sen arkitodellisuutta humalatilaan siinä määrin kuin nykyään. Tämä on kuitenkin paljon vaivalloisempi ja enemmän ajatustyötä vaativa menettelytapa, joten on helpompaa vain pyrkiä kieltämään kaikki. En myöskään välttämättä tarkoita, että alkoholia tulisi vapauttaa enää nykyistä enemmän. Itse asiassa nykyinen valvonnan ja rajoitusten taso saattaa olla aivan hyvä.

Alexis Kouros:

Alkoholin käyttöön ja sen ongelmiin on puututtava, mutta koulutuksen ja kasvatuksen kautta. Rajoitukset eivät vaan toimi. Rajoituksista tulee rikollisille ansionlähde. Kaikkien jotka ajavat rajoituksia on perehdyttävä kieltolain aikoihin täällä ja muualla.

Antti Nylén:

Holhoava kielto- ja rajoituslinja tuskin poistaa ongelmia. Se vain muuttaa niiden muotoa. Syntyy salakapakoita, juodaan ja tapellaan kaduilla ja yksityisasunnoissa. Humalahakuinen nuoriso katkeroituisi.

Arvelen myös, että häiriköinnin ja kännitappeluiden taustalla on paljon isompi ja kenties ikävämpikin asia: konsumerismin voittokulun nykyisessä vaiheessa kukoistava säädyllisen ja siistin, työssä käyvän keskiluokan ontto hedonismi, viinin lipittely "eurooppalaisesti" arkipäivisin ja -iltaisin. Tätä olen voinut havainnoida omassakin elämässäni.

Alf Rehn:

Rajoitukset ovat aika vanhakantainen tapa lähestyä ongelmaa, ja nyt ehdotetut rajoitukset ovat sitä paitsi kömpelöjä. Alkoholinkäyttö on kulttuurin määrittelemä käytäntö, eivätkä tällaiset institutionaaliset rajoitteet vaikuta kulttuuriin kovinkaan paljon. Toivoisin että ministeriö, kaikkine resursseineen, voisi hieman luovemmin lähestyä tätäkin ongelmaa.

Tuomas Enbuske:

Kielletään mieluummin ruuanlaitto kotona. Keittiöveitset ovat paljon yleisempiä tappoaseita kuin pyssyt, keittiöjakkaraan kompastumiseen kuolee useita ja epäterveellinen ruoka tappaa paljon enemmän kuin humalainen taksijonossa puoli neljältä. Yksikin uhri on liikaa. Itse en tykkää ruuanlaitosta, joten miksi kenenkään muunkaan pitäisi. Kaikkien pitäisi muutenkin elää tismalleen samalla tavalla ja mennä nukkumaan samaan aikaan kuin minä.

Aki Yrjänä:

Suomi on aina ollut kieltolakien luvattu maa. Tälläkin hetkellä meillä on voimassa täysi kieltolaki lukuisien alkoholia vähemmän haitallisten päihteiden suhteen. Viesti on, että ihmiset eivät ole kelvollisia päättämään edes omasta kehostaan ja mielestään. Ja kun ihmisiin suhtaudutaan lapsina, he alkavat käyttäytyä kuin lapset. Alkoholinkäyttö ei vähene ravintoloiden anniskeluaikoja rajoittamalla. Ylivoimaisesti suurin osa alkoholista nautitaan muualla kuin baareissa kello kahden jälkeen yöllä. Oluen laimentaminen puolestaan on terveysriski, jos lihottavaa juomaa pitää huppeliin päästäkseen juoda entistä enemmän.

Paula Tuovinen:

On selvää, että ryypiskely siirtyisi kaduille ja ennen ravintolakierrosta otettaisiin entistä runsaammat pohjat.

Jaakko Aspara:

Päinvastoin esimerkiksi ravintoloiden myyntiaikarajoitukset ja aukioloajat pitäisi vapauttaa. Jos ravintoloiden myyntiaikarajoitukset ja aukioloajat vapautettaisiin, vältyttäisiin ruuhkapiikeiltä ja katulevottomuuksilta klo 3-4 aikoihin viikonloppuöisin.

Johanna Sinisalo:

Säästötoimien perustelu vetoamalla poliisin resursseihin on ontuva. Mikäli aamuyön alkoholinkäyttö siirtyy edes jossain määrin valvotuista ravintolaolosuhteista yksityisasuntoihin, poliisin kotihälytykset lisääntyvät. Maalaisjärki sanoo, että kotihälytykset syövät enemmän poliisin resursseja kuin ravintoloiden tyhjenemisaikaan tapahtuva katujärjestyksen valvonta.

Näyttää siltä, että Suomesta löytyy aina ihmisiä, jotka juovat liikaa, vaikka maassa olisi täysi kieltolaki. Ravintola-alalla on oma koulutettu henkilökuntansa, jonka pitäisi osata arvioida asiakkaiden päihtymystila ja lopettaa anniskelu tarvittaessa. Samoin väkivaltaisen ja häiritsevän käytöksen suitsimiseen on varattu järjestysmiehiä. Nämä palvelut ovat osa liiketoimintaa, ja tästä turvallisuudesta asiakas maksaa tuotteiden hinnoissa, sen sijaan että se tapahtuisi poliisille ulkoistettuna.

Itse en näe mitään syytä sille, mikseivät ravintolat voisi olla auki vaikka vuorokauden ympäri sen sijaan, että äänekkäät seurueet siirtyvät aamuviideltä kerrostalohuoneistoihin.

Yrjö Sotamaa: -

EI OTA KANTAA

Teivo Teivainen:

Päihdepolitiikan on aina oltava avoin myös uusille rajoituksille. Kokonaisuudessaan suomalainen päihdepolitiikka on perustunut liiaksi holhoavalle säätelylle. Promillerajan ja baaritarjoilun tiukentaminen ovat kehnoja ehdotuksia.

Jari Sarasvuo:

Alkoholin käyttöä on ohjattava veroilla ja valvonnalla nimenomaan ravintoloihin, vähemmän kaduille ja koteihin. Nykytilanteeseen nähden tästä olisi huomattavasti inhimillistä, taloudellista ja työllisyyteen liittyvää hyötyä.

Antti Alanen

Ennen kaikkea alkoholismi on sairaus, jonka uhreja ja heidän ympäristöään on autettava. Suomalainen alkoholiongelma on kansallinen ja kansanterveydellinen tragedia. EU-jäsenyys ja naapurimaidemme vapautuminen ovat muuttaneet kansallisen päätöksenteon edellytyksiä. Uuden ajan alkoholipolitiikalle olisi kysyntää. Siihen tarvitaan monien alojen ja tieteiden yhteistoimintaa. Alkoholi on vienyt minunkin monelta arvokkaalta ystävältäni hengen tai romahduttanut heidän elämäntilanteensa. Ei ole helppoa puuttua siihen vaikka pitäisi. Kaikki sympatia niille, jotka saavat kärsiä alkoholistista perheessä tai työpaikalla. Näitä "virtahepoja" ei olla usein huomaavinaan, ja tehdään karhunpalvelus kaikille.

Jarkko Martikainen:

En osaa olla ehdottomasti puolesta enkä vastaankaan. Ajatusleikin tasolla rajoitukset kuitenkin kiinnostavat, aivan koemielessä, eli vastaukseni voisi olla myös kyllä.

Tämä johtuu tupakkarajoitteista. Yhtäältä ymmärrän askien varoitustekstit, sen kuinka marketeissa pistettiin askien paraatipuolet piiloon ja kaikkien julkisten tilojen sauhuttelukiellotkin. En ole kuitenkaan kuunaan kuullut isästä, joka olisi useiden askien sauhutteluhulluuksissaan ajanut perheensä pakosalle. Tai tupakoitsijasta, joka olisi nikotiinisekavuuksissaan pahoinpidellyt jonkun syyttömän sivustakatsojan. Ja niin edelleen.

Alkoholin välilliset haittavaikutukset ovat tässä maassa laajoja ja pysyviä. Viina jos mikä on meidän pyhä lehmämme. Siitä syystä on hyvä, että Räsänen ja kaltaisensa hakevat rajoituksia viinan saatavuudelle ja anniskeluajoille, vaikken lähtökohtaisesti tahdo kannattaa yhteiskuntaa joka perustuu alituisille rajoituksille.

Atro Kahiluoto:

Jos leikkauksista kärsivän poliisin työtä oikeasti vapautuisi merkittävässä määrin parempaan käyttöön tarjoiluaikoja lyhentämällä, voisi siinä olla järkeäkin. Mielikuvamainonnan rajoittaminen on asia, joka pitäisi saada hoidettua. Mutta noin yleisesti suhtaudun kyllä hyvin epäilevästi rajoitusten tehoon.

Janne Gallen-Kallela-Sirén: -