Kuntauudistusta valmistellut työryhmä ehdottaa pääkaupunkiseudulle viiden kunnan metropolia. Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Sipoo muodostaisivat yhden kaupungin.

Virkamiesryhmä luovutti 800-sivuisen raporttinsa kuntaministeri Henna Virkkuselle (kok) keskiviikkona, 8. helmikuuta,

Suomen kuntien määrän ehdotetaan vähenevän noin 70:een. Nyt Suomessa on 336 kuntaa.

Pakkoliitoksia eli vastoin kuntien tahtoa tapahtuvia liitoksia voi olla edessä. Työryhmän mukaan joillain alueilla "saattaisi olla perusteltua säätää valtiovallalle toimivalta päättää kuntajaon muutoksesta".

Ensisijaisesti kuntien yhdistyminen perustuisi kuitenkin vapaaehtoisuuteen.

Espoo

vastustaa

Espoo, jonka talous on hyvässä kunnossa, on vastustanut jyrkästi yhdistämissuunnitelmia velkaisen Helsingin ja vielä velkaisemman Vantaan kanssa.

Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelän mukaan koko kuntauudistuksen valmistelu on metropolialueen osalta väärillä jäljillä. "Hyvä esimerkki siitä on kuntien taloudesta julkistettu VM:n raportti, jossa Espoo on rinnastettu Porin, Joensuun ja Seinäjoen muutaman tuhannen asukkaan kehyskuntiin. Kerrassaan törkeän osaamatonta tai asenteellista", Mäkelä sanoo kannanotossaan.

Mäkelän mielestä metropoliratkaisussa on otettava mallia kilpailukykyisimmistä länsimaiden metropoleista, jotka "poikkeuksetta toimivat jonkinlaisen verkostoituneen yhteistyörakenteen puitteissa". "Metropolisoitumiseen liittyviä kysymyksiä ei ole ratkaistu suurkunnan luomisen kautta missään länsimaissa. Suurkunnasta ei syntyisi kustannussäästöjä palvelujen järjestämisessä vaan päinvastoin", Mäkelä korostaa.

Vantaa

Myös Vantaan kaupunginjohtaja Kari Nenonen lähetti keskiviikkona tiedotteen, jossa liitokseen suhtaudutaan torjuvasti. "Vantaan valtuusto päätti vuosi sitten, että Vantaa ei käynnistä kuntajakolain mukaista menettelyä Helsingin ja Vantaan kaupunkien yhdistämiseksi. Päätös perustui niihin tuloksiin, jotka saatiin Helsingin kanssa tehdystä laajasta selvityksestä, jossa arvioitiin monesta eri näkökulmasta mahdollisen yhdistymisen etuja ja haittoja. Vantaan valtuusto on kirjannut kaupungin sitoviin tavoitteisiin, että kuntarakenneuudistukseen ja metropoliratkaisuun vaikutetaan Vantaan valtuuston

päättämien linjausten mukaisesti."

Pajunen

Voimakkaimmin yhdistymisen puolesta on puhunut Helsingin ylipormestari Jussi Pajunen. Hänen mielestään metropolialue pitäisi toteuttaa mahdollisimman pian ja mahdollisimman laajana.

Varakas Kauniainen on sitä vastoin vastustanut liitoksia. Sipoo on niin ikään vastustanut kaikkea yhteistyötä Helsingin kanssa, joskin sen kanta on viime aikoina hieman lientynyt.

Viikon kysymys: Pitäisikö Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Sipoo yhdistää pakolla yhdeksi kaupungiksi?

KYLLÄ

Alexis Kouros, päätoimittaja

Ehdottomasti! Maailma on täynnä megakaupunkeja, joihin mahtuisi koko Suomi pari- kolme kertaa. Turha pitää viisi vierekkäistä kylää väkisin erillään!

Paula Tuovinen, rehtori

Kyllä, jos kaupunkeja ei saada millään keskustelemaan tästä. Ei ole kenenkään etu, että Suomen metropolialue, pääkaupunkiseutu, on erillisinä kuntina, jolloin aluetta ja palveluita ei voida kehittää kokonaisuutena.

Umayya Abu-Hanna, toimittaja

Tilanne vastaa siirtymistä demokratiaan, jolloin rikkaat, eristyksissä olevat vastustavat yhteenkuulumista ja tasa-arvoa. Kun ajatellaan Suomea kokonaisuutena, vahva suuri pääkaupunki on luovempi, mielenkiintoisempi, rikkaampi ja joissakin mielessä helpompi hallita. Suomi on valtava maa, jossa on vähän asukkaita. Urbaanin elämän historia on hyvin lyhyt. Maan yhteistä etua on ajettava tässä tapauksessa vaikka väkisin.

Kirsti Virtanen, toimittaja

Alueen kehittäminen onnistuu paremmin kun kaikki on ns. yhden katon alla. Tällä hetkellä Helsingin naapurit venkoilevat ja vastustavat ihan kaikkea, periaatteesta.

Jaana Semeri, kulttuuritoimittaja

Pakottaminen ei kuulu verbeihini, mutta kun muuta vaihtoehtoa ei anneta, sanotaan kyllä. Kun eivät yhteiset polut neuvottelemalla näköjään löydy.

Niin se joutuu muukin maa säästämään kuntasektorin menoissa. Miksei pääkaupunkiseutu?

Pitääkö kysymys olla nimenomaan perinteisessä mielessä "yhdestä kaupungista", se taas on toinen asia.

Mutta sitova kuntaliitos, jolla on yksi nimi tyyliin Tukholma/Suur-Tukholma – sille sanon kyllä.

Ja tässä en nyt ajattele minkään puolueen kannan mukaisesti. En minkään.

Enkä ajattele sitä, miten puolueitten kannatussuhteet tulevissa vaaleissa muuttuisivat. Puolue, jota olen äänestänyt, saattaisi lukeutuakin häviäjiin.

Se ei ole nyt tärkeää. Tärkeää on saada lisää järkeä pääkaupunkiseudun kehittämiseen.

Metropolia vastustetaan mm. taloussyillä. Varakas kunta ei halua velkaantuneemman kanssa yhteen.

Rohkenen epäillä, että vähintään yhtä paljon kaupunkien päättäjätasolla vaakakupissa painaa puhdas puolueitten etu/etujen menettämisen pelko.

Osa vastustuksesta perustuu taas asianosaisten kaupunkien viranhaltijoiden pelkoon, että menee asema alta. Ja vasta toissijaisesti, että alaisilta menee.

Siis vastustetaan joko valtakunnanpoliittisista tai henkilökohtaisista syistä.

Pitkällä aikavälillä koko alue kuitenkin hyötyy jaettavista ja yhteisistä asioista. Muun muassa yhteisestä julkisesta liikenteestä, laajemmalle alueelle levittäytyvine, edullisimpine tariffeineen.

Voidaan ajatella, että suorastaan koko maa hyötyy vahvasta ja yhtenäisestä pääkaupunkiseudusta.

Huolen kuntatyöpaikkojen vääjäämättömästä vähenemisestä jaan. Ja pelon esimerkiksi terveydenhuollon päätöksenteon karkaamisesta ja lähidemokratian etääntymisestä ymmärrän.

Mutta tämä pelko toteutuu vain, mikäli ajatellaan uutta metropolia aiempien kaupunkien yhteenlaskettuna summana. Niinhän ei tule tehdä, vaan ajatella kokonaan uusiksi metropolin rakenne. Jakaa päätöksentekijöitä ja -paikkoja tasaisesti alueen eri keskuksiin ja rakentaa lähialuepäätäntävallalle aivan uudenlaiset yksiköt.

Tämä yhdistämistyö tulisi tehdä vastuullisesti, ei puoluemandaatteja puolustellen, vaan erilaisten yhteiskunta-, tulevaisuus ja kulttuuritutkijoitten, kolmannen sektorin kansalaisyhteisöaktiivien ja ruohonjuuritasonkokeneitten toimijoiden verkoston suunnitelmien pohjalta. Kuulostaa kieltämättä utopistiselta. Mutta niin se kuulosti 37,3 prosenttia (presidenttiehdokas) Pekka Haavistollekin vielä puoli vuotta sitten.

Mikäli Suomi todella on astunut uudenlaisen presidenttiyden aikaan, tässä olisi nyt näytön paikka.

Näin me täällä maailman designpääkaupungissa tahdomme ja osaamme designata uudenlaisen pääkaupunkirakenteen. Ja myös toteuttaa sen.

Aki-Mauri Huhtinen, professori

Julkiseen hallintoon kuuluu pakottaminen. Tietyissä sykleissä ja tietyn koulutuksen kautta hallintovirkamiehet päätyvät joko hajauttamaan tai keskittämään hallintoa.

On sinänsä sama, kumpaan suuntaan pakottaminen tapahtuu. Tällä hetkellä uskotaan keskittämiseen, todennäköisesti 20 vuoden sisällä taas hajautetaan.

Kyllä, Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Sipoo pitäisi yhdistää pakolla yhdeksi kaupungiksi.

Jukka Mallinen, suomentaja

Synergiaedut, tehokkuuden, taloudellisuuden ja resurssien kasaantuminen olisivat suuret. Mutta pakolla? Kaupunkien byrokratiat vastustavat, koska tämä tietää niille ansioiden, statuksen ym. menetyksiä. Nämä ylimuistoiset nautinnat jäävät veronmaksajien kustannettaviksi. Yhdistäminen ja tehostaminen on siis tehtävä, jollei hyvällä, niin pakolla.

Jarkko Tontti, kirjailija

Nykymalli on järjetöntä resurssien hukkaamista turhaan hallintoon, esimerkiksi kaupunginjohtajien palkkoihin. Erityisesti kaavoitus järkiperäistyisi moninkertaisesti yhdistymisen myötä ja loppupeleissä kaikki hyötyisivät. Paitsi asemiaan puolustavat virkaihmiset ja pikkupoliitikot.

Timo Vihavainen, professori

Kuitenkin sillä tärkeällä varauksella, että paikallinen itsehallinto ei kärsi, vaan päinvastoin paranee.

Aku Louhimies, elokuvaohjaaja

Se on Suomen etu.

Martti Koskenniemi, professori

Kysymykseen ei pidä suhtautua dogmaattisesti: yhdistamiskysymyksessä tulee ajatella kaikkien asukkaiden parasta etua. Tämä näyttäisi parhaiten toteutuvan yhdistämisessä. Sen edellytyksesi tulisi kuitenkin panna, ettei yksikään Helsingin johtava virkamies saisi jatkaa tehtävässään. Vain näin saadaan kaappauksen pelko poistetuksi.

Jaakko Veijola, mainonnan suunnittelija

Minulle julkishallinto edustaa työmoraalin suurta mustaa aukkoa, jossa ajan-, rahan- ja vastuuntaju eivät noudata yksityisen puolen työn pyhää kolmiyhteyttä. Mikäli näitä mustia aukkoja on Suomessa jatkossa yksikin vähemmän, niin hyvä.

kunnat voitaisiin jättää ennalleen.

Osmo Soininvaara, kansanedustaja.

On tärkeätä eheyttää kuntarakenne kaupunkiseuduilla. Nykytilanne vie kohti eriarvoistumista kaikilla kasvavilla kaupunkiseuduilla. Jokaisen kasvavan kaupungin kylkeen on ilmaantunut yksi tai useampi kermankuorijakunta keräämään rikkaita ja terveitä asukkaita. Tämän tien päässä on vakavia ongelmia, ellei asiaan puututa ajoissa.

Helsingin seudulla kuntien välinen miinussummakilpailu vaurioittaa seutua pahasti ja johtaa huonoon kaupunkirakenteeseen. Syntyvää eriarvoisuuttakin pahempaa ovat ne toimet, joilla kunnat yrittävät puolustautua kermankuorintaa vastaan. Kaipailussa pärjätäkseen on pakko tehdä huonoja kaavoituspäätöksiä, joista kärsitään vuosikymmeniä. Kilpailu pakottaa myös kaikki kunnat reivaamaan asuntopolitiikkaansa epäsosiaalisemmaksi.

Valtion on joko puhallettava peli poikki muuttamalla taloudellisia pelisääntöjä tai yhdistettävä kunnat. Vapaaehtoisesti ne, jotka hyötyvät epäterveestä kehityksestä eivät kermankuorintaa lopeta, kuten ei aatelikaan luopunut erioikeuksistaan omasta aloitteestaan.

Vapaaehtoista yhteistyötä on yritetty 40 vuotta ilman oikeastaan muuta tulosta kuin satoja tuhansia tunteja hukkaan mennyttä työaikaa. Ilman valtion toimia ei Helsingin seudulla päästä eteenpäin.

Yli miljoonan asukkaan suurkunta on kuitenkin kömpelö ratkaisu. Pääkaupunkiseudulla on toteutettava kaksitasoinen järjestelmä, jossa ylempi taso kerää verot, päättää yleiskaavoituksesta, kulttuuritarjonnasta, toisen asteen koulutuksesta ja nykyisiä kuntia vastaava taso peruskoulusta, päivähoidosta, katujen kunnossapidosta, detaljikaavoituksesta ja muusta sellaisesta, jossa suuresta koosta ei ole hyötyä. Näin on tehty Ruotsissa ja näin tulisi tehdä Suomessa.

Lotta Backlund, stand up -koomikko

Ensimmäisenähän pääkaupunkiseudun (melkein kaikki) kunnat haluaisivat teettää selvityksen kuntien yhdistämisestä. Se nyt ainakin pitäisi teettää. Jos pienen pohdinnan jälkeen käy ilmi, että esimerkiksi Sipoo kannattaakin yhdistää Porvooseen, niin olkoon niin. Jos kunnat kuitenkin jarruttelevat ilman hyviä syitä, niin mielestäni voi käyttää pakkokeinoja.

Jonkinlainen strategia tässä kulujen järkeistämisessä on saatava aikaan. Kunnon suunnitelma on tehtävä ja siinä pysyttävä. Mikään ratkaisuista ei tule olemaan kiva, mutta nyt pitäisi jostain vaan löytyä cojones toteuttaa se. Tällainen sekoilu, missä yhtäällä ensin kokeillaan puolivillaisia Paras-hankkeita ja sitten päätetäänkin tehdä kuntauudistus (joka mahdollisesti vesittyy ziljoonaan kompromissiin) ei tule ratkaisemaan ongelmia millään tasolla, vaan huoltosuhde-/peruspalvelupommi putoaa sitten seuraavan päättäjän/hallituksen/sukupolven syliin vielä vaikeampana.

Pääkaupunkiseudulla ihmiset ovat liikkuneet kautta aikojen seudun sisällä kuntarajoista riippumatta. Miksei hallinnollisista rajoista myös voisi luopua?

Jaakko Aspara, professori

Kuten muuallakin Suomessa, tällaisten keinotekoisten kuntarajojen eliminoiminen kiistatta järkeistäisi ja tehostaisi toimintaa palveluiden ja maankäytön osalta. Pääkaupunkiseudulla asukkaat tuskin identifioituvatkaan niin vahvasti omaan kuntaansa kuin muualla – monethan ovat muuttaneet tänne ulkopuolelta tai ulkomailta. Eli tämä tunne- ja identifioitumissyy pitää kunnat erillään, on sekin pääkaupunkiseudun kohdalla melko irrelevantti.

Johtajien ja byrokraattien pelko omien töiden tai statuksen menetyksestä taitaakin olla yksi ainoita todellisia syitä, mikä vielä pitää kuntia erillään. Tällaisesta pitäisi päästä eroon. Ja jos/kun alhaisen veroprosentin kuntien asukkaita huolettaa veroprosentin nousu korkeimman veroprosentin kunnan mukaiseksi, valtio voisi avittaa asiaa erityisjärjestelyin – esimerkiksi lupaamalla, ettei kenenkään kunnallisveroprosentti nouse yli yhtä prosenttiyksikköä liitosten seurauksena.

Laura Kolbe, professori

Samalla tulisi luoda uudenlainen lähidemokratiamalli, joka kunnioittaisi vanhoja alueita & identiteettejä.

Arno Kotro, kirjailija

Samaan pataan vaan, ja vapaaehtoisesti se tuskin onnistuu. Käytännössä ainakin Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen jo nyt muodostavat yhden kaupungin, ja kaikki mikä vähentää turhaa byrokratiaa ja hallintoa on plussaa. Olisi tärkeää päästä kehittämään aluetta kokonaisuutena ja saada yhdyskuntarakenne tiiviiksi ja aidon kaupunkimaiseksi. Yhteinen kunta myös lisäisi kansalaisten tasa-arvoa.

Nykyiset kuntarajat ovat keinotekoiset ja saattavat esimerkiksi estää lapsilta lähimpään kouluun pääsemisen. Espoon sisällä sijaitseva Kauniainen menee melkein komiikan puolelle.

Tietysti aina on sellaista konservatiivista ajattelua, joka näkee kaiken muutoksen uhkana, mutta jospa nyt kerrankin järki voittaisi.

Pirjo Hiidenmaa, johtaja

Onkohan pakkotoimissa eri asteita?

Kuntien yhdistymisen ydintä ei oikein ole saatu esiin näissä keskusteluissa, Tässä ei todellakaan ole tarkoitus vain piirtää karttaa udelleen ja määritellä ihmisille uusia kotikuntia. Kun kunnat ovat itsenäisiä toimijoita maankäytössä ja palvelujen tarjonnassa, ne voivat toimia suppeista näkökulmistaan ottamatta huomioon muita. Jos kaupunki haluaa taloutensa kuntoon, se kaavoittaa alueensa niin, ettei siihen kaupunkiin tulee yhtäkään köyhää asukasta. Näin sitten saadaan maksimoiduksi oman kunnan verotulot. Näin myös luodaan rikkaita alueita, joista jokainen perheenjäsen ajaa omalla autollaan töihin vaikkapa toisen kunnan alueelle. Vastaavasti saadaan kuntia, joihin syntyy heikommin toimeen tulevia alueita. Ne kunnat, jotka keräävät rusinat pullasta, vapauttavat itsensä ongelmien hoidosta ja vieläpä siirtävät omat ongelmansa muille, esimerkiksi kaavoituksen tuottamat liikenneongelmat, pölyt ja saasteet, parkkipaikkatarpeet.

En tunne mekanismeja, joilla valtion ja kuntien välisiä mekanismeja voitaisiin tasata, jotta me yksittäiset kuntalaiset emme joutuisi maksamaan siitä, että kunnat maksimoivat verotulojaan. Joitain keinoja tähän voisi olla. Järein konsti lienee pakkoliitos, mutta ennen sitä voisi kokeilla lievempiä keinoja, joilla kannustetaan tai patistetaan kuntia yhteistyöhön.

Harri Hautajärvi, arkkitehti

Pääkaupunkiseudun kuntien keskinäinen kilpailu johtaa taloudellisesti, kaupunkirakenteellisesti ja liikenteellisesti kestämättömiin ratkaisuihin,

sen sijaan että kehitettäisiin ja toteutettaisiin yhtenäistä ja toimivaa metropolialuetta. Yhdistymisellä on suuri merkitys myös ilmastonmuutoksen

torjunnassa. Helsingin muita kuntia paremmat toimintatavat ammattitaitoisesta kaupunki- ja liikennesuunnittelusta saataisiin koko

metropolialueen käyttöön.

Suomen kehitys alkaa taantua, jos yksittäiset kunnat, kuten Espoo, voivat itsekkäästi jarruttaa seudullisesti välttämättömiä muutoksia ja parannuksia.

Esimerkiksi Kauniainen on vapaamatkustaja, loiskunta, jonka keskimääräistä varakkaammat asukkaat käyttävät paljolti muiden kuntien tuottamia

palveluita. Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Sipoo pitäisi yhdistää kiireimmiten.

Katja Boxberg, toimittaja

Pääkaupunkiseudun kuntarajat ovat täysin keinotekoisia.

Irina Krohn, toimitusjohtaja

Perustuslain sallimissa rajoissa kyllä. Kaupunki-käsite tarkoittaa tässä, että laajat ja yli nykyisten hallinnollisten rajojen menevät asiat kuten tiet ja asuinalueet hoidetaan hyvin. Identiteetti ja paikallisnimet voivat olla nykyiset. Ihmisten puhekieleen eivät hallintopäätökset vaikuta.

EI

Riiko Sakkinen, kuvataiteilija

Kuntien määrää Suomessa tulisi lisätä niin, että jokainen kylä muodostaisi oman kuntansa. Pääkaupunkiseudulla nykyiset kaupunginosat olisivat itsenäisiä kuntia. Asun Espanjassa neljänsadan asukkaan kylässä, jolla on oma hallinto. Sen yläpuolella valtaa käyttää autonominen lääni, joka vastaa muun muassa koulutuksesta ja terveydenhuollosta.

Johannes Koroma, kolumnisti

Tämä on kohtuuttoman rankka ratkaisu torjua Helsingin poliittista vihertymistä.

En usko sellaiseen suuruuden ekonomiaan, jossa Helsingin hallintojäykkyyttä levitetään naapurikuntiin. Mutta jos tällaisella "pakotuksella" saadaan syntymään aito yhteistyö esim. pääkaupunkiseudun maankäytössä ja liikenneväylästössä, ei suurkuntaa enää tarvitakaan. Helsingin kallis ja poliittisesti jäykkä hallinto pitäisi ensin saada muuttumaan yhtä joustavaksi kuin esimerkiksi Espoossa, jotta kuntien yhdistämisellä voitaisiin saavuttaa hyötyä.

Risto Volanen, dosentti

Miten on mahdollista, että pakko-sana on ilmestynyt taas demokraattisen maan sanastoon. Kylmän sodan jälkeen se on ollut käytössä lähinnä Välimeren etelä- ja itäpuolella.

Leena Lehtolainen, kirjailija

Oleellista kannassani on se, että kyseessä olisi pakkoliitos. Kuulostaa vähän neuvostomeiningiltä. Eihän yhdistyminen sinänsä olisi pelkästään huono asia, pakko olisi.

Anna Kontula, kansanedustaja

Jo ajatus pakkoliittämisistä sotii kuntien perustuslaillista itsehallintoa vastaan.

Markku Ruotsila, historiantutkija

Pakottaminen kuuluu diktatuuriin eikä demokratiaan.

Taru Mäkelä, ohjaaja

En ota kantaa, kunhan kukaan vain ei pakota minua muuttamaan Taka-Töölöstäni Espooseen, Kauniaisiin, Sipooseen tai Vantaalle

Jaakko Hämeen-Anttila, professori

Suuret yksiköt tapaavat toimia huonommin kuin pienet, vaikka nykyisen ideologian vallassa ollaankin kaikkialle ajamassa suuria yksiköitä.

Markku Valkonen, museonjohtaja

Ei taida oikein onnistua kepillä, ja sitä porkkanaa, josta Espoo ja Vantaa haukkaisivat, ei ole kukaan vielä keksinyt.

Kari Enqvist, professori

Vaikkei sitä ääneen sanotakaan, tämän operaation ajuri on Helsingin himo Espoon veronmaksajien rahoihin. Helsingissä nähdään niistä yö toisensa jälkeen kiihottavia mutta turhautuneita unia. Yhdistämisen konkreettisesta hyödystä Espoolle tai edes Vantaalle en ole kuullut kerrottavan. Vaikuttaakin siltä, että Helsinki vain veisi Espoon rahat ja tarjoaisi tilalle etäännytetyn päätöksenteon, nykyisestä huononnetut vanhuspalvelut sekä taloudenpitokulttuurin, joka jättää paljon toivomisen varaan. Tosin suuria säästöjä syntyisi, jos uuden metropolin ylätaso virkamiehineen ja kaupunginjohtajineen siirrettäisiin Tapiolaan, minne se uudessa tilanteessa loogisesti kuuluisi.

Osku Pajamäki, tuottaja

Yksi kaupunki olisi kaikin puolin järkevä ratkaisu. Nykyiset kuntarajat ovat muodostuneet täysin sattumanvaraisesti, eivätkä mahdollista järkevää maankäyttöä ja liikennesuunnittelua, mutta minkäs teet, jos isot toimijat eivät näe asiaa samoin. Yhdentyminen on aloitettava luomalla metropolihallinto, jolla on todellista valtaa.

Pauliina Laitinen-Laiho, taideasiantuntija

Moni ajattelee, että iso kaupunki on parempi, mutta mitä isompi kaupunki on kyseessä sitä kauemmaksi kaupungin asukkaat joutuvat päätöksen tekijöistä. Se ei ole hyvä asia.

Silloin kun kyseessä on muutaman tuhannen asukkaan kylät yhdistymisessä on järkeä. Esimerkiksi Vantaa, Espoo ja Helsinki ovat kaikki tarpeeksi isoja kaupunkeja ja verotusvaltaa pysyä itsenäisinä sekä hoitaa hyvin ainakin asukkaidensa terveydenhuollon ja koulutuksen, joten en näe syytä pakottaa niitä yhdeksi kaupungiksi.

Juha Kuisma, neuvonantaja

Helsinki on toimintavoiltaan alueen kunnista tehottomin. Ei ole myöskään mitään mieltä poistaa Helsingin, Espoon ja Vantaan keskinäistä kilpailua. Päinvastoin Helsinki pitäisi uudelleen organisoida lähidemokratia-alueisiin, joilla olisi jonkinasteista budjettivaltaa.

Lehdeltä on muuten virhe kysyä pelkästään pääkaupunkiseudun kuntaliitoksista. Yhtä järjetön esitys on koko maassa.

Vesa-Matti Saarakkala, kansanedustaja

Vastustan kuntien pakkoliitoksia, varsinkin jos perustuslain kansalaisille takaamat positiiviset oikeudet kunnassa eivät ole vaarantumassa tai ne voidaan kohtuuhintaisesti taata muuttamalla valtionosuuspolitiikkaa esim. korvamerkitsemällä valtionosuudet. Täytyy perehtyä hallituksen asettaman työryhmän esityksiin ja perusteluihin tarkemmin ennen kuin ottaa kantaa edes vapaaehtoisiin liitoksiin. Lähtökohtaisesti priorisoin peruspalvelujen tuottamisen ja päätöksenteon osalta nykyisiä peruskuntia ilman hallintohimmeleitä, joita Paras-hankkeen seurauksena on ympäri Suomen kyhätty monin paikoin aivan turhaan. Muuttamalla kuntien ja valtion välistä vastuusuhdetta voidaan päätöksenteon seurattavuutta parantaa ja palvelut samalla turvata. Kuntalaisia on kuultava liitostilanteissa, mutta samoin myös silloin, jos päätöksentekoa ja palvelutuotantoa ylikunnallistetaan.

Kari Uusikylä, professori

Pakkopaita, pakkoavio, pakkoliike, pakkopulla, pakkomielle, pakkolaitos. . .  Kuka näitä haluaa?

Joku kuitenkin haluaa pakkoliitoksia. On pakko kysyä itseltään: Kenen etu tässä lopulta on kyseessä?

Jos kyseessä on kiistatta yhteinen etu, liitetään vain kuntia yhteen.

Perustelujen on oltava hyvin selkeät. Sitä paljon puhuttua "tavallista ihmistä" ei pidä leimata typeräksi, jos hän vastustaa liitoksia.

Monesta tuntuu, että kaikki tuttu, turvallinen ja yhteinen häviää ympäriltä. Mitä yhteisöllisyyden tuhoaminen vaikuttaa mielenterveyteen? Miten esimerkiksi vanhukset selviävät henkisesti pakkosiirroista suurkuntien hoitolaitoksiin? Kuolemalla; näin he

osallistuvat rakenteellisen kokonaisuudistuksen vaatimaan tuottavuusohjelmaan vastuullisesti, ainoalla heille mahdollisella tavalla.

Risto Pelkonen, arkkiatri

Pakosta syntyy pakostakin vakavia traumoja. Ensin on tutkittava, mitä yhdistyminen merkitsee itse kullekin osapuolelle. Vasta sen jälkeen voidaan päättää, mikä on yhteinen hyvä.

Jari Sarasvuo, yritysvalmentaja

Kuten näemme niin yritys- kuin julkisen talouden esimerkeistä, suuri on rumaa, tyhmää ja tunnotonta touhua. Tulee edetä päinvastaiseen suuntaan: amputoida hallintoa, resurssoida palvelutuotantoa ja siirtää valtaa asiakkaille eli kuntalaisille pienentämällä palveluyksiköitä. Tunnoton raha ei vaan osaa laskea, innovoida tai päättää varsinaisen päämäärän ohjauksessa.

Heikki Hiilamo, tutkimusprofessori

Kannatan yhdistämistä mutta tämä on liian suuri hanke toteutettavaksi pakolla. Sen sijaan olisi luotava rahallinen kannustinjärjestelmä, joka tekee liitoksen ulkopuolelle jäämisen erittäin kalliiksi.

Seppo Zetterberg, professori

Jos päättäjillä on järkeä, yhdistyminen tapahtuu vapaaehtoisesti.

Anu Kantola, tutkija

Pakkoliitos ei ole hyvä asia - se tekisi metropolista helposti nurkkakuntaisten riitojen paikan. Mutta yhteistyötä pitäisi kehittää tietenkin ja joillakin alueilla, esimerkiksi liikenne- ja kaavoituspolitiikassa tarvitaan metropolitasoista päätöksentekoa. Tämä pitäisi myös Espoossa ja Vantaalla ymmärtää. Kuntauudistuksessa on ongelmallista se, että suurten yksikköjen luominen etäännyttää kuntalaisia päätöksenteosta – organisaatioiden uudistaminen ei poista palveluiden tarvetta. Pääpaino pitäisi olla palveluiden kehittämisessä niin, että se työntekijät tuntevat tekevänsä mielekästä työtä ja ovat motivoituneita sen sijaan, että pääpaino on nyt hallinnon uudistamisessa.

Vaula Norrena, semiootikko

Vapaaehtoisesti kannattaa kyllä harkita. Pääkaupunkikuntien yhteistyö YTV:ssä on ollut sen verran paljon Helsingin sanelemaa, että Espoo ja Vantaa eivät ole kovin ihastuneita mahdollisuuteen menettää viimeisetkin bussivuoronsa ja sen lisäksi vielä kaikki virastonsakin Helsinkiin. Niin kauan kuin Helsinki ahnehtii vain omia etujaan pääkaupunkiseudun yhteistyössä, ei ole hyvää odotettavissa kuntaliitoksestakaan.

Kiba Lumberg, kuvataiteilija

Väkipakolla pakottaminen ei ole koskaan rakentava pohja. Eri asia, jos nämä eri kaupungit olisivat itse myös sen kannalla, että yhteisvoimin saisi myös isoja rakenteellisia muutoksia edullisemmin. Kenties voisi saada sellaista toimivuutta, että ihmisten asuminen olisi edullisempaa? vaikuttaisiko yhdistäminen siihen, että elinolosuhteet paranisivat kaikilta osin kaikille näiden kaupunkien asukkaille. Miten luonnonsuojelualueet? Historialliset rakennukset? Tuleeko keinottelua? Kehittäisikö yhdistäminen kulttuuria? Jotenkin herra Pajunen on yhdistämässä kaikkea kuin isoksi kauppaostariketjuksi. Ja väkipakolla.

Entä liikenne? Helsinki on aika sumpussa lähikaupunkien autojen vuoksi. Vähentäisikö yhdistyminen autoilua ja samalla lyijypäästöjä? Mitä mieltä ovat lähikaupunkien ja Helsingin asukkaat? Äänestys yhdistymisestä voisi olla ihan jees juttu.

Ville Tietäväinen, graafikko

Jo murentuneet kolonialistiset vallat, Neuvostoliitto ja keinotekoisesti koossa pidettävä EU ovat esimerkkejä uskosta siihen, että aluetta ja organisaatiota kasvattamalla voitaisiin tehostaa toimintaa. Kuntien välistä yhteistyötä sopii aina parantaa.

Timo Hännikäinen, esseisti

Kuntarakennetta on pakko uudistaa, mutta nykyinen jättikuntiin ja metropoleihin tähtäävä suunta ei ole järkevä. Kaikkien selvitysten mukaan palvelut järjestetään tehokkaimmin keskisuurissa, noin 30 000 ihmisen kunnissa. Useimmissa Euroopan maissa kuntakoko on melko pieni. Pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämisen ehtona pitäisi ainakin olla jonkinlaisen paikallishallinnon rakentaminen kaupunginosatasolle.

Maria Pettersson, päätoimittaja

Kuntauudistus saattaa olla tarpeellinen pienissä muuttotappiokunnissa, joissa huoltosuhde ja ikärakenne ovat pahasti vinksallaan. Pääkaupunkiseudun ongelmat ovat erilaisia, eivätkä ne ratkea samanlaisilla keinoilla kuin pienten kuntien murheet.

Juha Herkman, tutkija

Esimerkiksi terveydenhuollon järjestelyissä on niin suuria eroja, että ei kannata.

Helena Hiilivirta

Pakkokeinot eivät ole tätä päivää. Kannattaisikohan ensin koettaa runsaseleistä lahjontaa, sitten hyväntahtoista uhkailua ja viime keinona pienoista kiristystä.

Susanna Kuparinen, ohjaaja

Jo nyt Helsingissä ongelmana on, että alueellinen eriarvoisuus korostuu esimerkiksi terveydenhuollossa. Lähidemokratia ei toimi ja teknokraatit pomppivat silmille, kun paikallisyhteisöillä ei ole valtaa ja valtuutetut tulevat lähinnä Lauttasaaresta ja eteläisistä kaupunginosista. Mistä alueiden etääntyminen toisistaan johtuu? Nämä ongelmat pitää tutkia ja ratkaista ennen kuin lähdetään laajentumaan, arvon Jussi Pajunen I Suuri.

Teivo Teivainen, professori

Pakottavaa tarvetta liittoon ei ole eikä sitä tule pakottamalla luoda. Yhdistäminen voi toki olla hyvä asia, jos se toteutuu demokraattisen prosessin kautta.

Jani Leinonen, kuvataiteilija

Vallan keskittäminen ja loitontaminen on äärimmäisen harvoin hyvä asia.

Eilina Gusatinsky, päätoimittaja

Joitakin palveluja voi yhdistää esimerkiksi joukkoliikenteen suunnittelun ja tilaamisen, jätehuollon jne, mutta lähidemokratian nimessä ei saa viedä kansalaisilta mahdollisuutta vaikuttaa. Kuntien tulee säilyä itsenäisinä, jotta tärkeät palvelut voitaisiin taata. Valtio on jatkuvasti siirtänyt velvoitteitaan kunnille, sen myötä on maksukyky loppunut monessa kunnassa. Jos valtio ottaisi velvoitteitaan takaisin, lisääntyisi oikeudenmukaisuus ilman että kansanvaltaa tarvitsisi vähentää.

Ville Ranta, sarjakuvataiteilija

Helsinki ympäryskuntineen vaikuttaa toimivan nykyään kuin yksi kaupunki, ja erot varallisuudessa, asukaspohjassa ja palveluissa, kuten kulttuuritarjonnassa, jakautuvat kuin kaupunginosiin. Hyvätuloiset asukkaat keskittyvät Espooseen ja Kauniaisiin, maahanmuuttajat Helsinkiin. Tässä mielessä en ainakaan näe hyvin perusteltuna rikkaiden kuntien pelkoa siitä, että nämä menettäisivät liitoksessa etujaan. Pääkaupunkiseudun kaupungit hengittävät toistensa ilmaa, hyötyvät toisistaan ja ovat yhtä aluetta.

EN OTA KANTAA

Erkki Tuomioja, ulkoministeri

Nämä kunnat on saatava toimimaan yhtenä demokraattisesti hallittuna metropolialueena. Jos tämä ei onnistu kuntien yhteenliittämisen kautta, tarvitaan riittävän vahva suorilla vaaleilla valittuihin päättäjiin perustuva metropolihallinto, jonka alaisuudessa nämä (ja ehkä jokin uusi pienempikin kunta) saavat jatkaa peruskuntina, joiden tehtävistä tarpeellinen osa on siirretty seutuhallinnolle.

Atso Almila, kapellimestari

Kuntien itsenäisyyttä tekee mieli puolustaa (Ei-vaihtoehto) ja ahneutta vastustaa (Kyllä-vaihtoehto), eli kun pidetään rikkain asukkain alhaista veroprosenttia. Ehkä kysymys on Helsingin täyteen pakatulla alueella ihan oman laisensa. Joensuusta on Lieksaan melkein sata kilometriä, mutta nykyään kaupungeilla on yhteinen raja...

Kaari Utrio, kirjailija

Somerolaisena minulla ei ole tarpeeksi tietoa pääkaupunkiseudun asioista voidakseni sanoa juuta tai jaata.

Ilona Anhava, galleristi

Jos pakkoyhdistäminen tarkoittaa, että minun pitää mennä Espooseen terveyskeskukseen, niin ei kiitos. Vapaaehtoiset yhdistymiset olisivat tietysti onnellisimpia.

Johanna Korhonen, toimittaja

Asia on jo ajettu umpikujaan. Sen viestintä ja asianomaisten osallistaminen olisi pitänyt alun perin suunnitella aivan toisin ja huomata, että esimerkiksi kaikki vanhat paikannimet on säilytettävä, vaikka hallintoa yhdistellään. Ehkä vieläkään ei olisi myöhäistä. Pakoista puhuminen vain pahentaa tilannetta.

Osmo Rauhala, kuvataiteilija

Miten maksetaan terveydenhoito, eläkkeet, lapset ja vanhukset kun verotulot vääjäämättä alenevat? Voidaan nostaa ja määrätä uusia veroja ja/tai vähentää julkisia menoja. Hallinnossa on karsittavaa, mutta satojen tuhansien ihmisten pakottaminen yhteen vastoin tahtoaan kuulostaa pakkovallalta.

Heidän pitää ymmärtää asia itse. Vapauden hintana voi olla hitaus ja monen kärsimys ennen kuin yhteen liitytään pakon edessä.

Katriina Järvinen, sosiaalipsykologi

Toisaalta kuntien asukkailla on vahvat omat identiteettinsä, joita pitäisi kunnioittaa. Toisaalta joka niemeen, notkoon ja saarelmaan 70-luvulla kohonneet kunnantalot olivat yliopistoista valmistuneiden hallintotieteen maistereiden itselleen luomia (suoja)työpaikkoja. Järjestelmä on muodostunut aivan liian kalliiksi, varsinkin kun sähköisen viestinnän aikana kuntalaiset hoitavat asiansa mieluummin netissä kuin saapastelemalla virkamiesten pakeille Jos meillä on etäkirurgiaa, niin eikö voi olla myös etähallintoa? Suurkunta vähentäisi lehmänkauppoja. Kunnallissuhmurointi ei ole koskaan ollut mitään lähidemokratiaa.

Antti Alanen, elokuvatutkija

Yhdistää pitäisi, mutta ei pakolla.

Tiina Pystynen, kirjailija

Pitäisi olla enemmän tutkittua tietoa ja pitäisi käydä perusteellinen yhteiskunnallinen keskustelu pakkoliitosten eduista ja haitoista, ennen kuin voisin ottaa kantaa. Kuka hyötyy? Kuka häviää? Haluaisin konkreettisia esimerkkejä.

Miten pakkoliitokset kohentaisivat sosiaali- ja terveyspalveluiden tasoa tai vähentäisivät eriarvoistumista? Millä tavoin pakkoliitokset vaikuttaisivat kaavoitukseen? Pystyttäisiinkö niiden avulla alentamaan alueen sietämättömän korkeita asumiskustannuksia? Entä miten pakkoliitoksilla ratkaistaisiin pääkaupunkiseudun liikenneongelmia?

Antti Nylén, esseisti

Minulla ei ole mitään kykyä arvioida asiaa. Vaistomaisesti tekisi mieli vastustaa moisia "pakkoja", varsinkin jos tässä on jälleen kysymys "kilpailukyvyksi" mainitusta salaperäisestä suureesta, jonka minun ymmärrykseni mukaan pitäisi herättää kiinnostusta vain olympialaisissa ja muissa leikkimielisissä mittelöissä.

Janne Gallen-Kallela-Sirén, museonjohtaja

Olen sitä mieltä, että Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen ja ehkä myös Sipoo pitäisi yhdistää yhdeksi kaupungiksi, mutta tätä ei pitäisi tehdä pakolla vaan yhteisellä päätöksellä.

ajaa yhdistymistä

tyrmää