Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.
Presidentti Tarja Halonen järjesti tiistaina presidenttikautensa viimeiset Linnan juhlat. Vuonna 2000 presidentiksi valittu Halonen ei voi enää olla ehdolla ensi vuoden alussa järjestettävissä presidentinvaaleissa, sillä nykyisen perustuslain mukaan sama henkilö saa toimia presidenttinä korkeintaan kahden perättäisen virkakauden ajan. Halonen oli ensimmäinen presidentti, joka on ollut virassa maaliskuussa 2000 voimaan astuneen uuden perustuslain aikana.
Halonen on Suomen historian ensimmäinen naispresidentti. Presidenttinä on ollut yhtäjaksoisesti sosiaalidemokraattien ehdokas vuodesta 1982, jolloin Mauno Koivisto valittiin presidentiksi Urho Kekkosen neljännesvuosisadan kestäneen valtakauden jälkeen. Koiviston ja Halosen välissä vuosina 1994–2000 presidenttinä oli Martti Ahtisaari.
Halonen on joutunut hakemaan presidentille uudenlaista roolia, sillä vuonna 2000 voimaan tullut perustuslaki kavensi presidentin valtaoikeuksia selvästi sekä sisä- että ulkopolitiikassa. Vastuu uuden hallituksen muodostamisesta siirrettiin selvästi eduskunnalle. Lakien muodollinen hyväksyminen jäi presidentille, mutta presidentin mahdollisuuksia vaikuttaa lakien sisältöön tai jarruttaa niiden hyväksymistä vähennettiin selvästi.
Myös presidentin nimitysoikeutta rajoitettiin, mutta presidentille jätettiin joidenkin keskeisten virkamiesten nimitysoikeus. Halosen kaudella kiivaimmat nimityskiistat on käyty Suomen Pankin johtokunnan jäsenten nimityksistä, joissa Halosen päätös on poikennut valtioneuvoston kannasta. Vuoden 2008 lopulla eduskunta päättikin siirtää johtokunnan jäsenten nimitykset eduskunnan pankkivaltuustolle. Vain Suomen Pankin pääjohtajan nimitysoikeus jäi edelleen presidentille.
Vuoden 2000 perustuslaissa presidentti on säilyttänyt muodollisen asemansa ulkopolitiikan johtajana ja puolustusvoimien ylipäällikkönä. Hallitus on kuitenkin otettu aiempaa selvemmin ulkopolitiikan päätöksentekoon perustuslain toteamuksella, jonka mukaan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa "yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa". Se, miten muotoilua käytännössä tulkitaan, on jäänyt epäselväksi ja kiistanalaiseksi.
Etenkin Euroopan unionia koskevissa asioissa kiistaa on nostattanut se, milloin päätökset koskevat pelkästään valtioneuvoston toimivaltaan kuuluvaa EU-politiikkaa ja milloin EU-kysymyksissä on myös laajempi, presidentin toimivaltaan kuuluva ulkopoliittinen ulottuvuus. Valtioneuvoston ja presidentin välejä hiersi pitkään niin sanottu "lautaskiista" eli kysymys siitä, osallistuuko presidentti pääministerin rinnalla EU:n huippukokouksiin. Suomella oli pitkään monissa EU-kokouksissa kaksoisedustus, mutta Lissabonin sopimuksen astuttua voimaan joulukuussa 2009 valtioneuvosto otti silloisen pääministerin Matti Vanhasen johdolla kannan, jonka mukaan Suomea edustaa vastedes vain pääministeri. Käytäntö vakiintui sen jälkeen valtioneuvoston tahdon mukaiseksi, vaikka Halonen ei ratkaisusta pitänytkään.
Presidentin valtaoikeuksiin tehtiin joitain lisärajoituksia eduskunnan marraskuussa 2011 hyväksymissä perustuslain muutoksissa, jotka astuvat voimaan maaliskuussa 2012, kun uusi presidentti on astunut virkaansa.
Ulkopolitiikassa presidentti Halonen on korostanut kahdenvälisten suhteiden ja keskustelujen merkitystä. Hän on tavannut melko usein esimerkiksi Venäjän johtoa. Halonen on profiloitunut myös kehitysyhteistyöhön, kestävään kehitykseen, ihmisoikeuksiin ja rauhankysymyksiin liittyvissä asioissa. Hän on toiminut puheenjohtajana muun muassa YK:n kauppa- ja kehitysjärjestö UNCTADin neuvonantajapaneelissa, YK:n kestävän kehityksen korkean tason paneelissa ja Kansainvälisessä naisjohtajaverkostossa
Halonen on vastustanut kehitystä, jossa presidentillä olisi pelkästään arvojohtajan rooli, mutta kannanotoillaan ja haastattelulausunnoillaan Halonen on pyrkinyt ottamaan myös arvojohtajan roolia. Esimerkiksi tänä syksynä Halonen on ilmaissut toistuvasti huolensa rasismin ja vihapuheen leviämisestä. Halonen on ottanut kantaa moniin muihinkin asioihin: runsas viikko sitten hän osallistui keskusteluun jääkiekon kaukaloväkivallasta ehdottamalla, että lajia voitaisiin kehittää naisten jääkiekon suuntaan kitkemällä lajista kovimpia taklauksia.
Viikon kysymys:
Minkä yleisarvosanan Tarja Halonen ansaitsee viranhoidostaan presidenttinä?
KIITETTÄVÄ
10+. Tarja Halonen on presidenttinä edistänyt merkittävällä tavalla tasa-arvoa ja humaaniutta. Rohkeilla kannanotoillaan ja teoillaan hän on edistänyt monien vähemmistöjen, kuten naisten, seksuaalivähemmistöjen ja maahanmuuttajien asemaa. Hän on puhunut rikkaiden ja köyhien välisen kuilun kaventamisen puolesta sekä yksilöiden että kansakuntien välillä.
Tarja Halonen on hoitanut Suomen kansainvälisiä suhteita esimerkillisesti. Hän on saanut kansainvälistä arvostusta muun muassa toimissaan kehitysmaiden auttamiseksi sekä ihmisoikeuskysymyksissä ja rauhantyössä. Halonen on vaikuttanut myös ilmastonmuutoskamppailussa ja monissa ympäristökysymyksissä.
On ryhdikästä, että Halonen ei ole suostunut pelkäksi seremoniamestariksi, jota viittaa monet ovat yrittäneet hänelle pukea.
10. No 10-, ellei 10+... Laitetaan siis 10.
10. Kolme tytärtäni näkivät rivin presidenttiehdokkaita tv:ssä ja kysyivät kauhuissaan: "Voiko presidentti olla mies?"
Tarja Halosen poliittinen painoarvo on hänen sukupuolessaan. Hän on ollut esimerkkinä naisille ja tytöille, ei vain Suomessa vaan myös muualla maailmassa. Tällä on paljon suurempi merkitys kuin virkanimityksillä, ulkopolitiikan sanakäänteillä tai muilla pikkuseikoilla.
Arvokeskustelua ja siviilirohkeutta tarvitaan Suomen päättäjiltä ja vaikuttajilta tulevaisuudessa vielä enemmän kuin mitä Halosella on ollut.
10. Presidentin valtaoikeuksia on karsittu, mutta valtion pää on mahdollisuuksiensa mukaan toiminut raikkaasti avaramman Suomen puolesta. Hyvä Muumimamma!
9½. Halonen on arvojohtajana kyennyt vaikuttamaan enemmänkin kuin mitä varsinaiset valtaoikeudet mahdollistavat ja hän on johdonmukaisesti toiminut paremman ja oikeudenmukaisemman maailman puolesta.
9½. Tarja Halosen kautta voi kuvata fraasilla: sitä saa, mitä tilaa. Halonen on koko poliittisen uransa ajan edistänyt ihmisoikeuksia, kansainvälistä solidaarisuutta, tasa-arvoa ja kansalaisjärjestötoimintaa. Näitä asioita hän on poikkeuksetta edistänyt myös presidenttinä.
Teot ovat kaivattua arvojohtamista. (joskin en ymmärrä kuinka arvoja voi ylipäätään johtaa? Onko meillä tosiaan jotkin yhteiset arvot?)
Lisäksi häntä voi kutsua todelliseksi legalistiksi. Halonen on toiminut hämmästyttävän tarkasti valtaoikeuksiensa raameissa ja epäselvän perustuslain kohdankin presidentti on tulkinnut oikein. Lauseessa lukee: "presidentti johtaa ulkopolitiikkaa..."
Puolikkaan otin pois kympistä, jottei kukaan epäile objektiivisuuttani...
9½. Halonen on käyttänyt asemaansa vaikuttaakseen maailman tulevaisuuteen ja Suomen yhteiskunnan ilmapiiriin. Kestävä kehitys ja sen eteen YK-tasolla nyt tehtävä työ, jossa Halonen on keskeisesti ollut mukana, voi muodostua aikamme merkittävimmäksi maailmanperinnöksi.
Halosen puheenvuorot liittyen syrjäytymisen ehkäisy, rasismin rohkeaan vastustamiseen ja naisten asemaan ovat olleet vahvoja arvokannanottoja. Halonen on myös säilynyt kansanihmisenä kaikki nämä vuodet.
9½. Halonen on ollut tälle maalle paras mahdollinen presidentti näinä aikoina. Äkäinen ja päättäväinen täti, jolla on moraalinen ryhti kunnossa ja sydän paikallaan. Entinen radikaali, joka vanhemmitenkin on kulkenut sivistyneesti vastavirtaan osoittaen, että kaikki valta ei enää ole äijien saunatuvissa eikä vielä kokonaan markkinoilla. Puhevikainen mutta laajakatseinen demokraatti, joka on näyttänyt hiukan höpsöltä siellä missä tädit muutenkaan eivät ole aivan kotonaan: omituiseen merirosvojahtiin lähtevän sotalaivan kannella ja jääkiekon väkivaltakeskustelussa.
Mutta: kauan eläköön tätienergia!
9½. Halonen on ollut hieno presidentti: persoonallinen ja välitön poliittinen toimija, joka on korostanut Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta ja YK:n vahvaa roolia. Halonen on onnistuneesti välittänyt rauhan, suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon sanomaa. Presidentin valtaoikeuksia puolustaessaan hän on käynyt esimerkkinä naisjohtajasta, joka ei anna kävellä ylitseen.
Toisella kaudella Halonenkin hieman jotenkin presidenttiytyi, muuttui instituutioksi. Siitä puolen numeron miinus, vaikka varmasti jokainen meistä muuttuisi, jos viettäisi 12 vuotta henkivartijoiden ja adjutanttien ympäröimänä.
9½. Halonen on kiitettävällä tavalla hoitanut kaikki presidentin asialliset hommat samalla purkaen virkaan liittyviä tarpeettomia kankeuksia ja ankeuksia.
9+. Kuka muu olisi saanut näin hyvän kontaktin maailman vallanpitäjiin? Kuka muu olisi saanut Putinin nauramaan golfkärryssä tai Bushin pyytämään solmion suoristamista? Kuka muu olisi hymyillyt noin lämpimästi ja tuttavallisesti joka ikiselle vieraalle, niin kuin Halonen taas itsenäisyyspäivän juhlissa teki?
Kuka muu olisi kehdannut puuttua tabuihin, kuten jääkiekkoväkivaltaan? Kuka muu olisi puhunut uskottavalla tavalla ikuisuusaiheista kuten naisten palkoista tai rasismista?
Kuka muu olisi edistänyt naisen pätevyyttä johtajana yhtä laajasti ja uskottavasti kuin Halonen? Kuka muu olisi tehnyt maatamme ihailluksi yhtä lailla kuin Halonen?
Kyse ei ole sukupuolesta vaan persoonasta. Tarja Halonen jää historiaan Kansan presidenttinä, Naispresidenttinä ja Arvopresidenttinä.
9+. Ei ole mokannut mitenkään sanottavasti. En ole hänen kanssaan monestakaan asiasta samaa mieltä, mutta ei se ainakaan minua haittaa.
Selvästi fiksu rouva, joka ei ole jäänyt kiinni asiavirheistä tai tehnyt mitään laitonta.
Presidenttiä paljon tärkeämpää on esimerkiksi eduskunnassa tehtävä politiikka.
9. Hän on hoitanut tehtäväänsä uskollisena niille arvoille, joiden perusteella hänet valittiin. Oikeudenmukaisuus, sukupuolten tasa-arvoisuus ja kansainvälinen vastuu maapallon ihmisten ja luonnon tilasta ovat olleet johtotähtiä presidentin toiminnassa.
Hän on ollut myös riittävän kuunteleva ja joustava joutuessaan luovimaan erilaisten vaatimusten ristipaineiden alla. Joustavuus ei ole merkinnyt kuitenkaan omien perusarvojen myymistä.
9. Tarja Halonen on koko kautensa ajan pitänyt esillä niitä arvoja, joiden puolustajana hänet presidentiksi valittiin: tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta, kansainvälisyyttä, vähäisimmistä välittämistä, rahavallan suitsimista.
Tärkeintä kuitenkin on, että hän on Suomen ensimmäinen naispresidentti, vaikka tuskin kukaan haluaa tulla tunnetuksi vain sukupuolensa edustajana.
Toisin kuin miesten, naisten täytyy ponnistaa joka alalle "ensimmäinen", uranuurtaja.
Jäin kaipaamaan ensimmäisen presidentin kannanottoa lisääntymiskustannusten tasaisemmasta jakamisesta yhteiskunnassa. Synnyttämisen ja äitiyden kustannukset lankeavat pääasiassa naisvaltaisten työpaikkojen osaksi. Koska harva lapsi sikiää nykyään neitseellisesti, olisi sopivaa jakaa kulut niin synnyttäjien kuin siittäjien kesken. Lisääntymiskustannukset vaikuttavat olennaisesti naisten asemaan työmarkkinoilla.
9. Presidentin roolin ollessa yhä enemmän symbolinen nimenomaan arvojohtajuus nousee keskeiseksi. Sillä, millaisiin asioihin presidentti ottaa kantaa on merkitystä – ja Halonen on onnistunut erittäin hyvin tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden puolestapuhujana.
Se, että Halosen kaudella mies- ja naisparit ovat voineet ensimmäistä kertaa astella avoimesti yhdessä itsenäisyyspäivän vastaanotolle, on sykähdyttänyt isänmaallisia tunteitani: tällaisesta Suomesta saa olla ylpeä.
Ilahduttavaahan on tietysti myös ihan se, että nyt meillä on teinejä, jotka ovat kasvaneet maailmassa, jossa naispresidenttiys on normaalia ja itsestään selvää.
9. Tarja Halosen ansiot presidenttinä eivät ole mitattavissa perinteisin kansallisen politiikan kriteerein. Halonen on toiminut presidenttinä globaalistuvassa maailmassa ja kantanut kansallista vastuutaan kansainvälisillä areenoilla, mikä ei sisään käpertyneessä suomalaisessa julkisuudessa ole saanut ansaitsemaansa huomiota.
Halonen ei ole pyrkinyt myöskään olemaan arvojohtaja, vaan arvovaikuttaja, mikä sopii hyvin moniarvoistuvaan Suomeen ja maailmaan.
9. Instituutio luo rajat presidentin valtaoikeuksille ja toiminta-alalle, eikä Halonen ole välttämättä ollut hirmu näkyvässä roolissa suomalaisessa yhteiskunnassa. Aika ajoin on myös kuulunut viestejä Muumimamman pikkumyymäisistä äksyilyistä ja tempauksista.
Kaikkiaan Halonen on kuitenkin suomalaiselle presidentille harvinaisella tavalla pitänyt agendalla solidaarisuuteen, tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyviä kysymyksiä ja toiminut siten erinomaisena pohjoismaisen mallin lähettiläänä maailmalla.
9. Halonen on toiminut omaperäisesti, ei aina kuten kaikki olisivat tykänneet. Tämä itsessään kertoo itsenäisesti ajattelevasta ihmisestä.
Emme suvaitse tällaista naisilta. Jos miehenä olisi ollut täysin samanlainen presidentti, hänet olisi nähty paljon säyseämpänä ihmisenä.
Halonen ei ole koskaan piiloutunut tai paennut vastuuta. Presidentti joka olisi kaikille mieliksi, olisi tyhjän pantti tai mielistelijä. Halosella on pitkän linjan ajattelevan poliitikon ja kansalaisjärjestöaktiivin tausta. Molemmat puolet ovat tulleet näkyväksi hänen kahden kautensa aikana. Siirtolaisena voin sanoa suoraan, että Halonen on ollut suuri siunaus Suomelle, joka on kompensoinut erittäin tunkkaista ilmapiiriä.
9. Ensimmäinen "ensimmäinen nainen" on kasvanut presidenttivuosien myötä vahvaksi johtajaksi.
Viimeisten Linnan juhlien kutsuvieraat antoivat erinomaisen kuvan Haloselle tärkeistä viiteryhmistä: kansalaisjärjestöistä ja vähemmistöjen edustajista. Yksi tärkeä viesti saattoi olla: vammaisenakin voi menestyä.
9. Asiallinen, arvokysymyksissä vakaa ja viisas. Halonen on ollut sopivasti arkinen ja tavis, mutta omannut luontaista ja kokemuksen mukanaan tuomaa auktoriteettia.
9. Tekojen perusteella 9, median antamaan kuvan perusteella 7.
Maailmassa ei ole paljon johdonmukaisia poliitikkoja, jotka pystyvät arvojohtajiksi. Halonen on sellainen, mutta uusliberaaliselle valtaeliitille se ei käy.
Mielestäni media ymmärsi yskän ja jätti Halosen tiedotusumpioon, teki hänestä näkymättömän presidentin.
9. Suomen etu on, että presidentillä on myös valtaa. Monen vaatima niin sanottu puhdas parlamentarismi on käytössä maissa, joissa on kaksipuoluejärjestelmä. Suomalainen monipuoluejärjestelmä ja konsensuspolitiikka on jo useassa kriisissä osoittanut voimansa.
Puhdas parlamentarismi on vain yksi demokratian toteutumismuoto. Kansanvaalilla valittavalla presidentillä voi olla myös valtaa. Suomella on EU-politiikan ohella geopoliittisen aseman vuoksi erityisintressi hoitaa Venäjä-suhteita myös kansallisesta näkökulmasta.
Käytännössä suurvallalla ei ole aikaa, eikä intressiä oppia tuntemaan riittävällä huolellisuudella mahdollisesti nopeastikin vaihtuvia pääministereitä. Presidentti-instituutio on Suomelle todennäköisesti tarpeellinen jo Venäjä-suhteiden takia.
Presidentti Halonen on määrätietoisella toiminnallaan varjellut tärkeitä kansallisia intressejä pääsääntöisesti hyvin piinallisessa mediaympäristössä, jossa vaikeiden tosiasioiden kertominen kansalaisille on hankalaa.
9. Hyvin hoidettu tehtävä, ei turhaa hötkyilyä. Inhimillinen ja avoin maailmankatsomus, todella keskeinen asia tämän päivän arjessa.
9. Halonen on pitänyt kiinni presidentti-instituution arvovallasta niin hyvin kuin se on ollut mahdollista valtavan medialobbauksen ja kaunakampanjan alla.
Vahva, suoralla kansanvaalilla valittu presidentti on tärkeä peluri teknokraattisuuteen taipuvassa poliittisessa kulttuurissa.
9-. Todellinen "ensimmäinen nainen", joka on kestänyt hyvin vihmaisenkin palautteen. Tuntuu vahvasti, että on keskittynyt kahdentoista vuoden aikana tärkeinä pitämiimme teemoihin periksi antamatta.
TYYDYTTÄVÄ
8½. Tarja Halonen on ollut hyvä johtaja ja erittäin aktiivinen suhteessa itselleen tärkeisiin arvoihin, tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen.
Hän on työssään tarmokkaasti toiminut koko maailman kattavan kestävän kehityksen vahvistamiseksi – kestävä kehitys tarkoittaen sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa, ekologista kestävyyttä ja nämä seikat huomioon ottavaa taloudellista toimivuutta.
Naisen aseman parantamiseksi Tarja Halonen on toiminut aktiivisesti niin kansainvälisissä ympyröissä kuin kotimaassaan. Hän on ollut hyvä esikuva siinä mielessä, ettähänelle nainen vastuunkantajana on enemmänkin itsestäänselvyys kuin poikkeus.
Tarja Halonen on myös huolehtinut tärkeistä Venäjän-suhteista varmasti ja kuten kuuluukin eli sanansa tarkkaan asettaen.
Tästä kaikesta erittäin paljon pisteitä.
Mutta. Koska Tarja Halosen horisontti on kaukana Suomen rajojen ulkopuolella, on välillä tuntunut, että hän ei ole – aivan viime kuukausia lukuun ottamatta – arvojohtanut tarpeeksi omaa maata.
Olisin toivonut häneltä, fiksulta ja terävästi havainnoivalta naiselta, useammin selkeitä puheenvuoroja erilaisissa Suomea vaivaavissa tilanteissa. Hyvässä ja pahassa.
En aina ole ymmärtänyt miksi hän on vaiennut tai reagoinut ikään kuin vasta paineen edessä.
On tuntunut siltä, että sanomisiaan tarkkaan pohtiva juristi on ottanut hänessä vallan silloinkin, kun hän olisi voinut naisena ja maan johtajana astua esiin.
Muiden tunteiden kuin ilon ilmauksia julkisuudessa varonut, hyvin epäsentimentaalinen Halonen on aivan suotta tullut varoneeksi itsensä hieman etäiseksi.
Tästä niitä miinuksia.
8½. Tarja Halonen on hoitanut tasavallan presidentin tehtäviä hyvin. Erityiset ansiot hänellä on Suomen sisäisen ja kansainvälisen henkisen avautumisen edistämisessä.
Päätehtävä ulkopolitiikka on ollut enimmäkseen hyvässä hoidossa. Arvosanaa laskee hiukan liika henkilökeskeisyys Venäjä-suhteessa ja kompasteleva dialogi Yhdysvaltojen kanssa.
Toinen tekijä, joka jättää hänet niukasti kiitettävän alapuolelle, on taaksepäin katsova käsitys valtioelinten toimisuhteista. On historian ironiaa, että työväenliikkeestä tuleva presidentti on käyttänyt huomattavan osan julkisista kannanotoistaan työväenliikkeen parlamentarismia korostavan pitkän linjan kritisointiin.
8½. Ensimmäisellä kaudella kuultiin vielä paljon raikkaita avauksia, ja Halonen myös selvästi arkisti ja kansanomaisti presidentti-instituutiota, teki sitä helposti lähestyttävämmäksi.
Toisella kaudella terävyys on jonkin verran vähentynyt. Olisin toivonut terävämpiä kannanottona erityisesti Kiinan ja Venäjän ihmisoikeustilanteista. Nimenomaan Venäjän johdon liiallinen myötäily laskee arvosanani kiitettävän alle.
8½. Monet äänestivät aikoinaan Halosta hänen arvojensa takia: Kalliossa naapurinsa kanssa parisuhteessa elävä, kirkkoon kuulumaton rauhanaktivisti, homoja puolustaja tasa-arvonainen oli uuden presidenttiyden airut.
Mutta presidenttikaudellaan Halonen itse mitätöi arvojohtajan roolinsa toteamalla ettei se kuulu moderniin kansanvaltaiseen maahan ja alkoi korostaa "vahvaa johtajuutta". Hän ei siis ottanut vastaan valtakirjaa, jonka äänestäjät hänelle antoivat.
Silti riemuni Suomen ensimmäisestä naispresidentistä ei ole kokonaan kadonnut. Vähintäänkin symbolisesti Halosen kahdella kaudella on suuri merkitys.
8½. Presidentti Halonen on käytännön ulkopolitiikassa ollut perinteisen realistis-pragmaattinen hyvässä yhteistoiminnassa Vanhasen hallitusten kanssa.
8½. Tarja H tullaan muistamaan laajasti ajatellen tasa-arvoasioiden huolenpidosta. Suomalaisen yhteiskunnan kannalta hänen presidenttiytensä osui historiallisesti oikeaan hetkeen. Yhteiskunnallinen kyynisyys joutui hetkeksi väistymään.
sin olisin antanut, mutta kun hänestä tuli – sinänsä ymmärrettävistä syistä tässä vallanjakopyörityksesssä – lopulta herkkähipiäinen ja sitä kautta myös kärttyisä, niin rokotin puoli pistettä.
Erityinen plussa siitä, että hän on intohimoinen teatterinkatsoja ja kulttuuri-ihminen ylipäätään.
8½. Me kansalaiset asetamme AINA uuteen presidenttiin liian suuret odotukset. Presidentti Halonen on omalla konstailemattomalla tyylillään tehnyt suunnilleen sen, mitä tämän päivän presidentiltä kohtuudella voidaan olettaa.
8+. Halosella oli vaativa tehtävä etsiä uuden perustuslain mukaista presidentin roolia. Hän onnistui kelvollisesti, vaikka olisinkin kaivannut räväkämpiä kannanottoja arvojohtajana. Välillä tuntui, että Halonen oli liiankin varovainen ja konsensushakuinen, vaikka uusi presidentin rooli vaatii selkeämpiä ja terävämpiä poliittisia kannanottoja.
Plussa siitä, että ensimmäinen naispresidentti yritti pitää naisasiaa esillä.
8+. Halonen on onnistunut olemaan samaan aikaan kansanomainen, mutta silti johtava.
Toisella kaudella ja presidentin poliittisen aseman heikennyttyä EU-asioissa Halonen on passivoitunut ja alkanut olla valikoivasti arvojohtaja varoessaan astumista valtioneuvoston tontille. Hän päätti mieluummin mukautua tilanteeseen kuin lähteä enää etsimään uuttaa suuntaa presidenttiydelle kautensa lopussa, mikä on ymmärrettävää.
Seuraavan presidentin tulee hakea presidenttiydelle uusi johdonmukainen suunta tai muuten instituutiosta tulee perustuslakimuutosten jälkeen entistäkin harmaampi ja se kuihtuu pois.
8+. Halosen ihmisoikeus- ja tasa-arvotyö ansaitsee kiitettävän arvosanan. Ulkosuhteissa hän on ollut välikädessä: pyyhkeitä on tullut sekä liian suuresta innokkuudesta sekaantua valtioneuvoston työhön että liiasta passiivisuudesta.
Häntä on kiitetty esimerkiksi Venäjä-suhteiden aktiivisesta hoitamisesta, mutta vaikka vierailuiden lukumäärä on iso, tulokset ovat jääneet vähäisiksi.
Halosen ensimmäinen kausi oli virkeämpi kuin toinen, mikä voi osin selittyä valtaoikeuksien kaventamisella. Tasapainottelu arvojohtajan ja valtion johtajan välillä ei aina onnistunut.
8. Nykykoulussa kasi on hyvä arvosana.
8. Halosen valintaan ensimmäiselle kaudelle liittyi voimakkaita tunteita ja ainakin minun kohdallani suurta innostusta. Halonen lunastikin odotuksia olemalla suorapuheinen arvojohtaja, joka vaikutti rehelliseltä. Tämä vaikutelma kuitenkin väljähtyi toisella kaudella.
Arvojohtajana Halonen on minusta onnistunut hyvin.
Veikkaan, että käsitys Halosesta paranee, kun häntä aikanaan vertaillaan seuraavaan presidenttiin. Tämä vertailu tulee varmasti kertomaan enemmän kuin Halosen vertailu vallantäyteisiin edeltäjiinsä.
8. Toisella kaudella hän jäi jotenkin sivuun. Ehkä ei vaan ollut enää entisen kaltaista kipinää ja paloa. Ja kaventunut presidentin toimenkuva verotti hänen aktiivisuuttaan myös.
Olisin halunnut, että Halonen olisi aktiivisemmin ajanut romaninaisten aseman parantamista ja ihmisoikeuksia sekä kyseenalaistanut vanhoillista tapakulttuuria. Olisin odottanut Haloselta enemmän aktiivisuutta ja mielipidevaikuttamista.
Ammattipoliitikkona hän on kuitenkin osannut hoitaa hyvin Venäjän-suhteita ja muuta ulkomaanpolitiikkaa. Naisena Halosella ei varmaankaan ole ollut helppoa, kun suurin osa ympärillä hääräävistä poliitikoista on miehiä ja hyvä veli -verkosto jyllää ympärillä kaikkialla. Siinä tilanteessa vaatinee paljon vahvoja hermoja ja luonnetta.
Tarja Halonen on tyttölapsille esikuva. Tarjalla on lämmin ja inhimillinen suhtautuminen ihmisiin. Hänessä on kansanomaissuutta ja herkkää ilmettä ja ujouttakin, joka inhimillistää häntä ja tuo sympaattisen vaikutelman. Tarja on myös taiteen ystävä.
8. Oikeudentajuinen Halonen on ajanut tärkeitä asioita, mutten ole varma, onko viestinsä aina välittynyt suomalaisille. Kunpa seuraava presidenttimme jakaisi Halosen humaanit ajatukset, ja arvojohtajan koneisto panostaisi myös viestintään.
8. Suomen historian parhaalle presidentille antaisi mieluusti kiitettävän. Hiljaisuus Venäjän ihmisoikeuksista ja presidentin valtaoikeuksiin ripustautuminen kuitenkin pudottavat arvosanaa.
8. Tarja Halosen presidenttikauden suurin tapahtuma oli Tarja Halosen valinta presidentiksi. On syytä tuntea ylpeyttä kansasta, joka voi valita presidentiksi liberaalin naisen ja seksuaalivähemmistöjen puolustajan. Suurimmassa osassa maailman maita tämä on yhä vielä mahdottomuus.
Tarja Halosen presidenttikautta on leimannut presidentti-instituution jääminen yhä kauemmaksi vallankäytön ytimestä. En kannata tällaista kehitystä. Suomen kaltaiseen koalitioiden ja konsensuksen hallitsemaan yhteiskuntaan tarvittaisiin päivänpolitiikan lehmänkauppojen yläpuolella olevaa johtajaa.
Halosen toiminnasta olen erityisen pettynyt tapaan, jolla on hoidettu suhteita Venäjään. Mitä mieltä on kritisoida kaukaisten diktatuurien tai vaikkapa Israelin toimia, jos suljemme silmämme räikeiltä ihmisoikeusloukkauksilta ja autoritääriseltä vallanpidolta naapurissamme?
8. Halosen arvot ovat kohdallaan ja sopivat pienelle Pohjoismaalle hyvin. On suoranainen ihme että hän on 12 vuoden ajan kyennyt nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä välttämään sekä skandaalit että käryt. Halosen kaudella viihde on noussut kovaan kurssiin kulttuurissamme.
8. Plussaa siitä, ettei ole tehnyt virheitä – emme ole sodassa eikä presidentti ole ryvettynyt skandaaleissa monen muun eurooppalaisen valtioihmisen tapaan. Toisaalta saa miinusta näkymättömyydestä.
8. Arvosana perustuu pääosin siihen kahteen seikkaan, että Tarja Halonen on Suomen ensimmäinen naispresidentti ja että hän on arvoliberaali. Tämä riittäköön!
8. Kymppiin ei yllä kukaan, ja kansakuntamme kasvoina sekä arvokeskustelun ylläpitäjänä hän on ollut mielestäni varsin ansiokas.
Halosen luonteen äärimmäisyyksistä on kirjoitettu paljon, muttei mitään sellaista, mikä olisi antanut itselleni aihetta romahduttaa numeroansa tuosta varsin kelvollisesta kahdeksikosta.
8. Kouluarvosanoilla: yläasteesta antaisin 9, mutta lukiosta vain 7.
Naispresidentin hiukan erilaiset linjaukset ja otteet olivat raikkaita ensimmäisellä kaudella. Myös Tarja Halosen henkilökohtainen habitus irrottautui pönöttävästä äijäkaartista lippa- ja uimalakkeineen. Nimenomaan tasa-arvon, vähemmistöjen, kaikenlaisen suvaitsevaisuuden ja kestävän kehityksen airuena Halonen on ollut parhaimmillaan.
Lukiopuolella Tarja Halonen on ollut etäisempi, pysytellyt sivussa silloinkin kun olisi voinut viitata ja viitoittaa. Ehkä uuden luokan isot pojat jättivätkin Tarjan vähän syrjemmälle. Mehiläiskuningatarsyndroomastakin jotkut luokan tytöt kuiskuttelivat, mene ja tiedä. Sörkan friidut ovat oma rotunsa: smart poweria.
8-. Hänen tapansa edistää omia asenteitaan ja arvojaan ovat jakaneet enemmän kuin yhdistäneet. Myönteistä on, että hän on määrätietoisesti edistänyt itselleen merkittäviä asioita niiden aiheuttamista ristiriidoista välittämättä ja vaikuttanut niissä kansalaisten ajattelutapaan.
Samalla tavalla hänen vastenmielisyytensä esimerkiksi taloudellista toimintaa ja yrittäjyyttä kohtaan on näkynyt valitettavan peittelemättömänä. Monissa merkittävissä kotimaisissa ja kansainvälisissä kysymyksissä hänen näkemyksensä on jäänyt etäiseksi tai epäselväksi.
8-. Tärkeimmässä tehtävässä eli ulkopolitiikan johtamisessa Halonen on ollut johdonmukainen eikä ole lähtenyt Nato-intoilijoiden mukaan. Maamiina-päätökseen lähtivät kaikki päättäjät mukaan - aika näyttää, oliko päätös oikea.
Halonen on sisäpolitiikassa tarrautunut presidentin valtaoikeuksiin ja ollut melko epäparlamentaarinen toimija. Kosto Esko Aholle oli huonon voittajan teko.
Hyvää on kaikenlainen tasa-arvonäkemyksen alleviivaaminen. Heikoin Halonen on ollut siinä, missä häntä luultiin hyväksi: hänen puheillaan ja kannanotoillaan ei ole ollut kansakuntaa luotsaavaa merkitystä.
Halosen toinen kausi on ollut ponneton. Hänellä ei ole ollut sanottavaa.
8-. Uuden perustuslain myötä Suomen poliittinen järjestelmä alkaa olla melko lähellä normaaliparlamentarismia. Edeltäjiinsä verrattuna Halosella oli huomattavasti vähemmän valtaa, jolloin myös hänen vaikutuksensa toteutuneeseen politiikkaan jäi selvästi vähäisemmäksi. Tämä tietysti on ollut lainsäätäjien tarkoituskin.
Siinä, miten Halonen hoiti presidentin seremoniallisen keulakuvaroolin, tuskin on kenelläkään paljoa huomautettavaa. Kansainvälisissä yhteyksissä osaava ja omanarvontuntoinen naispresidentti välitti kuvaa Suomesta edistyksellisenä ja tasa-arvoisena maana.
Ulkopolitiikan johdossa Halonen sai hyvin läpi viestinsä globalisaation hallinnan tärkeydestä, maan sisäisenä arvojohtajana osa hänen ulostuloistaan oli selkeästi vähemmän onnistuneita.
Suvaitsevaisuuden ja vähemmistöjen kunnioittamisen tärkeys ei taatusti jäänyt kenellekään presidentin puheita kuunnelleelle epäselväksi, mutta kommentti perussuomalaisten kannattajien väitetystä rasistisuudesta meni jo presidentti-instituution arvolle sopimattomalla tavalla puoluepolitikoinnin puolelle. Jääkiekkokommentti taas pisti miettimään, oliko Halosen kannanottojen joukossa paljonkin yhtä vähäisille taustatiedoille perustuvia esiintymisiä.
Toisaalta kiinnostus tulevia presidentinvaaleja kohtaan osoittaa, ettei instituution arvostus Halosen kaudella ihmisten silmissä ainakaan laskenut.
8-. Halonen on hakenut presidentillistä roolia sukupuolestaan vapautettuna. Hänestä ei ole ollut "Maan isäksi", muttei juuri "Maan äidiksikään". Hän on noussut esiin 60-lukulaisena oman sukupolvensa äänitorvena. Baby boom -ikäluokan nuoruuden ideaalit – solidaarisuus, oikeudenmukaisuus, toleranssi – ovat edelleen 2010-luvulla liimattuna Halosen retoriikassa.
Maailma on muuttunut, mutta kuuskytlukulaisuudessa Halonen edustaa monille unelmaa turvallisuudesta. Halosen onni on, että viesti on jalostunut tähän aikaan sopivaksi sinivalkoiseksi perinnekerrostumaksi...
Ja samalla: paradoksaalista kyllä punavivahteisen "Tarja Halosen ajan" kollektiiviseksi muistoksi jäänevät hyvinvointi-Suomen murentuminen, kouluampumiset, Ahtisaaren rauhan Nobel ja köyhyyskuilun kasvaminen.
Miinusta tulee siitä, että Halonen ei näyttäydy tunneihmisenä – pahantuulisuutta lukuun ottamatta! Hänen viranhoitonsa on ollut osaavaa ja tarpeellisen poliittista, mutta melko persoonatonta. Mukana matkassa on ollut puhuva pää ja osaavat aivot, muttei aina sydäntä tai lämmitä karismaa!
Empatiavaje on yleisesti leimannut Halosen aikakauden poliittista ilmapiiriä; suurta kollektiivista syliä eivät oikein ole osanneet tarjota pääministeritkään (Lipponen, Vanhanen, Kiviniemi, Katainen). Tästä empatiavajeesta kasvaa 2010-luvun politiikan populistinen uuskartta. Halosen aikakauden tärkein perintö!
8-.Olen hämmentyneenä seurannut, kuinka presidentti Halonen on toisella virkakaudellaan muuttunut kummalliseksi epähenkilöksi, jonka tekemiset ja sanomiset ylipäänsä ylittävät kunnolla uutiskynnyksen vain muutaman kerran vuodessa. Kun ne sitten ovat sen ylittäneet, olen itse pari kertaa jopa säpsähtänyt muistamaan, että ai niin, Suomella tosiaan on presidentti, ei pelkästään pääministeriä.
Esimerkiksi kansainvälisestä finanssikriisistä Halosella ei ole ollut arvojohtajan maineestaan huolimatta käytännössä mitään sanottavaa joitakin abstraktiotasoltaan pääkirjoitusmaisen korkeita päivittelyjä ja voivotteluja lukuun ottamatta. Ulkopolitiikkaan hän on sentään osallistunut siinä määrin kuin nykyinen perustuslaki sallii.
Yhdenkään Halosen yksittäisen julkisen kannanoton en muista jääneen elämään elämäänsä, yksikään lausahdus ei ole muodostunut lentäväksi lauseeksi. Tässä suhteessa ero johonkin Kekkosen tai Koiviston aikoihin on kulttuurisesti merkittävä ja vähälle huomiolle jäänyt.
Tultuaan 2006 valituksi uudelleen Halonen ilmoitti, että hän tulee paneutumaan tarkoin siihen, mikä sai hänelle lopulta varmistuneesta vaalivoitosta huolimatta Sauli Niinistön nousemaan hänen vastaehdokkaanaan niinkin suureen suosioon kuin nousi, ja että hän tulee huomioimaan tämän tutustumisen tulokset jatkossa. Voiko joku näyttää, mitä konkreettisia ilmenemismuotoja tämä luvattu paneutuminen on saanut?
Toisaalta myötätuntoa Halosta kohtaan lisää roimasti se silmitön Halos-viha, jossa osa kansalaisista kieriskelee patologisesti päivästä päivään ja jonka kaltaista ei ole Suomessa nähty sitten 50-luvun estottomimman Kekkos-vihan.
Presidentti Halosen tärkein tehtävä onkin ehkä ollut toimia elävänä muistutuksena siitä, että Suomen kaltaisessa maassa voi tulla kahdesti valituksi presidentiksi ihminen, joka symboloi niitä arvoja ja asioita, joita Halosen on – nimenomaan kiihkeimpien vastustajiensa toimesta – mielletty symboloivan.
Ja näin myös muistutuksena siitä, kuinka absurdia on vastakkaisten arvojen edustajien esiintyminen jonkinlaisena totalitaarisesti vaiennettuna enemmistönä, kun he todellisuudessa ovat pelkkä vähemmistö, jonka näkemyksille annetaan demokratiassa vähemmistönäkemyksille tyypillinen painoarvo.
7½. Halonen aloitti pirteästi ja oli ensimmäisenä naispresidenttinä hyvissä lähtöasemissa. Erilaiset kiistelyt kuitenkin söivät hänen arvovaltaansa.
Toisella kaudellaan Halonen on jäänyt hieman näkymättömäksi eikä häntä enää ole voinut pitää arvojohtajana. Termi "koko kansan presidentti" ei myöskään enää ole sopinut häneen. Huonona presidenttinä häntä ei kuitenkaan missään nimessä voi pitää.
7½. Ei Halonen mitään suurempia mokia ole tehnyt, mutta ei ole mitään suurensuurta saavuttanutkaan.
Suomen ulkopoliittinen asema ja painoarvo on kyllä 12 vuoden aikana hieman kohentunut, mutta enpä sitten tiedä, onko se Halosen ansiosta vai tapahtunut hänestä huolimatta. Venäjän johdon suhteen Halonen on toiminut tehokkaasti, mutta esimerkiksi USA:n ja muiden keskeisten länsimaiden suhteen vähemmän tehokkaasti.
Imago- ja arvojohtajuusmielessäkin on lopulta vaivannut jonkinlainen mitäänsanomattomuus tai kaksinaisuus. Esimerkiksi Halosen työväenhenkinen Hakaniemen presidentin imago on tuntunut jatkuvasti jotenkin hieman päälle liimatulta ja teennäiseltä. Ja toisaalta esimerkiksi vähemmistöjen asemaa hän ei ole lopulta kovin konkreettisilla teoilla tai esimerkeillä ajanut, vaikka onkin asioista aika ajoin aktiivisesti puhunut.
7½. Tarja Halosen virkakausien suurimmaksi ansioksi jäänee se, että hän on ensimmäisenä naispresidenttinä antanut mallia ja osoittanut pressan voivan olla yhtä hyvin nainen kuin mies.
Halosen kaudet ovat olleet valitettavan vaisuja, jokin spiritti on puuttunut. Samalla ulkopolitiikkaa on leimannut 70-lukulainen – toki nykyäänkin muodikas – länsiallergia: esimerkiksi suhteet Yhdysvaltoihin voisivat olla paremmat.
Media on suhtautunut Tarja Haloseen kumman kritiikittömästi, kun vertaa vaikkapa siihen, millaista kohtelua hänen edeltäjänsä Martti Ahtisaari sai osakseen.
7½. Ihan kiva. Jäi hivenen luonteensa ja turhan nuorena sementoituneen maailmankuvansa vangiksi. Loppua kohden aina vain viisaampi ja valtionaismaisempi.
Toinen kausi ensimmäistä parempi, mikä kertoo laadukkaasta ihmisestä.
7+. Halonen on pitänyt kiinni presidentti-instituution merkityksestä. Kahdenvälisten suhteiden hoitaminen on tärkeää ja ansaitsee tunnustusta.
Arvojohtajana Halonen on kuitenkin ollut kovin valtavirtainen ja mitäänsanomaton.
7+.Oli hyvä Suomelle saada naispresidentti. Hän on ajanut naisten asioita ja ollut pro-nainen ilman, että on ollut miehiä vastaan.
Tällaisena aikana, jolloin nationalistisuus on kasvanut suuriin mittoihin on hyvä, että presidentti on ajanut liberaaleja ajatuksia. Se on tasapainottanut tilannetta.
Kahden lautasen politiikka ei ollut hyvä. Valtion johtajan tulisi olla arkipäivän politiikan ulkopuolella ja enemmän keskittyä kansakunnan yhdistämiseen. Pääministerin tulee keskittyä arkipäivän taktisiin kysymyksiin ja presidentin pitkäaikaisiin strategiaan sisältäen ulkomaalaisten näkemykset suomalaisista ja Suomesta.
Presidentin rooli on oltava arvojohtajan roolin mukainen. Presidentin tulisi olla vahva kansakunnan brändin ja mielikuvien rakentaja.
7. Halonen on ollut hankalassa välissä presidenttinä, jonka valtaoikeudet ovat riisuttuja. Presidentti alkaa olla nykyisin poliittisen järjestelmän kummajainen, jota kansa juoksutetaan valitsemaan suoralla vaalilla, mutta jolla ei ole oikeastaan valtaa.
Haloselta olisi toivonut uudessa tilanteessa reippaampaa ja räväkämpää arvojohtajuutta. Hänen tyylinsä on ollut turhan varovainen ja muodollinen.
7. Surullisinta Halosessa on tsaristisen, vahvoin valtaoikeuksin varustetun presidentti-instituution jänkkäävä puolustaminen.
Halosta on verrattu Muumimammaan, mutta Muumilaaksosta löytyy hänelle kohdallisempi verrokki: känkkäräluonteinen hemulitäti, joka kasvatti Muumipappaa orpokodissaan kunnes tämä sai tarpeekseen ja karkasi elämään omaa elämäänsä.
Vieläkään osa suomalaisista ei halua ulos kasvatuslaitoksesta, vaan tyytyy kuvitelmaan viisaasta johtajasta, joka hoitaa asiat heidän puolestaan. Sellainen ei kuulu eurooppalaiseen parlamentaariseen demokratiaan.
Halonen olisi voinut kaudellaan näyttää tietä presidenttikeskeisyydestä kohti parlamentaarista demokratiaa, mutta ei tehnyt sitä. Halosen myötä Suomen Venäjä-politiikka on myös jäänyt 1970-luvulle ja poikkeaa ratkaisevasti muiden Euroopan maiden linjasta.
Hyvää työtä Halonen on tehnyt kehitysyhteistyön ja ihmisoikeuksien puolustajana.
7. En ole missään vaiheessa ollut suuri Halosen fani mutta en myöskään näe hänessä suuria vikoja. En muista hänen kausiltaan yhtään todella väkevää kannanottoa. Myös tämän syksyn lausunnot rasismista ja "vihapuheesta" ovat olleet aika totunnaisia.
Halonen hoiti asiansa jonkinlaisena uuden tyylin presidenttinä kunniallisesti mutta liian vaitonaisesti. Jos presidentillä kerran ei enää ole aitoa päätäntävaltaa, sopisi puhevaltaa käyttää sitäkin rohkeammin ja tarkemmin.
7. Äänestin Halosta kahdesti. Kahdesti odotin, että hän nostaisi ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymykset esille presidentin arvovallalla. Ensimmäisellä kaudella saamansa valtavan nosteen tuella. Toisella sen vuoksi, että ei ole enää poliittisesti mitään menetettävää. Ei nostanut.
Lisäksi minulle jäi olo, että Halonen suhtautui kulttuurielämään kuin johonkin kotikissaan. Että se on kiva olemassa, mutta ei mitenkään sillä tavalla tärkeä kuin niin sanotut oikeat asiat.
VÄLTTÄVÄ
6+. Halonen on ollut hiljaa silloin kun olisi ollut aika puhua ja puhunut kun olisi ollut viisasta olla hiljaa.
Olen hyvin pettynyt hänen kaikkinensa hyvin mitäänsanomattomaan linjaansa. "Arvojohtaja" hän ei tosiaankaan ollut.
6. Tarja Halonen näyttää minusta menneen maailman kasvatilta, vallanhaluiselta ja byrokraattiselta ammattipoliitikolta. Hänen "dialoginsa" kansalaisyhteisön kanssa koostuu tietyn vanhahtavan ideologian fraasien toistelusta ja hänen antinsa todelliseen arvokeskusteluun ja nykyajan hahmottamiseen on jäänyt mitättömäksi.
Erityinen pettymys on hänen suhteensa Venäjään – kauniit puheet demokratiasta ja ihmisoikeuksista unohtuvat, kun hän pääsee keekoilemaan televisiokameroiden loisteeseen varkaiden ja huijarien puolueen pomomiesten kanssa. Painaako 1970-luku yhä?
Arto Luukkasen kirjassa "Medvedev – Venäjän isäntä?" osoitetaan tilastolliseen materiaaliin perustuen, että Halonen tapasi vuosina 2009–2010 Medvedeviä usein, mutta mitään todellisia keskusteluja, asioita tai projekteja ei käsitelty (s. 181–182). Miten Halonen on korvannut nämä korkean kansainvälisen tason näyttäytymismahdollisuudet?
6. Plussaa: Keskustelu sukupuolisesta tasa-arvosta lisääntyi Halosen aikana. Miinusta: Presidenttien Koiviston ja Ahtisaaren aloittama kansakunnan henkinen johdattaminen kohti demokratiaa lähes pysähtyi Halosen aikana.
6-. Olisipa presidentti hoksannut innostaa, kannustaa ja havainnollistaa. Sen sijaan hän keksi käytöksekseen nalkutuksen ja kiukuttelun.
Presidentti on itse tehnyt suurimman työn presidentin arvovallan alasajossa. Harmittaa, että tulin äänestäneeksi Tarja Halosta ensimmäiselle kaudelle.
5½. Halosen äänestäminen tuntui 12 vuotta sitten arvokkaalta, koska oli tärkeää osoittaa, ettei modernissa Suomessa kenenkään sukupuoli estäisi urakehitystä. Siksi oli yllätys, että Halonen ei itse noudattanut tätä periaatetta.
Halonen jää historiaan vallanhaluisena feministipresidenttinä, jonka agendalta ei löytynyt juuri muuta.
5½. Jos karisma, arvokkuus ja arvovalta ovat hyvän johtajan ominaisuuksia, Halonen on ollut johtajana korkeintaan välttävä. Varsinkin valtakautensa loppuvaiheessa hänestä on tullut erityisen ylimielinen ja koomisen äreä. Hän on ärhennellyt välillä perussuomalaisille, välillä urheilumaailmalle, aivan kuin haluaisi loppumetreillä ottaa kantaa joka ikiseen yhteiskunnan ilmiöön.
En ole koskaan uskonut myyttiin Halosesta "arvojohtajana". Ainoa hänen tarmokkaasti peräänkuuluttamansa arvo on ollut niin sanottu suvaitsevaisuus, joka tarkoittaa yksinkertaisesti sietämistä. Siis sitä, että siedetään sellaisiakin ihmisiä, joiden tavat tai maailmankatsomus tuntuvat itsestä vastenmieliseltä.
Tästä sinänsä järkevästä periaatteesta ei vielä ole kokonaisen arvomaailman peruskiveksi. Lisäksi Halosen maine ihmisoikeuksien edistäjänä on osoittautunut kuplaksi varsinkin itänaapurin tapauksessa. Venäjän suhteen hän on jatkanut vanhaa rähmälläänolon perinnettä ja pidättäytynyt sanomasta ainuttakaan poikkipuolista sanaa Putinin–Medvedevin hallinnolle.
5. Halonen oli ensimmäinen naispresidenttimme, siitä saa pisteen. Äänestin Halosta ensimmäisellä kerralla, toisella en.
Kokonaistunteeksi Halosen kaudesta jäi salailu ja kähmintä; oli (on) Tiitisen listaa, salaperäisiä fakseja ja vaalirahaskandaalia. Vaikkei Halosella ehkä ollut mitään varsinaista tekemistä edellä mainittujen asioiden kanssa, hän ei mielestäni ottanut niihin riittävän voimakkaasti etäisyyttä eikä kantaa.
Lisäksi hänen kerrottiin tiuskineen ja ärhennelleen alaisilleen, halveksittava tapa jota mielestäni ei vielä ole mediassa käsitelty loppuun.
Kaikenlainen "arvopresidenttiys" loisti poissaolollaan. Mitä nyt ajatus viimeisinä kuukausina hieman elpyi – ja silloinkin presidentti päätyi epäsuorasti haukkumaan kansaa, kansan mielipiteitä ja äänestystapoja.
Minulle Halonen on presidentti, joka jätti maansa ja sen kansalaiset kutakuinkin heitteille - mitä nyt viimeisinä viikkoina kiillotti leijonakilpeään – ja laukkasi pitkin poikin maailmaa petaamassa itselleen virkaa. Toivon että olen väärässä.
5. Presidentti on epädemokraattinen kuningasvallan jäänne, jonka toimet eivät ole niin avoimia tai julkisia, jotta niitä voisi arvioida täsmällisesti.
HYLÄTTY
4. Änkyrävasemmistolaisena annan hylätyn arvosanan kaikille kapitalismia tukeville presidenteille.
4. Punainen rouva on kovapäisesti ajanut omaa räikeänpunaista agendaansa, ei Suomen etua eikä sen kansalaisten enemmistön toiveita. Putinin jalkoja nuoleskellaan, Afganistanin kovia kärsinyt kansa halutaan hylätä oman onnensa nojaan, Yhdysvalloista tehdään suuri saatana, punakapinallisia glorifioidaan, "kestävän" kehityksen väärää profetiaa, vihapuhetta vihapuheen vastustamisen varjolla. Hävettää tuollainen.
Kymmenen vuotta on joutunut häpeämään, missä päin maailmaa onkin ollut, ja kuuntelemaan ällistyneiden tietävien ihmisten ällistystä, mutta onneksi ei enää kauan. On aika muutokselle – korkea, korkea aika – ja aika käydä korjaamaan kaikkea, mikä näiden kymmenen vuoden aikana on pilattu.
"Good riddance of bad rubbish".
4. Halonen on ollut näkymätön ja laimea kaikessa mitä on tehnyt. Saa yhden pisteen siitä, että vastusti Irakin sotaa, mutta menettää sen heti kerjäämällä pääsyä tapaamaan Bushia Valkoisessa talossa.
EN OTA KANTAA
Minä koen että tämän tyyppinen idea presidentin "yleisarvosanasta" on ongelmallinen ja viran arvokkuuteen katsoen ongelmallinen, ja koen sitä paitsi, että tämä villitys antaa kaikesta arvosanoja johtaa ikävällä tavalla yhteiskunnan "idolistumiseen".
Olkaamme tätä parempia.
Arvosanojen jakeleminen ei ole mielekästä, koska olisi enemmän aihetta kritisoida yleisiä arvosteluperusteita kuin sitä, miten Halonen on niiden puitteissa suoriutunut.
Esimerkiksi otettakoon ihmisoikeudet, joiden vaalijaksi Halonen on profiloitunut. Kotimaan asioiden suhteen Halonen ansaitseekin kiitosta homovihaan ja rasismiin puuttumisesta. Ulkomaiden suhteen Halonen on peräänkuuluttanut ihmisoikeuspolitiikan kytkemistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, ja on mielenkiintoista katsoa, miten tämä on toteutunut.
Mielellään arvostelisi Suomen ihmisoikeuspolitiikkaa siitä, että se jäisi vain kauniiden puheiden tasolle. Esimerkiksi poliittinen johto, Halonen mukaan lukien, ei uskaltanut edes tavata Dalai-lamaa tämän vieraillessa suomessa, etteivät suututtaisi Kiinan diktatuuria. Mutta ulkopolitiikassa Halosen puheetkaan eivät ole olleet kiiteltäviä - ja vaikenemiset vielä vähemmän.
Vieraillessaan apartheid-valtio Israelissa Halonen kertoi presidentti Shimon Peresin olevan "monivuotinen hyvä ystävä, jota hän kuuntelee tarkalla korvalla", "rauhan mies ja rauhan puolustaja", joka "puhuu ja toimii rauhan hyväksi". Shimon Peresin kenties tunnetuin yksittäinen teko tällä saralla on se, että hänen komennossaan Israelin armeija ampui tarkoituksella YK:n suojaa Libanonissa vuonna 1996 ja tappoi yli sata siviiliä. Peres on tukenut myös muita sotarikoksia, kuten alueiden valloittamista sotatoimin, väestönsiirtoja miehitetyille alueille, salamurhia, kotien tuhoamisia ja siviilikohteiden massiivisia pommituksia.
Britanniaan matkatessaan Israelin hallituksen Tzipi Livni ja Ehud Barak joutuvat varomaan pidätetyksi tulemista massiivisista sotarikoksista, mutta Haloselle hekin ovat "vanhoja ystäviä".
Mitä käytännön toimiin tulee, Suomen merkittävin kontribuutio Israel-Palestiina -konfliktiin on Israelin aseteollisuuden tukeminen. Presidentti ei päätä asekaupoista, mutta hän on arvojohtaja. Halonen ei olekaan ollut vaiti: hän on puolustanut asekauppoja ja vähätellyt niiden arvoa (joka on 170 miljoonaa euroa – ja on keväällä kasvamassa 17 miljoonalla). Halonen on kuulemma myös "selvittänyt" suomalaisten ihmisoikeusaktivistien asekauppoihin liittyvää toimintaa Israelin hallitukselle, mitä tämä sitten tarkoittaakaan.
Suomen ihmisoikeuspolitiikka ei rajoitu apartheidin tukemiseen, vaan Suomi antaa aseellisen apunsa myös diktatuureille. Tänäkin vuonna Suomi on vienyt tarkkuuskiväärejä demokratia-aktivisteja ampuneille Bahrainin hallituksen joukoille, eikä asevienti Egyptin sotilasdiktatuurille näytä loppumisen merkkejä mielenosoittajien jatkuvasta tappamisesta huolimatta.
Maailman pahimpiin ihmisoikeusrikkojiin kuuluvan Saudi-Arabian kanssa Suomi on juuri viimeistelemässä 150 miljoonan euron asekauppaa.
Halonen puhuu Lähi-idän kansannousujen merkityksestä demokratialle, mutta hänen vieraillessaan diktaattorien luona sävy on lämmin. Vielä vuonna 2009 Halonen sanoi toivovansa al-Assadin johtaman Syyrian tulevan EU:n assosiaatiovaltioksi. Tänä vuonna al-Assad on pysytellyt vallassa tappamalla 4000 ihmistä; epäilemättä vallan vaihduttua Halonen tervehtii syyrialaista kansannousua samalla vilpittömyydellä kuin vihattua diktaattoria aikoinaan.
Jos on liikaa vaadittu, ettei kaveeraisi diktaattorien, kiduttajien ja sotarikollisten kanssa ja ajaisi EU:ta tiiviimpään yhteistyöhön, niin toivoisi, että edes kotimaassa ihmisoikeuspresidentti vetoaisi sen puolesta, että Suomi ei aseistaisi hallituksia murskaamaan niitä samoja kansannousuja, joita niiden onnistuessa ihaillaan.
Mutta ei kenties ole aiheetonta, että Halosta pidetään ihmisoikeuspolitiikan ja rauhanpolitiikan edistäjänä. Ei hän ole sen pahempi kuin muutkaan päättäjät.
Jos Halosta ajattelee yksittäisenä henkilönä, hän on puolustanut hirvittäviä asioita, joskus sanoillaan ja usein hiljaisuudellaan. Mutta politiikassa on erilainen mittatikku.
Hallitukset eivät ole moraalisia toimijoita, ja täytyisi olla erityislaatuinen henkilö, että pystyisi presidentin asemaan noustuaan toimimaan inhimillisesti.
Kouluarvosanan antaminen ei tunnu sopivalta, eikä toisaalta yhteen numeroon ole mahdollista tiivistää osin ristiriitaisiakin ajatuksiani.
Tarja Halosen valinta ensimmäiselle kaudelle oli ikimuistinen hetki. Suomen ensimmäisen naispresidentin – vahvan, kokeneen ja kantaaottavan poliitikon – valintaan saattoi liittyä ylimitoitettujakin toiveita. Ehkä siitä syystä vaikutelmani Halosen kaudesta on jäänyt hieman vaisuksi.
Tyytyväisin olen ollut hänen toimintaansa kansainvälisillä areenoilla. Sydämessä on usein läikähtänyt uutiskuvien näyttäessä mutkattoman, lämpimästi hymyilevän punapään ottavan itsevarman tyylikkäästi paikkansa maailman johtajien seurassa – edelleen yhtenä harvoista naisista.
Tasavallan presidentin arvovalta tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden arvojohtamiseen. Ei ole sellaista viestintä tai ohjelmapaikkaa, jolla presidentti ei saisi ääntään kuuluviin. Pidän harmillisena, että tuota ääntä kuultiin kuitenkin aika harvoin. Sen sijaan puoluepolitikointi ei presidentin arvovallalle sovi.
Ehkä siksi taannoinen rasismilausahdus perussuomalaisiin liittyen särähti korvaani. Näin siitä huolimatta, että arvio sinänsä vaikutti oikeaan osuvalta ja aihekin oli tärkeä. Presidentti puki sanoiksi huomion, joka hänen kommentoimansa tutkimuksen perusteella oli mahdollista tehdä.
Kokonaisuutena Tarja Halosen toiminta tasavallan presidenttinä on herättänyt minussa luottamusta ja ylpeyttä. Hänen asiantuntemuksensa etenkin kansainvälisessä politiikassa on vakuuttanut. Mediaesiintymisissään hänellä on taitoa jakaa iloja siinä missä suruja ja huoltakin, myötäelää. On hieman sääli, että tätä puolta ei nähty enemmänkin.
On vaikea ottaa kantaa, kun ei ole selvää kuvaa siitä, mikä tarkkaan ottaen on presidentin tehtävä.
Halonen on menestynyt oikein hyvin tässä tilanteessa, jossa presidentin roolia on määritelty eri suunnilla ja jokainen vähän eri tavoin.
En halua antaa presidentille kouluarvosanaa viranhoidosta.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi
