Tiistaina raporttinsa julkistanut selvitysryhmä esittää, että Helsinkiin rakennetaan uusi Guggenheimin museo. Designia ja arkkitehtuuria näyttelyissään painottava museo olisi osa New Yorkissa sijaitsevan Guggenheimin museon eurooppalaista verkostoa, jossa toimivat tällä hetkellä Bilbaon, Venetsian ja Berliinin museot.

Katajanokalle Kanavaterminaalin tontille kaavailtu museo on kokonaispinta-alaltaan noin 12 000 neliömetriä, josta näyttelytilaksi on varattu noin 4 000 neliömetriä. Museo olisi osapuilleen New Yorkin Guggenheimin museon kokoinen, mutta selvästi pienempi kuin Guggenheimin museo Bilbaossa.

Helsingin kaupunginhallitus ja -valtuusto käsittelevät raportin lähiaikoina. Tavoitteena on tehdä asiasta päätös helmikuun puoliväliin mennessä. Jos Helsinki ja Salomon R. Guggenheim -säätiön hallitus hyväksyvät suunnitelman, museosta järjestetään kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu. Museo olisi valmis aikaisintaan vuonna 2017.

Rakennuksen kustannuksiksi arvioidaan 130–140 miljoonaa euroa. Tästä rakennuskustannusten osuus olisi noin 100 miljoonaa, ja suunnitteluun kuluisi 30–40 miljoonaa.

Suunnittelun tässä vaiheessa lähdetään siitä, että rakennuksen rakennuttaisi ja rahoittaisi Helsingin kaupunki lainarahalla. Lainanhoitokustannukset olisivat noin kahdeksan miljoonaa euroa vuodessa.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas) sanoi tiistaina suhtautuvansa epäillen siihen, voisiko valtio olla mukana jakamassa kustannuksia. Ainakaan opetus- ja kulttuuriministeriön budjetista ei ole Arhinmäen mukaan luvassa suuria rahasummia museolle.

Rakennuskustannusten ohella Guggenheim-säätiölle maksettaisiin lisenssimaksu, 30 miljoonaa dollaria 20 vuoden määräajalta. Helsingin tarkoituksena on hankkia vähintään lisenssimaksun suuruinen summa yksityisenä rahoituksena.

Guggenheimin museo nielaisisi osan Helsingin taidemuseon nykyisestä toiminnasta. Kaupungin taidemuseon nettomenot kasvaisivat 4,3 miljoonasta 8 miljoonaan euroon vuodessa

Guggenheim-selvityksessä arvioidaan, että museossa kävisi noin 500 000 ihmistä vuodessa. Heistä 60 prosenttia olisi suomalaisia ja 40 prosenttia ulkomaalaisia matkailijoita.

Museohankkeen kannattajat uskovat Guggenheimin museon parantavan Helsingin kulttuuritarjontaa ja kansainvälistä profiilia. Kööpenhaminan Louisiana-museon ja Tukholman Moderna Museetin veroiseksi yleisömagneetiksi kaavaillun museon uskotaan houkuttelevan Suomeen aiempaa enemmän matkailijoita. Boston Consulting Groupin arvion mukaan Guggenheimin museon Helsingille, pääkaupunkiseudulle ja Suomelle tuomat verotulot ylittäisivät museon käyttökulut.

Hankkeen vastustajat pitävät selvityksessä esitettyä kustannusarviota alimitoitettuna ja kävijämääriä koskevia odotuksia liian optimistisina. Selvityksessä laskelmien pohjana olevaa keskimääräistä 12 euron lipunhintaa pidetään suomalaisittain korkeana.

Guggenheim-raportti on luettavissa kokonaisuudessaan Helsingin kaupungin verkkosivuilla www.hel.fi.

Viime vuoden tammikuussa kysyimme HS-raadilta, tarvitseeko Helsinki Guggenheimin museon. Vastaajista 56 prosenttia sanoi "kyllä", 20 prosenttia "ei" ja 24 prosenttia "en ota kantaa". Tuolloin puntaroitavana oli vasta museon idea ja julkistettu selvitysprosessi. Nyt pyydämme ottamaan kantaa täsmällisempään suunnitelmaan, jossa on määritelty museon paikka ja arvioitu hankkeen kustannuksia.

Viikon kysymys:

Pitääkö Helsinkiin rakentaa Guggenheimin museo?

KYLLÄ

Kirsi Virtanen:

Jo pelkästään se että Katajanokalle saadaan upea, uusi rakennus häivyttämään Alvar Aallon Enso-oksennusta riittää syyksi rakentaa Guggenheimin museo. Varsinainen museotoiminta on silkkaa lisähyötyä, ylimääräistä iloa.

Mari K. Niemi:

Guggenheimista on helppoa innostua, mutta en kannata sitä "hinnalla millä hyvänsä".

Jos Helsinki on keskeinen maksaja, millaisesta taide- ja kulttuuritoiminnasta rahat ovat pois?

Paula Tuovinen:

Jos venäläisille myönnetään viisumivapaus. Jos muun kulttuuritoiminnan rahoitus ei vähene. Jos hankkeelle saadaan yksityistä rahoitusta. Jos rakennuksen suunnittelussa otetaan huomioon monitaiteisuus.

Matti Kalliokoski:

Jos laskelmat osoittautuvat riittävän realistiksi ja yksityisiä rahoittajia löytyy, museohankkeessa on järkeä. Se ei kuitenkaan ole perinteistä kulttuuripolitiikkaa, vaan enemmän elinkeinopolitiikkaa ja kansainvälistä kaupunkien kilpailua.

Helsinki on nykyisellään Itämeren alueella kiinnostava kaupunki ensisijaisesti Tukholman ja Pietarin väliin sattuneen sijaintinsa perusteella. Se on hyvä suomalainen kaupunki ja täyttää kansallisen tehtävänsä, mutta kansainvälisessä kilpailussa se tarvitsee suurempia houkuttimia.

Bilbao-ilmiö tuskin toistuu, mutta nykyisillä eväillä ei päästä kovin paljon pitemmälle. Siksi täytyy ottaa riskiä tai tyytyä nykytilaan.

Aki-Mauri Huhtinen:

Välttämättä kysymys ei ole taiteesta, mutta se on hyvä markkinahoukutin siinä missä Linnanmäkikin. Taide tapahtuu toisaalla.

Guggenheim vie kyllä rahaa mutta tuo varmaankin enemmän. Pitäisi kutsua kunnon arkkitehti, mutta luultavasti järjestetään kilpailu, jonka voittaa halvin vaihtoehto ja se, joka muistuttaa latoa.

A.W. Yrjänä:

Jos ei muusta syystä, niin sen vuoksi, että projektin etenemistä voi seurata reaaliaikaisena taideteoksena, jossa tutkitaan monipohjaisesti kaksoisvalotuksin demokraattisen päätäntämekanismin, taiteen ja rahan tanssia pohjoisen taivaan alla.

Claes Andersson:

Investoinnit kulttuuriin kannattavat aina. Rahoitus pitää järjestää niin, ettei se kavenna muita julkisia palveluja kaupungissa. Aikoinaan vastustettiin Lahden Sibeliustaloa "liian kalliina" – tänä päivänä se on paitsi taiteellinen myös taloudellinen menestys.

Otso Kantokorven oletus, että Guggenheimin museo palvelisi vain eliittiä, on ennakkoluuloinen näkemys – kyllä siellä kävisivät kaikenlaiset ihmiset, mikäli siellä on korkeatasoista katsottavaa.

Kävin äskettäin kävin Tukholman Moderna museetissa. Arkipäivänä jonot olivat viidenkymmenen metrin pituiset, kun näytteillä oli kolme huippukuvataiteilijaa. Katsojia oli parin kuukauden aikana yli 200 000.

Markku Valkonen:

Suomi on oppinut arvoja koskevat läksynsä hyvin, myös taide punnitaan miltei yksinomaan rahassa. Guggenheim-keskustelusta ilmenee, että ainakin tämän taidemuseon tulee olla poikkeuksellisen tuottava yritys. Sen tulee sammota rahaa kaupungille, taiteilijoille ja koko Suomelle.

Asenne on sama kuin maahanmuuttopolemiikin stereotypioissa: jos tulet tekemään tuottavaa työtä ja pidät matalaa profiilia, olet tervetullut.

On tyypillistä, että Guggenheim-säätiön korostetaan olevan "amerikkalaistaustainen" (= aika paha juttu). Tämä on kuitenkin virhe, sillä Guggenheimit olivat mitä suurimmassa määrin "eurooppalaistaustaisia" (Sveitsi antisemiittisessä Euroopassa). Myös Guggenheim-kokoelman merkittävimpien teosten tekijät ovat joko eurooppalaisia tai vähintään "eurooppalaistaustaisia". Nyt voisi jopa "suomalaistaustaisille" taiteilijoille avautua uusia mahdollisuuksia.

Matti Apunen:

Kansallismuseo oli aikanaan aivan liian iso ja pramea rakennus pieneen Helsinkiin, mutta muuttui ylpeydenaiheeksi. Temppeliaukion kirkon jälkeen Suomeen ei ole rakennettu yhtään kansainvälisesti todella merkittävää julkista rakennusta. Guggenheimista sellainen voisi tulla.

Rakennusbudjettia tai 12 euron pääsylipunhintaa ei pidä verrata Teiskon maitolaiturimuseoon, vaan kansainvälisiin taidemuseoihin Lontoossa, Amsterdamissa tai New Yorkissa. Näin verraten molemmat ovat asiallisella tasolla.

Yrjö Sotamaa:

Kannattaa takoa, kun rauta on kuuma. Nyt pitää olla rohkea. Pihtaamalla ja pelkäämällä ei ole luotu mitään uutta.

Guggenheimia ei tarvita siksi että Helsinki olisi tuppukylä, joka tarvitsee kirkastusta ja elvytystä. Monoclen, New York Timesin ja Richard Floridan arviot Helsingin kansainvälisestä kiinnostavuudesta rakentuvat kulttuurin ja kaupungin luovan luokan työlle. Musiikkiin on investoitu hartiavoimin ja se kukoistaa.

Luontevaa on jatkaa WDC2012-hankkeen siivittämänä investointeja designiin, taiteeseen ja arkkitehtuuriin. Guggenheim-hanke voi auttaa niitä nousemaan kukoistukseen ja maailman tietoisuuteen. Ne luovat myös sen fyysisen ja henkisenkin ympäristön Helsinkiin, joka säteilee kaupunkilaisten hyvinvointiin, viihtyvyyteen ja onnellisuuteen.

Kukoistavaan ja viihtyisään kaupunkiin on hienoa tulla, kauempaakin. Kuten New Yorkiin, Pariisiin tai Lontooseen tullaan niiden elinvoimaisen kulttuurin ja upeiden museoiden takia.

Minna Lindgren:

Uusi museo Suomen noin 60 museon ohueen rintamaan on aina tervetullut.

Jos hanke olisi nimeltään "kaupungin arkkitehtuuri-, design- ja vaihtuvien kuvataidenäyttelyiden museohanke" eli projektikielellä KaADeVaKuMu, se ei etenisi laatijansa roskakoria pitemmälle.

Vaikka filosofit pitävät hypetystä vastenmielisenä ja kriitikot kansainvälisyyttä uhkana suomalaiselle taiteelle, Guggenheimin nimi mahdollistaa uuden museon syntymisen ja vauhdittaa hankkeen yksityistä rahoitusta.

Museoiden asemaa on viime vuosina ainoastaan heikennetty. Uskon, että Guggenheimin imussa koko ala kohoaa uuteen nousuun.

Jaakko Aspara:

Ettei vain tämä Guggenheim-kritiikki ja -kauhistelu heijastaisi taas sitä perisuomalaista pessimismiä ja täydellistä riskinottokyvyn puutetta (erityisesti kaupallisten hankkeiden suhteen).

On toki totta, että jos ei mihinkään ikinä investoi, ei voi investoida väärin. Mutta silloin valitettavasti myöskin hedelmälliset investoinnit menevät sivu suun.

Eli pelkästään jo periaatteesta – vastustaakseni täydellistä riskinottokyvyttömyyttämme ja ylipessimismiämme – vastaan kyllä.

Juha Kuisma:

Kyllä, mutta:

Museon onnistumisen ratkaisee sen ulkoinen arkkitehtuuri ja muukin käytettävyys kuin näyttelytila. Siitä pitää tehdä Helsingin merellinen olohuone.

Ateneum pääsi muutamalla "varma nakki" -näyttelyllä (Picasso, Edelfelt) 300 000 kävijän pintaan. Odotus 500 000 kävijästä vuodessa on museokokemuksella ajatellen ylimitoitettu.

On myös kerrottu, ettei museo keräisi kokoelmia, ainoastaan järjestäisi vaihtuvia näyttelyitä. Jäisikö tämä kulttuurinen ja kustannuksia aiheuttava vastuu edelleen Designmuseolle ja Rakennustaiteen museolle? Guggenheim Helsinki keräisi kermat päältä?

Entä miksi Helsinki onnistuisi siinä, missä 5 miljoonan asukkaan Pietari liikemiehineen epäonnistui?

Kaikista näistä vastaanjurnutuksista huolimatta pakotan kantani olemaan puolesta. Mitään suurta ei saa aikaan, ellei ota riskejä, joskus hullujakin riskejä.

Aku Louhimies:

Yksityisellä rahoituksella.

Kaarina Kaikkonen:

Taidekentän on syytä tervehtiä ilolla sitä innokasta poliittista tahtotilaa, joka on syntynyt kuvataiteen tukemiseksi. Mikäli projekti nyt kaadetaan, rahoitusinto ja loistava tonttikin siirtyy nopeasti pois kuvataiteelta. Carpe diem, tartu hetkeen.

Eräät ammattimuusikot vastustivat aikoinaan Musiikkitaloa, nyt ovat soraäänet vaienneet. Kulttuuriministerin mielestä taidetta tulisi museon sijaan esittää ostoskeskuksissa ja supermarketeissa. Mikäs siinä, mutta levottomiin ostoskeskuksiin taitaa sopia toisentyyppinen taide kuin taidemuseoihin.

Tennispalatsissa nykyisin oleva taidemuseohan on jo tavallaan vastaava kokeilu, mutta ilmeisesti ihmiset eivät ole oikein sinne löytäneet, museo on jäänyt hiukan elokuvateatterihulinan varjoon. Pääkaupungit ovat kautta historian halunneet rakentaa näyttäviä rakennuksia. Kiasma, Tuomiokirkko, Helsingin rautatieasema ja Eduskuntatalo ynnä muut ovat kaikki eri aikakauden tuotteita, ja yhä ne jaksavat upeasti kohottaa arjessa kulkijan mielialaa tuoden samalla oman aikansa viestiä. Ehkä jokaisen aikakauden tulee jättää oma merkkinsä.

Osa kulttuurikenttää vastustaa Guggenheimia brändin amerikkalaisuuden vuoksi. Olisikohan venäläinen yhteistyökumppani parempi? Sponsorirahaa saattaisi muuten sieltäkin suunnalta löytyä.

Suomalainen guggenheimilaisuus voisi ollakin sitä, että vanhojen kokoelmien esittämisen sijaan kuratoidaan uusia kiinnostavia teemanäyttelyitä. Ehtona voisi olla se, että tietty osa taiteesta pitää olla suomalaista.

Katja Tukiainen:

Taiteilijana olen kiinnostunut uusista mahdollisuuksista ja tottunut ottamaan riskejä, mutta kysymys Guggenheimin rahoituksesta saa minut toivomaan että olisin taloustieteilijä.

Jari Sarasvuo:

Virkistää.

Maria Pettersson:

Jos taidemuseota ajattelee liiketoimintana, Guggenheimissa ei ole paljon järkeä. Sitä ei kuitenkaan pidä ajatella bisneksenä, vaan lisäinvestointina taiteeseen ja sivistykseen.

Huomio etuliitteellä "lisä", sillä Gukkis ei saa olla pois muista suurista kulttuurihankkeista, kuten keskustakirjastosta (jonka muuten voisi sijoittaa uuden taidemuseon yhteyteen).

Pari kävijöiden puutteen takia henkitoreissaan kärvistelevää museota olen ison G:n takia valmis uhraamaan.

Kari Enqvist:

Kyseessä on riskisijoitus, joka onnistuessaan brändää paitsi Helsinkiä myös koko Suomea tavalla, jota kotikutoisin voimin on turha tavoitella.

On turha jeesustella siitä, miten paljon muuta taidehyvää Guggenheim-rahoilla saisi aikaan, sillä pelkkiä rukinlapoja esittelemällä ei maailman ykkösdivisioonaan nousta.

Antti Alanen:

Guggenheim-hankkeessa on nyt reipas tekemisen meininki, jonka vuoksi asiaan kannattaa suhtautua optimistisesti. Guggenheim-verkoston kautta Suomeen voitaisiin saada lisää korkean profiilin kiertäviä näyttelyitä, ja toisaalta suomalaista kuvataidetta, muotoilua ja arkkitehtuuria voitaisiin nostaa entistä paremmin esille maailmalla.

Ensireaktioni vuosi sitten oli varauksellinen Bilbao-rinnastuksen vuoksi, joka tuntui ilmentävän hämmästyttävän huonoa itseluottamusta!

Helsinki on omilla ansioillaan maailmalla korkealle arvostettu kaupunki ja kovassa nosteessa ilman Guggenheimiakin. Helsinki ei tarvitse Guggenheimia, mutta Guggenheim-verkosto voisi tuoda kaupungille uutta ja arvokasta. Neuvotteluissa pitää olla pystyssä päin.

Pidän Moderna Museetin ja Louisianan veroisten kävijämäärien saavuttamista mahdollisena. Esimerkiksi Helsinki–Pietari-yhteyksien äskettäinen paraneminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia kaikille.

Kyseessä ei liene museo vaan galleria. Guggenheim-gallerian tulisi tuoda taidemaailmaan uutta ottamatta tiukoilla olevilta taiteilijoiltamme pois. Hanketta tulisi edistää yhteistyössä muiden suomalaisten museoiden ja gallerioiden kanssa, myös Designmuseon ja Arkkitehtuurimuseon kanssa.

Tällaisissa hankkeissa rakennusbudjetin tuttu sääntö on, että alkuperäistä menoarviota joudutaan korjaamaan piin kertoimella. Laatuun kannattaa kuitenkin sijoittaa. Musiikkitalon mahtava ja yhä kasvava menestys on siitä innostava esimerkki.

Helsingin status kansainvälisenä kulttuurikaupunkina lujittuu.

Pauliina Laitinen-Laiho:

Tosin lisenssimaksu on pöyristyttävän suuri ja vaikuttaa rahastukselta, koska jokainen uusi G-museo alentaa museon brändiä.

Nyt tarvitaan hyvät liikeneuvottelijat vähintään puolittamaan lisenssimaksu ja saamaan myös muita "pohjoisen" maan hyvityksiä. Suomen itsetunto tarvitsee Guggenheimia.

Raoul Grünstein:

Guggenheim Helsinkiä voi puoltaa matkailun, brändäämisen, luovan talouden ja verkostoitumisen näkökulmista.

Perustelen hanketta kuitenkin myös taiteen ja sen tuottamisen osalta. Meidän on pakko pystyä parempaan.

Osmo Rauhala:

Se on investointi tulevaisuuteen. Menestyneimmät maat sijoittavat luovaan talouteen ja kulttuuriin teollisten työpaikkojen kadotessa.

Viennin ja turismin avulla maksetaan palvelut jatkossa. Maabrändityö osoitti, ettei Suomeen liitetä yhtään johtavaa myönteistä mielikuvaa, kuten esimerkiksi Nobel-palkinto Ruotsissa.

Jos on mahdollista päästä yhteistyöhön yhden alansa johtavan kulttuurilaitoksen kanssa maailmalla, se tilaisuus kannattaa käyttää. Tunnettu kulttuuribrändi ei synny helposti omin voimin.

Toiseksi Guggenheim tuo meille uuden näkökulman taiteeseen.

Kansainvälistyminen on ollut hidasta kuvataiteessamme verrattuna vaikka musiikkiin. Syynä pitkälti alan käpertyminen kansallisiin kehäpäätelmiin. Uuden museon myötä syntyisi väylä sparrata tekemistämme maailman estradeille.

Yhden vaihtoehdon luominen ei vaaranna kansallista taidetta. Vetoaminen siihen on melkoista populismia.

Helena Hiilivirta:

Hienoa, että kaupungin johto haluaa keskeiselle tontille kulttuurirakennuksen. Näinä aikoina on hyvä saada sellaisen asian edistämiselle työntötukea ulkomailta.

Seppo Zetterberg:

Kyllä kai siinä lopulta ja ajan kanssa plussalle päästäisiin, vaikka arvioidut kävijämäärät tuskin toteutuvat ja rahaa menee aika paljon. Guggenheim-brändi on hyvä, ja omistajat näköjään tuntevat sen myynti- tai vuokraushinnan.

Ei lisämuseo pahitteeksi ole, kunhan sen varjolla ei kuristeta muita museoita. Suomessa museot ovat valitettavasti harmaita varpusia, joille kulttuuritahdon osoituksena järjestetään pakollista talviruokintaa, mutta muuten ne joutuvat elämään omaa hiljaista elämäänsä. Jos Guggenheim-mantra puhkeaa vuosikymmenen lopulla täyteen kukoistukseensa, se saattaa jättää yhä enemmän vaille huomiota Suomen muun, niukkuudessa elävän mutta tärkeän museolaitoksen.

Paikka ja rakennus ovat tuhannen taalan kysymyksiä. Katajanokka on hyvä, koska silloin rakennus hallitsee Helsingin kauneinta, merellistä sisääntuloa, ja avautuupa se myös Kauppatorilla ja Esplanadin puistossa käyskenteleville tuhansille ihmisille. Koska rakennuksen täytyy olla todella omaleimainen, se on sijoitettava mahdollisimman monien – niin omien kuin kävijöiden – nähtäväksi.

Riiko Sakkinen:

Taiteilijana iloitsen uudesta museosta, mutta antikapitalistina näen sen dystooppisena. Vastustan julkisen palvelun eli Helsingin taidemuseon yksityistämistä.

Leena Lehtolainen:

Maalaisen on helppo sanoa, että rakentakaa te sinne Helsinkiin mitä haluatte, tulen kyllä mielelläni käymään tässäkin Guggenheimissa.

Rahoituspuoli toki arveluttaa minuakin. Nyt olisi ehdottomasi saatava mukaan yksityistä rahoitusta Amerikan malliin. Samoin minua arveluttaa Guggenheimin vaikutus muihin Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla oleviin taidemuseoihin. Myös päätöksenteon kiireellisyys arveluttaa, kaikkea ei välttämättä ehditä ottaa huomioon. Näillä varauksilla vastaan kyllä.

Laura Kolbe:

Museo tarjoaa uusia kulttuurin avausmahdollisuuksia – ilman sitä nuo mahdollisuudet jauhautuvat kunnallispolitiikan koneistossa murskaksi. Guggenheim on brändi, jonka sisällön suomalaiset määrittelevät, tai nyt nähdään, osataanko sellainen määritellä..

Joka maassa, joka kaupungissa tarvitaan tavoitteita ja kohottautumisia, jotta sisältöjä voidaan uudistaa ja raikastaa. Hienoa olympiastadionia olisi tuskin rakennettu ilman olympialaisia tai jäähallia ilman jääkiekon MM-kisoja Helsingissä jne.

Hankkeen sisällössä on paljon hyvää: mahdollisuus nostaa lasten ja nuorten taidekasvatus aivan uudelle tasolle ja saada kaivattuja työpaikkoja taiteen ja kulttuurialan opiskelijoille. Jos Louvre tai Ermitage tai Deutsches Museum olisi yhteistyökumppani, olisin vielä innostuneempi.. Minkä mahtaa, Pariisin taidetyö jatkuu tänään uusilla mantereilla...!

Taiteessa ja kulttuurissa kyse on tunteesta ja kenttäpopulismi luuraa tässäkin asiassa – kulttuuri ei ole sosiaalitoimen vastakkaisarvo vaan rinnakkaista ihmisen hyvinvointia ajatellen.

Itse olisin valmis luopumaan vaikkapa metron automatisoinnista (kokonaisbudjetti 200milj) tai vetäisin ratikan Östersundomiin (120 miljoonaa euroa) metron sijaan (700 miljoonaa) ja käyttäisin välirahat kulttuuriin.

Marita Liulia:

Kun suomalaiset eivät omin voimin saaneet uutta designmuseota aikaiseksi, niin otetaan Guggenheimilta kansainvälistä tukea.

Kuvataiteita, designia ja arkkitehtuuria yhdistävä talo, jonka brändi on vakaa, on se idea joka kannattaa toteuttaa.

Taiteilijana täytyy välillä ihmetellä miten oma ammattikuntani on keskittynyt kaiken vastustamiseen sen sijaan että visioitaisiin uutta. Kulttuurin on parempi kaatua eteenpäin kuin jumittua menneisyyteen.

Timo Vihavainen:

Sillä ehdolla, että rakennus kestää katseen vielä sadan vuoden kuluttua. Kallistahan se on, mutta pysyvää.

Kiasman voikin samalla vuokrata johonkin sellaiseen tarkoitukseen johon se soveltuu, tai sitten kerralla purkaa. Js ehkä voidaan myös samaan pakettiin panna makasiinin tiiliseinän kaataminen.

Arno Kotro:

Tilaisuuteen kannattaa tarttua ja museo on syytä rakentaa.

Maksaahan se, mutta summat ovat ihan siedettäviä kun ottaa huomioon, miten Guggenheim piristää kulttuurielämää ja tuo turisteja. Helsinki on jo nyt reippaassa nosteessa kansainvälisenä matkailukohteena, ja nyt on hyvä heittää lisää löylyä.

Mereltä katsottuna rakennus hiukan muuttaa Helsingin profiilia, mutta enemmän se muuttaa Helsingin profiilia kulttuurikaupunkina.

Tietenkin rahat voisi käyttää vaikka vanhustenhoitoon, mutta tällä logiikalla mihinkään kulttuurihankkeisiin ei voi koskaan käyttää yhteistä rahaa; aina löytyy ensisijaisempia kohteita.

Katariina Numminen:

Onhan se törsäystä, ja ylikansallista, ja takuulla tulee kalliimmaksi kuin mitä sanotaan. Uusi merkittävä taide tapahtuu ja tulee esille jossakin muualla kuin moisissa palatseissa.

Mutta silti huomaan ajattelevani että ennemmin kyllä kuin ei – kuvitelma mahdollisista hienoista näyttelyistä houkuttaa, tai ehkä hankkeen silkka älyttömyys, turhuus on lumoavaa.

Vaula Norrena:

Vaan ei mikään perinteinen eikä edes tyypillinen modernikaan museo, vaan toimintatavaltaan jotain aivan uutta. Kävijöitä osallistavaa, taidetta jota yleisö itse saa tehdä, paljon workshoppeja, paljon teoksia, jotka syntyvät kävijöiden itsensä tekeminä, paljon kokeellista ja koettavaa, ei pelkkää katseltavaa.

Sellaista, jota kutsuttaisiin vaikka Guggenheim-keskukseksi, ei museoksi.

Guggenheim-keskus olisi turisteille syy tulla uudestaan ja toistuvasti Helsinkiin. Kyllä se toisi Helsingille nimeä, ja lisää työtä myös matkailu-, ravintola- ja hotellialalle.

Sitä paitsi nykyiset design- ja arkkitehtuurin museot eivät onnistu houkuttelemaan kävijöitä siinä määrin kuin alalla olisi potentiaalia Suomessa.

Ben Zyskowicz:

Mahtava vetovoimatekijä Helsinkiin.

EI

Alf Rehn:

Eiköhän sillä rahalla voisi luoda jotain uudempaa ja kiinnostavampaa kuin vielä yksi Guggenheimin museo...

Jukka Mallinen:

Nekin rahat pitäisi käyttää kulttuuri-, ei rakennustoimintaan eikä matkailun edistämiseen. Kiasman ja muiden taidemuseoiden rahoitus on ajettu alas – miksei niihin satsata?

On viitattu Ruotsin Moderna Museetiin ja Tanskan Louisiana-museoon. Nämä eurooppalaiset nykytaiteen lippulaivat on kuitenkin rakennettu ruotsalaisin ja tanskalaisin henkisin voimin. Olemmeko me jokin siirtomaa, jolla ei ole omia nykyaikaisia henkisiä resursseja, kun joudumme tuomaan sisällöt metropolista meren takaa?

Päättäjiemme sivistymättömyys ja hengettömyys näkyy siinä, että he innostuvat rakennusprojekteista ja Amerikan-matkoista, eivät ajankohtaisista taiteellisista sisällöistä.

Taru Mäkelä:

Se on kallis turhake. Museot ovat muutenkin ahtaalla pienien määrärahojensa kanssa.

Jaakko Hämeen-Anttila:

Huippukallis hanke tulee viemään varoja muilta Helsingin taidelaitoksilta, sanotaan nyt mitä tahansa. Mutta kansainvälisyyshuuma tuntuu nyt vievän niin päättäjiä kuin osaa taidepiireistäkin.

Vesa-Matti Saarakkala:

Guggenheim-hanke voidaan unohtaa, jos se rahoitettaisiin käytännössä täysin yhteiskunnan varoin ja varmuus muusta merkittävästä rahoituksesta perustuisi päätöksiä tehtäessä lähinnä hyväuskoisuuteen.

Hankkeen kokonaiskustannusarvio on lisäksi aidosti ja ehkä tietoisestikin epärealistinen.

Juha-Pekka Hotinen:

Yksityisen rahoituksen osuus on aivan liian pieni.

On hyvin nurinkurista ja huvittavaa, että muissa yhteyksissä vahvaa valtiota ja vahvaa julkista sektoria kritisoivat piirit kaatavat tiukan paikan tullen omat hankkeensa valtion ja kaupungin niskaan. Jos tämä paljon (yli)mainostettu elinkeinoelämä ei löydä Suomesta eikä edes ulkomailta 140 miljoonaa ja vuotuisia ylläpitomiljoonia, olkoon perustamatta.

Kannatan siis museota, jos se pystytään rakentamaan ja ylläpitämään yksityisellä rahalla, muuten en.

Juha Herkman:

En vastusta museon rakentamista sinänsä, mutta kysymyksen muotoilu on sellainen, että on vastattava ei.

Mitään pakkoa museon rakentamiseen ei ole, ja on syytä hyvin tarkkaan harkita, onko se kaikkien investointien arvoista.

On selvää, että Guggenheim parantaisi Helsingin kansainvälistä imagoa ja kulttuuriarvoa, mutta tämän parannuksen hinta voi olla liian kova: velkaantuminen ja valtion ja kaupungin vanhojen taidelaitosten näivettyminen.

Toki Guggenheim toisi varmaan Helsingille eri muodoissa tuloja, mutta todennäköisesti veisi aika pitkään, että päästäisiin plussan puolelle.

Tässä on hiukan sama lähtökohta kuin finanssikriisissä. Markkinauskovaiset haukkuvat hankkeen epäilijöitä vanhoillisiksi kansalliseen kotipesään käpertyjiksi, mutta odottavat silti valtiolta suuria subventointeja. En ymmärrä, miksi valtion, kaupungin tai minkään muun vastaavan julkishallinnollisen tahon tulisi osallistua yksityisen kaupallisen kulttuurilaitoksen hankkeeseen näin mittavalla volyymilla.

Jos Guggenheim todella haluaa Helsinkiin, se maksaa viulut itse. Tai jos kyse todella on kansainvälisestä hankkeesta, EU tai joku muu taho osallistuu kuluihin.

Tämä on kuin nykyinen kirjakustannusala, joka edellyttää esimerkiksi tietokirjalta kustannukset kattavia etuostoja, ennen kuin lähtee tekemään kirjaa. Kustannukset ja riskit siis ulkoistetaan tekijöille ja julkisille instituutioille, voitot kerätään itse.

On päästy kulttuurikapitalismissa pitkälle. Eikös kyse ole siitä Kiinan mallista?

Kari Uusikylä:

Käytetään ne rahat suomalaisten nälkätaiteilijoiden tukemiseen.

Kuulen vastaväitteen: "Nämähän ovat kaksi aivan eri asiaa". Miten niin?

Boston Consulting Club tietää ilmeisesti, mikä meille on parasta.

Martti Koskenniemi:

Musiikkitalon jälkeen olisi tärkeää suunnata suomalainen kulttuuripolitiikka muualle kuin eliitin taideharrastuksiin.

Tuloerojen kasvun ja taloudellisen taantuman aikana satsaaminen matkailuvalttinakin markkinoituun wau-arkkitehtuurin keskelle Helsinkiä antaa väärän signaalin yhteiskunnallisen resursoinnin prioriteeteista.

Mikäli talo ja sen toiminta rahoitettaisiin yksityisin varoin, ei siihen olisi huomautettavaa. Nyt se tulee kuitenkin vaatimaan sekä kunnallisia että valtion voimavaroja, jotka tulisi suunnata tärkeämpiin koulutuksen ja sosiaalipolitiikan kohteisiin.

Kaari Utrio:

Selvitys on naiivin utopistinen tai karkean tarkoitushakuinen. Mahdollinen kävijämäärä on kerrottu ja kustannukset jaettu kahdella. Vuosikaupalla on selitetty, ettei taide tarvitse enää seiniä vaan sisältöjä. Guggenheim ei toimittaisi näiden seinien sisään lainkaan sisältöä.

Mitä tässä muka saadaan, ja mistä maksetaan? Jos Guggenheim haluaa Helsinkiin, Guggenheim maksaa. Niin Macdonald'skin tekee.

Johannes Koroma:

Ei – näillä ehdoilla!

Vertailu Bilbaon vaikutuksiin on tahallinen erehdys. Bilbao ei ollut turistikaupunki ennen Guggenheimia, Helsinki on sitä mitä suuremmassa määrin. Raportissa on oltu rehellisempiä, arvioitu vuotuinen lisäys turismiin on vain 60 000 kävijää.

Helsingin entinen kaupunginjohtaja Pekka Korpinen keräili nimekkäitä arkkitehtitöitä Helsinkiin. Niistä on näkyvin Kiasma, joka ei ulkoa kiinnosta turisteja eikä sisältä taiteenharrastajia. Miksei Kiasman nykytaidetta – jos se sitä on – voisi vaihtaa Guggenheimin kiertävään taiteeseen, ja jos tarvitaan nimenkin voisi vaihtaa. Siitä voisi jopa maksaa G-säätiölle.

Uusia maineikkaita arkkitehteja ja maailmanmainetta saavia rakennuksia saa mielellään tulla Helsinkiin, mutta ei helsinkiläisten veronmaksajien rahoilla. Niitä tarvitaan kipeämmin terveys- ja vanhuspalveluissa. Hyvin hoidettuna ne eivät ehkä lisää Helsingin kansainvälistä mainetta, mutta huonosti hoidettuna kyllä pilaavat sen.

Saara Cantell:

Ei ole mitään järkeä avustaa verorahoillamme rikasta monikansallista Guggenheimia – varsinkin kun samaan aikaan lakkautetaan säästöjen nimissä muun muassa Kulttuurien museo.

Erkki Tuomioja:

Ei ainakaan toistaiseksi julkistettujen selvitysten perusteella. Jos Helsingin kaupunki olisi EU, olisi jossain jo päätetty hankkeen toteuttamisesta ja kaupungin tehtäväksi jäisi vain jälkikäteen laskea mitä lysti tulee maksamaan.

Nyt kaupungilla on sentään reilu kuukausi aikaa harkita sitoutumistaan satojen miljoonien hankkeeseen, jolla hankitaan vasta kalliit seinät ja logo. Tämä tehtäisiin tuhansien turistien toivossa ilman, että summalla vielä syntyy tai hankitaan yhtään taidetta.

Kaupunkilaisena odotan nyt julkistettua kepeää selvitystä paljon vakuuttavampia perusteita ennen kuin löisin yhtään euroa pöytään.

Susanna Kuparinen:

Olen ollut varovaisen positiivinen Guggenheimin kannattaja, mutta en näillä ehdoilla. Lisenssimaksu on huikea, pysyvien näyttelyiden puute arveluttaa. Raportin kävijätilastot vaikuttavat yliampuvilta.

Raporttia ja hanketta pitäisi tarkastella kriittisesti. Kriittisesti, ei negatiivisesti vaan analyyttisesti.

Olematon aika julkiselle keskustelulle ja eri vaihtoehtojen pohdiskelulle osoittaa huonoa tilannetajua, jolla Guggenheim-puuharyhmä ampuu itseään jalkaan. Isoa investointia ei pidä tehdä niin sanotulla perse edellä puuhun -metodilla.

Silja Rantanen:

Selvitys ei kerro suunnitelman taiteellisesta sisällöstä mitään, mikä saisi pitämään tulevaa näyttelyhallia tarpeellisena. Selvitys selvittää, kuinka monta viisumia Suomen konsulaatti Pietarissa myöntää vuosittain venäläisille matkailijoille Suomeen ja laskee kuinka paljon rahaa tuottaisi, jos taidehallissa kävisi vuosittain niin ja niin monta sataa tuhatta katsojaa. Jos kävisi vielä enemmän katsojia, rahaa tulisi vieläkin enemmän.

Guggenheim Helsinki tarjoaisi selvityksen mukaan ei-esineellistä osallistavaa taidetta optimaalisessa geopoliittisessa kontekstissa. Tämä järjestyy ilman Guggenheimin säätiötäkin: geopoliittista kontekstia ja esineetöntä osallistumista meiltä ei voida riistää, vaikka emme suostuisikaan rahoittamaan aineettomia performansseja korkeaa vuosimaksua vastaan.

Ei-esineellisyys on Guggenheimin museon perinteen mukainen idea; museo toimi kolmenkymmenen vuoden ajan nimellä Ei-esittävän taiteen museo.

Koska abstrakti taide on epämuodikasta, sana ei-esittävyys oli siivottu selvitystekstistä näkymättömiin ja korvattu sanalla uraauurtava.

Kaksi vuotta sitten Guggenheimin museo järjesti erinomaisen kiertonäyttelyn divisionismista ja neoimpressionismista. Kunnallispoliitikot varmaan unelmoivat tällaisista modernismin juuria luotaavista katselmuksista, vai kuinka?

Johanna Korhonen:

Ei julkisin varoin. Yksityisten rahoittama museo on tervetullut.

Mikko Lehtonen:

Vastasin tammikuussa "en ota kantaa". Nyt kun selvitys on valmis, otan kantaa: Helsinkiin ei ole syytä rakentaa Guggenheimin museota.

Mitä hyötyä taiteelle ja taiteilijoille olisi pytingin vaihtuvista näyttelyistä, joiden vuoksi varsinkaan uransa alussa olevien tekijöiden töitä tuskin lunastettaisiin mihinkään kokoelmiin nykyistä enempää?

Saldo saattaisi taiteen pluralismin kannalta olla suorastaan negatiivinen, jos Helsingin kaupungin panostuksia muuhun taidemuseotoimintaan jouduttaisiin leikkaamaan muun muassa kynnysrahojen haalimiseksi entuudestaankin kohtalaisen varakkaalle säätiölle. Helsingissä riittää kyllä matkailijoille pällisteltävää ilman tätä isojen poikien märkää untakin!

Anna Kontula:

Guggenheim saa toki perustaa Helsinkiin museon, kunhan tekee sen omalla kustannuksellaan. Jos ylimääräistä julkista rahaa jossain on, se kannattaa mieluummin käyttää olemassa olevien museoiden sisältöihin kuin uusiin rakennushankkeisiin.

Heikki Hiilamo:

Mikä ihmeen hysteria tämän kaupungin on vallannut? Laskelmat museon kävijämääristä ja rakennuskustannuksista eivät kestä lähempää tarkastelua. Hanke on taloudellisesti tyhjän päällä.

Ihmettelen myös sitä, mikseivät Ateneum ja Kiasma riitä Helsingille? Itsetuntoa ja turisteja toisi paremmin jos New Yorkista otettaisiin mallia rakentamalla tuolle tontille pohjoista luontoa ja kulttuuria esittelevä luonnonhistoriallinen museo tai huippumoderni kirjasto.

Seppo Lampela:

Varsinkin kaupunginmuseoiden sulkeminen Guggenheimin tieltä on kestämätön ehdotus. Myös lisenssimaksut ja ulkomaiden Guggenheimien rakennusbudjettien venyminen ovat huolestuttavaa dataa.

Atso Almila:

Tänä aikana, jolloin maakuntien taide-elämää ja taidekasvatusta aiotaan kovin rankalla kädellä karsia, antaa tällainen kerskatallirakentaminen aivan väärän signaalin.

Pidän myös hankkeen kustannusarviota alimitoitettuna.

Alexis Kouros:

Guggenheim on megaluokan petkutus ja valtava pyramidihuijaus, joka ei koskaan tuo siihen hukattuja rahoja takaisin. Helsingillä olisi monta muuta kohdetta, johon parin sadan miljoonan lainan voi kuluttaa.

Osku Pajamäki:

Guggenheim-säätiön hanke on vuosisadan vedätys. Säätiö tekee täysin riskittä huikean tilin; 24 miltsiä suoraan käteen ja noin 4–5 miljoonaa vuosittain konsultaatiolla ja näyttelyiden myynnillä. Lisäksi sille tarjotaan kaupungin tonttien kruununjalokivi ja rakennus pystytetään puhtaasti julkisin varoin. (ja säätiö on jo saanut kaksi miljoonaa selvityksestä, jossa on 40 sivua ilmakuvia Katajanokalta, markkinatutkimus ja neljä sivua filosofiaa, jonka jokainen taidekerholainen osaisi kirjoittaa.) Tulee jumalauta Harkimoa ikävä.

Lisäksi tuhotaan pääkaupungin oma taidemuseo, siirretään sen kokoelmat osaksi vitriineitä, joissa on jo saunakiuluja ja kanteleita, ja korvataan suomalainen kuvataide designilla ja arkkitehtuurilla, etteivät porukat Bilbaossa hermostu.

Hävettää.

Ja yksityistä rahaa tippuu formaattimaksuun vain, jos samalla muutetaan lahjoitusverokäytäntöä.

Markku Ruotsila:

Periaatteessa Guggenheim -museon perustaminen on kannatettava asia. Sen maksaminen verovaroista ei ole. Yksityisillä varoilla kustannettuna kannatan, en muussa tapauksessa.

Jarkko Tontti:

Emman ja Kiasman lisäksi ei tarvita uusia nykytaidekolosseja.

Henkilökohtaiset taiteilija-apurahat ovat ylivoimaisesti kustannustehokkain taiteen tukemisen muoto kaikilla taiteen aloilla. Vain ne tarjoavat taiteilijalle mahdollisuuden keskittyä työhönsä.

Jos edes pieni osa ehdotetuista Gugge-miljoonista laitettaisiin uusiin taiteilija-apurahoihin, tulokset näkyisivät säkenöivänä uutena kultakautena kaikissa taiteissa. Kaikki muu on vaahtoa laineilla.

Atro Kahiluoto:

Joudun vastustamaan Guggenheimia sille ajatellun rahoitusmallin vuoksi. Mielestäni Guggenheim pitäisi rahoittaa pääosin yksityisellä rahoituksella ja mahdollisesti esim matkailunedistämisvaroilla.

Guggenheim on ensisijaisesti kaupallinen hanke ja sillä haetaan ensisijaisesti piristystä Helsingin liike-elämälle, sen merkitys kulttuurin kannalta on ohut.

Jos Guggenheimiin sijoitettaisiin merkittäviä määriä kulttuurirahoitusta, olisi kysymyksessä erään lainen käännetty sponsorointi: kun tavallisesti kulttuurille haetaan sponsorirahaa liike-elämän puolelta, niin tässä pyritään ohjaamaan kulttuurirahoitusta sponsoroimaan liike-elämää.

Jos rahoitus kerätään yksityiseltä liike-elämältä ja esimerkiksi valtion elinkeinoelämän tukemiseen tarkoitetuista varoista, en vastusta Guggenheimia.

Atlas Saarikoski:

Taide kuuluu ihmisten pariin, ei ylikalliisiin museoihin.

Guggenheimin kiskurihinnalla rahoittaisi monen kuvataiteilijan pensselit ja teatteriryhmän harjoitustilat. Taidekasvatukseenkin saattaisi jäädä muutama kolikko.

Ville Tietäväinen:

Ehdotan perustettavaksi Joulupukki-nimeä kantavaa säätiötä, joka perii maailman jokaiselta kaupallista joulua viettävältä kaupungilta 30 miljoonan euron lisenssimaksun korvauksena kulttuurilainasta.

Jaakko Heinimäki:

Minun puolestani sen saa rakentaa, jos joku pistää rahat tiskiin. Yhteisillä rahoilla sitä ei pidä rakentaa.

Syksy Räsänen:

Asiaa voi tarkastella kolmelta suunnalta: talouden, turismin ja taiteen.

Selvityksen perusteella kustannukset olisivat jo alkuun 200 miljoonan euron luokkaa (HS-raadin alustuksessa mainittu 130–140 miljoonaa ei sisällä veroja). Lisäksi museolle arvioidaan 6–8 miljoonan euron vuosittaiset kustannukset (sen jälkeen kun museon omat tulot on otettu huomioon). Verotuloja tulevan saavan lisää alle 4 miljoonaa euroa, joten taloudellisesti jostain pitäisi saada miljoonia euroja vuodessa.

Mitä turistien houkuttelemiseen tulee, Bilbaon kohdalla museo saattoi auttaa paljon, mutta Helsingin profiili on jo korkea. Esimerkiksi New York Times listasi Helsingin kakkossijalle vuoden 2012 45:n parhaan matkakohteen joukossa. Guggenheimin museoita on jo useampia, viimeksi sellaisella on profiiliaan nostanut Abu Dhabi – mistään ainutlaatuisesta vetonaulasta ei ole kyse.

Mitä taiteeseen tulee, museohanketta pitäisi verrata siihen, mitä muuta Suomen kulttuurin hyväksi voisi tehdä 200 miljoonalla eurolla, plus miljoonilla lisäeuroilla vuodessa – jos tällaisia rahoja tosiaan jostain olisi saatavilla. Jos asiasta julistettaisiin vapaa kilpailu, olen hämmästynyt, jos tuolla summalla ei saataisi kulttuurille mitään virkistävämpää kuin yksi Guggenheimin museo.

Risto Volanen:

Ehkä murskaavimman arvostelun "Guggenheimin systeemistä" on kirjoittanut Picasso-museon pitkäaikainen johtaja ja Ranskan akatemian jäsen Jean Clair.

Clairin mukaan modernin taiteen ideaksi on tullut rikkoa perinnettä ja siitä tulee näin perinteen rikkomisen perinne. Näin se joutuu lopulta rikkomaan oman rikkomisen perinteensä. Hänen mukaansa abstrakti moderni taide huipentui 1960 -luvulla. Sen jälkeen siitä on tullut itsensä toistamista samassa mielessä kuin vaikkapa 1200 -luvun gotiikkaa jäljittelevää arkkitehtuuria syntyi vielä 1800-luvulla. Näin museoiden ja gallerioiden varastot ovat täynnä itsensä tyhjentäneitä kopioita.

Juuri Guggenheimin museon johdolla museoiden sivistys- ja valistustehtävästä on siirrytty huvitusliiketoiminnaksi, jonka tavoitteisiin kuuluu ylläpitää eräänlaisia yliarvostettujen subprime-varastojen markkina-arvoa.

Clairin mukaan nyt suuri kysymys on ihmiskasvoisen modernin jälleen luominen. Sitä voi kutsua myös modernin reformaatioksi.

Jaakko Veijola:

Hankkeen kotimaisten taustatahojen näytöt kulttuurin synnyttämisessä ja vetovoimaisuuden luonnissa ovat varsin niukat. On järjetöntä olettaa osaamisen parantuvan, kun vaikeuskerrointa lisätään Guggenheimin kokoiseksi.

Ostamalla ei itseään isoksi saa, ainoastaan kasvamalla.

Tiina Pystynen:

Päinvastoin kuin väitetään, Guggenheim ei ole investointi kuvataiteisiin ja muotoiluun. Se on investointi, joka pönkittää taidemaailman harvainvaltaa ja sen tarkoituksena on kasvattaa kansainvälisen taidebisneksen hintakuplaa taiteella keinottelevien sijoittajien hyödyksi.

Tiukka aikataulu päätöksen suhteen on kiristystä, jonka päämääränä on estää hankkeen monipuolinen arviointi.

Tärkeintä olisi turvata mahdollisimman laaja ja monipuolinen taiteen tarjonta Suomessa antamalla taiteilijoille paremmat työskentelyedellytykset ja määrittelemällä itse mikä on hyvää tai kiinnostavaa taidetta.

Hypätään pois taidebisneksen oravanpyörästä. Taiteen arvottamisen valtaa ei pidä luovuttaa finanssimaailmalle.

Timo Hännikäinen:

Guggenheimin museo on suunnaton rahareikä, jonka uskotellaan olevan sijoitus. Sen rakentaminen tuskin tuo suurta turistivirtaa Helsinkiin: Bilbaon turismin kasvuun on olemassa tärkeämpiäkin syitä kuin museo, muun muassa halpalentojen lisääntyminen.

Kaupassa häviävät Helsingin kaupunki, Helsingin taidemuseo ja ne kuuluisat veronmaksajat. Voittaja on jo ennestään upporikas säätiö.

Jos Helsingin kaupungilla todella on yli 140 miljoonaa euroa ylimääräistä rahaa tuhlattavaksi tässä taloustilanteessa, olisi helppo luetella kymmenittäin parempia kohteita, esimerkkinä vaikkapa kotimaisen taiteen tukeminen.

Miettimisen arvoista on myös se, sopivatko Guggenheimin tyyppiset museot lainkaan pohjoismaisiin kaupunkeihin. Niiden luonnollisia perustamiskohteita ovat suuret metropolit, jollainen Helsinki ei ole eikä voi olla.

Jos museo rakennetaan, siitä ei tule kulttuurin keskusta vaan suomalaisen nousukkuuden monumentti.

Eilina Gusatinsky:

Olen edelleen sitä mieltä, ettei verorahoilla saa kustantaa kulttuuri-McDonaldsia.

Suomen taide ON hyvää sinänsä, mutta tämän toteamiseksi ei tarvitse turvautua ulkomaalaisiin mielipiteisiin. Ja jos päättäjillä on ongelmia uskoa suomalaiseen pärjäämiskykyyn, mikään Guggenheim ei riitä nostamaan sitä.

Antti Nylén:

Kantani pysyy samana, vaikka rahasummat ja tarkemmat konseptit ovat selvillä.

Ei pidä hankkia uutta, jos vanha on vielä ihan hyvä. Periaate koskee yhtä hyvin lasten talvihaalareita kuin taidemuseoita. Helsingissä on jo riittämiin arvokkaita museotiloja. Kuka tahansa voi sen todeta.

Koko hössötys on pohjimmiltaan niin yksinkertainen ja lattea. Samaan tapaan oltiin varmaan iloisia silloin, kun McDonald's suostui avaamaan ensimmäisen "ravintolansa" Suomessa, ja samaan tapaan ollaan vähän surullisia, kun täällä ei vielä ole Burger Kingiä.

Jarmo Papinniemi:

Guggenheim edustaa ylikansallista höttökultturia, standardoitua perustaidetta, joka ei haasta eikä yllätä.

Koko homma on nyt menossa väärinpäin: yritetään tehdä taidelaitos turistivetonaulaksi. Kestävämpää on se, että luodaan mielenkiintoista sisältöä, joka kasvaa sanomisen ja ilmaisemisen tarpeesta.

Raha- ja turistivirrat ovat mukava ja tervetullut taiteen lieveilmiö, mutta ollaan hakoteillä, jos niistä tulee pääasia.

Anu Kantola:

Samalla rahalla voisi kohentaa rutkasti jo olemassa olevia taidemuseoitamme, jotka ovat toimineet säästöliekillä rahoitusvaikeuksien vuoksi. Esimerkiksi Kiasma on kärsinyt rahapulasta.

Suomessa voitaisiin luoda omin voimin omaperäinen, ennakkoluuloton ja hauska taidemuseo. En usko, että Guggenheimin yhteydet ja imago ovat ratkaisevia. Bilbao on vain yksi Guggenheim ja perustuu paljolti Gehryn arkkitehtuuriin – muut Guggenheimit eivät ole tuoneet yleisöryntäystä.

Meillä pystytettiin juuri Kiasma – on vaarana, että Katajanokalla seisoo kohta toinen samanmoinen rakennus, jonka kävijämäärät ovat 200 000 vuodessa ja samalla Kiasma ja Helsingin Kaupungin taidemuseo näivettyvät.

Ilona Anhava:

Ei tämän selvityksen perusteella. Ei tällä aikataululla. Ei tällä hinnalla.

Suomen taidemuseot työskentelevät jatkuvasti kurjistuvissa olosuhteissa. Resurssit pitäisi suunnata niiden toiminnan tukemiseen: näyttelytoiminnan, tutkimuksen, pedagogiikan ja tiedotuksen kuluihin, hankintamäärärahoihin ja kansainväliseen verkostoitumiseen.

Heini Junkkaala:

Sen sijaan, että Helsinkiin tuodaan kallis ulkomainen bisnesmäinen brändi, meidän pitäisi keskittyä kotimaisten taiteilijoiden luovan työn tukemiseen. Näin voi syntyä jotain uutta, ennalta arvaamatonta ja ainutlaatuista – myös kansainvälisesti mitattuna.

Ullamaija Kivikuru:

Koko käyty keskustelu on kuin kaikuja sotien jälkeisen kansallisen itsetunnottomuuden kaudelta – tosin samat arvot taitavat olla ainakin osin vieläkin vallassa, kun esimerkiksi Helsingin kaupungilta ei irtoa resursseja omaehtoisen taidemuseotoiminnan kehittämiseen, mutta ulkomaisesta franchise-toiminnasta hullaannutaan.

Janne Saarikivi:

Guggenheimin museota tarvitaan täällä yhtä paljon kuin Vapaudenpatsasta, Kheopsin pyramidia tai Kiinan muuria. On vaikea ymmärtää, miksi Helsinkiin halutaan näin suurella rahalla ja haloolla jotakin, jota on jo jossain muualla.

140 miljoonalla eurolla tulisi rakentaa Helsinkiin suuri tuohikontin muotoinen suomalais-ugrilainen kulttuurikeskus nimeltä Kyykän heimon museo. Sen näyttelyn ytimen muodostaisi suljettavaksi tuomitun Kulttuurien museon suomalais-ugrilainen kokoelma.

Tämä keskus tekisi kulttuurityötä taigan ja tundran suomalais-ugrilaisten kulttuurien pelastamiseksi ja dokumentoimiseksi sekä tutustuttaisi suomalaisia heidän omiin kulttuurijuuriinsa. Koska sellaista keskusta ei ole Bilbaossa eikä New Yorkissa, tulisi sinne varmasti vuodessa vähintään miljoona matkailijaa.

Harri Hautajärvi:

Helsingin taidemuseolle pitää rakentaa uusi rakennus, mutta ilman mitään Guggenheim-säätiötä. Samaan rakennukseen voitaisiin sijoittaa arkkitehtuuri- ja designmuseot.

EN OTA KANTAA

Matti Wiberg:

Vauhtisokeus näyttää olevan yhdellä jos toisella, ja melkoisen huoleton suhde rahaan: sääliksi käy nykyisen pääkaupungin päättäjiä ja veronmaksajia.

Riikka Ala-Harja:

Lahjoitan Helsingin Guggenheim-museolle viisi euroa.

Toivon, ettei summasta lohkaista euroakaan yhdysvaltalaiselle Guggenheim-säätiölle.

Sen sijaan vaadin, että lahjoituksestani kaksi euroa kohdistuu suomalaisen kuvataiteen ostamiselle, euro muotoilulle ja arkkitehtuurille, euro henkilökunnalle sekä euro invalidiluiskiin.

Toivon lahjoituksen yhteydessä myös, että Helsingin kaupunginvaltuutetuille annettaisiin vuosi lisäaikaa päättää asiasta emmekä kiirehtisi asiaa vaalipolitiikan takia.

Vielä toivon, että muutkin kansalaiset yli kuntarajojen lahjoittaisivat rahaa, eikä taidehallia rakennettaisi ja ylläpidettäisi yhteisillä verorahoilla.

Jaana Semeri:

Periaatteessa kyllä. En vastusta wowta enkä nyky/modernin taiteen komeitten suurnäyttelyjen saapumista Helsinkiin.

Olisin onnesta ymmyrkäinen, mikäli yksikin Tukholman Moderna Museetin Twombly–Turner–Monet-näyttelyn veroinen tapaus vuodessa saataisiin tänne.

Tai Louisianasta Tukholmaan pian siirtyvä Ai Weiwei.

Toisaalta ei. Velkaantunut Helsinki isojen summien maksajana nyt ja jatkossa epäilyttää. Jäisinkö jotain muuta kulttuuritarjontaa vaille Guggenheim-helsinkiläisenä?

Lisäksi lähimmät vertailukohdat, Tukholman Moderna ja Kööpehaminan Louisiana eivät ole muodostuneet yleisömagneeteiksi siksi, että olisivat wow. Niiden pysyvän menestyksen on taannut upean näyttelyohjelmiston ohella oivaltava, kantayleisöä sitouttava toiminta.

Molemmat mainitut museot sijaitsevat toki erinomaisella paikalla ja käyn niissä aina kun vierailen kyseisissä. kaupungeissa. Ihan nauttiakseni rakennuksista ja niistä avautuvista näköaloista. Myös museoihin matkaamisessa on jotain pientä eksotiikkaa, jonka väitän vaikuttavan asiaan. Louisianaan saa körötellä kivat puoli tuntia lähijunalla, Modernaan kävellään kuvankauniista Tukholman rantanäkymästä nauttien.

Millaisen "matkan" Helsinki Guggenheimiinsa tarjoaisi?

Ville Ranta:

Siitä huolimatta, että olen tätä aihepiiriä seurannut, minulle on vieläkin epäselvää, mitä Guggenheimin sisälle tulisi. Puhutaan vain kustannuksista, rakennuksesta ja matkailusta.

Ei ihme, että monet kulttuuri- ja taideihmiset suhtautuvat Guggenheimiin karsaasti. Siitä puhutaan jatkuvasti vain kansainvälistä näkyvyyttä Suomelle tuovana brändinä, itse taiteesta ei puhuta yhtään mitään.

Arhinmäen kanssa voi olla samaa mieltä siitä, ettei ministeriön budjetista kannata irrottaa suurta siivua uusiin seiniin. Suomessa valtion ja kuntien kulttuurirahat menevät jo nykyisellään aivan liian suuressa määrin seiniin ja niiden pitämiseen pystyssä.

Kersti Juva:

Idea hienosta museosta Skattan paraatipaikalla on houkutteleva, mutta taloudellinen riski hirvittää näinä aikoina, jolloin elintärkeistäkin asioista pitää kuulemma säästää.

Tulevaisuuden ennustaminen, joka tunnetusti on aina vaikeaa, on tässä tapauksessa erityisen haastavaa. Ja onhan meillä jo hieno Kiasma.

Kiba Lumberg:

Jos Guggenheimin museo rakennetaan, sen ja museon lisenssikulut voisivat rakentaa yksityiset sijoittajat. Näpit irti verorahoista.

Museo olisi bisnesyritykselle näytönpaikka: miten saadaan turistit rysään. Mutta riskin pitäisi kuulua yksityisille sijoittajille. Sehän on sitä vapaata bisnesälyä ja -toimintaa.

Onnea vaan hankkeelle – jään mielenkiinnolla katsomaan, miten asia etenee.

Pauli Aalto-Setälä:

Riippuu ehdoista.

Kyllä siksi, että tulevaisuus ei ole nollasummapeli. Uskon, että Helsinki pystyy parhaiten pitämään asukkaistaan huolta kehittymällä ja liittoutumalla.

Harmi, että Guggenheimin bisnesmalli vaikuttaa megaluokan huijaukselta.

Minna Tawast:

Olen kovin taipuvainen "ein" kannalle, mutta en osaa vieläkään sanoa. Koko Guggenheim-selvitystä näkemättömänä ja lukemattomana minulla ei ole tiedossa argumentteja, joiden perusteella löisin kantani täysin lukkoon.

Kaikki mediasta lukemani ja kuulemani viittaa siihen, että idea on tämänhetkiseen Suomeen väärä: liian kallis Helsingin kaupungille, joka säästää muun muassa kulttuurimenoissa ja vaikkapa opetustoimessa, liian kallis osittainkin tuettavaksi opetus- ja kulttuuriministeriölle, jonka koko budjettista on (430 miljoonaa euroa) museon perustamiskulut ovat yli neljännes, liian optimistinen kävijätoive maahan, jonka suurimman taidemuseon kävijämäärä on parhaimillaankin noin puolet.

Guggenheimin toivotusta ja joka säästää olemassaolevien museoidensa käyttömenoista, ehkä jo vanha ajatus instituutioita purkavana aikana, liian nopea päätösaikataulu Helsingin valtuustolle – ja niin edelleen.

Koko hanke näyttää tyypilliseltä kulttuurikatiskalta, jolla taide-elämän vesillä hukassa uiskentelevat poliitikot saadaan rahalta tuoksuvaa käytävää pitkin ansaan. Mutta voihan se olla piristysruiske suomalaiselle taiteelle ja tuoda tänne satojatuhansia turisteja, jotka haluavat vuosikymmen toisensa jälkeen nähdä juuri tuon rakennuksen ja sen design- ja arkkitehtuuripainotteiset näyttelyt.

Haluaisin kuitenkin nähdä ne laskelmat ja perustelut, joiden mukaan venäläiset turistit innostuisivat sankoin joukoin arkkitehtuurin ja designin näyttelyistä. Tai ne perustelut, joilla rakennuksen läsnäolo Helsingissä synnyttää huomattavaa taloudellista liikehdintää.

Osmo Soininvaara:

Kyse on isosta ratkaisusta, josta pitää tietää enemmän.

Mitä saamme rahojemme vastineeksi? Pelkän brändin, vai voimmeko luottaa siihen, että seinien sisään tulee myös hyviä näyttelyjä. Taloa ei tulla katsomaan. Vain merkittävät näyttelyt tuovat yleisöä.

Suomalaiset taitelijat ovat oikeutetusti nyreissään. Olisi melkoinen piristysruiske kotimaiselle taitelle, jos samat rahat annettaisiin kotimaiselle sille. En tiedä, olisiko tämän merkitys jopa Guggenheimia suurempi, vaikka taitelijat näin väittävätkin.

Katajanokka on hyvä paikka museolle, mutta toisaalta paikka on arkkitehtonisesti erittäin herkkä. Guggenheim haluasi näyttävän rakennuksen. Tässä on ristiriidan siemen, mutta se on ratkaistavissa. Olisi se ollut hyvä paikka hotellillekin, mutta liian räikeä arkkitehtuuri ratkaisi kielteisen kannan.

Mutta kenen rahoitettavaksi tämä kuuluu? Kyse on enemmän investoinnista Suomen matkailuun kuin kulttuuriin. Jos olisi kyse vain kulttuurista, tuolle rahalla olisi parempaakin käyttöä. Suomen aseman koheneminen matkailumaana tuottaa hyötyä koko maalle, sekä valtiolle, yrityksille että monille kunnille. Ei ole oikein, jos helsinkiläiset yksin joutuvat rahoittamaan tämän ja muut osapuolet odottavat vain rahojen virtaamista itselleen.

Keskuskirjaston toteutumista tämä ei saa vaarantaa.

Minna Joenniemi:

En ota kantaa, koska keskustelua pitäisi vielä käydä lisää. Mutta iloitsen siitä, että yllättävä taidehanke tuo näkyviin erilaisia arvomaailmoita ja panee käyntiin kysymysten ketjuja ja mittasuhteiden pohdintaa.

Viimeksi tänään Facebookissa Guggenheimin kannattajat sarkastisesti vastustivat Herttoniemen 100 miljoonan liikenneympyrää elitistisenä, josta seurasi keskustelu liikenteen saasteiden hinnasta, puhtaan ilman arvosta.

Toivoisin, että keskustelulle jäisi enemmän aikaa ja se kävisi kiihkeämpänä, mutta keskusteluun liittyy toive vastapuolen aidosta kuulemisesta. Haluaisin kuulla lisää siitä, millaisia visiosta museota puoltavilla taustavaikuttajilla, aidosti rikkailla mesenaateilla on? Miten Guggenheimissa kotimainen taide näkyy?

Haluaisin muistin virkistämiseksi kuulla, että paljonko talviolympialaisten lobbaamiseen käytettiinkään rahaa. Missä Helsingin kaupungin taidemuseon kokoelmia vuotuisesti tullaan esittelemään? Kaupungintalon virka-galleriassa? Profiiliaan muuttamaan haastetuissa Kiasmassa tai Ateneumissa?

Miten muuten taidemuseon menestys määritelläänkään? Haluan keskustelua ja arvomaailmojen näkyväksi tulemista. Sen lomassa aion käydä galleriakierroksilla katsomassa kotimaista laadukasta taidetta kohtuukokoisissa tiloissa, joiden täyttämiseen taiteilijat ovat punnertaneet, koska nykyisten tukijärjestelmien, taiteilijamäärien, rajallisten ostajamäärien, materiaalien hintojen, taiteilijoiden yrittäjästatuksen ja sekavan ansaintalogiikan seurauksena galleria on usein tilana inhimillisesti sopivamman kokoinen projekti kuin esimerkiksi museonäyttelyn valmistaminen. Eli siitä olen iloinen, että Kluuvin gallerian säilyttämisestä ollaan oltu yhtä mieltä.

Yrjö Juhani Renvall:

Tahdon ensin tietää, missä suhteessa "iso G" – joka kertoo painottavansa näyttelyissään designia ja arkkitehtuuria – on tai olisi niihin suunnitelmiin, joiden pohjalta Punavuoren liepeellä, keskenään samassa pihassa sijaitsevat Arkkitehtuurimuseo ja Designmuseo yhdistäisivät toimintaansa.