Justin Bieber ja kiljumisen maailmanennätys

Kulttuuri
 
Mikko Stig / Str
Justin Bieber esiintyi Helsingissä perjantaina.
Justin Bieber esiintyi Helsingissä perjantaina. Kuva: Mikko Stig / Str

Kun seuraa Justin Bieberin, 19, laskeutumista Hartwall-areenan lavalle valtavissa enkelinsiivissä, ei tule ajatelleeksi, kuinka taitavasti vaijeritemppu on toteutettu, vaan kuinka 12 000:sta suhteellisen pienikokoisesta teinitytöstä voi lähteä niin järjettömän paljon ääntä.

Yleisön hysteria saa tilaisuuden tuntumaan enemmän kansainvälisen kultin palvontamenoilta kuin konsertilta, ja tunne vahvistuu show'n pyörähtäessä kunnolla käyntiin. Yleisöstä lähtevä tärykalvoja kurittava äänenpaine voimistuu aina, kun Bieber tekee jotain poikkeuksellisen söpöä – esittää hempeän kappaleen akustisella kitaralla tai vähentää vaatteitaan. Reaktiot ovat euforian ryöpsähdyksiä, eivät varsinaisia reaktioita Bieberin musiikkiin.

Musiikki nimittäin on Bieberin show'ssa vain yksi osa-alue, eikä välttämättä sen oleellisempi kuin tanssi tai se, mitä Bieber itse tekee tai sanoo. Sitä korostaa se, että iso osa konsertissa kuultavista kappaleista on aika tyhjänpäiväistä R&B-pohjaista poppia: kappaleita, joista ei niiden loppumisen jälkeen muista mitään. Joukosta erottuu kuitenkin muutama hyvin toimiva tanssikappale, vaikkapa She Don't Like Lights ja Beauty and the Beat, joissa on sekä koukkuja että imua.

Bieber itse taas osoittaa osaavansa soittaa niin kitaraa, rumpuja (Beauty and the Beatin lopuksi kuullaan Bieberin oma rumpusoolo) kuin pianoakin. Vaikka mikään suoritus ei tee lähtemätöntä vaikutusta, ne kuitenkin osoittavat, ettei Bieber ole vain nätti naama ja kohtuullisen hyvä laulaja.

Siinä mielessä show on hienoinen pettymys, ettei Bieber tunnu juuri muuttavan sen tarkkaan suunniteltua käsikirjoitusta. Show etenee samalla tavalla kuin se on edennyt jokaisessa aikaisemmassakin kiertueen kaupungissa. Spiikeissä muuttuvat vain maan ja kaupungin nimet.

Bieber ei myöskään tunnu kauhean hauskalta. Hän ei viihdytä yleisöään sutkauksilla, eikä hänellä tunnu olevan minkäänlaista pilkettä silmäkulmassaan. Hän näyttää ottavan oman roolinsa esipuberteettisten tyttöjen palvonnan kohteena hyvin vakavasti – tai ehkä hän vain ottaa itsensä vakavasti, vaikea sanoa.

Yhtä kaikki, show on huikea ammattilaisuuden osoitus ensimmäisestä sävelestä ja tanssiaskeleesta viimeiseen. Silti, tai ehkä juuri siksi, katsomossa kiljuvien tyttöjen liikuttava hysteria ja jännitys ovat omalla tavallaan paljon kiinnostavampaa katsottavaa kuin Bieberin läpimietitty produktio.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi