Kakka media

Kulttuuri
 

Tiistaina ainakin Twitter-aktiivista tuntui, että kaikki puhuvat bussiin ulostamisesta.

"Naistoimittajat kakkasivat tahallaan housuun bussissa – bussiyhtiö raivostui vahingoista", otsikoi päivän luetuimman juttunsa Ilta-Sanomat. Iltalehden luetuin otsikko oli "Housuunsa ulostanut päätoimittaja joutuu puhutteluun". Suomenkielisen Twitterin suosituin puheenaihe oli kakka.

Ylioppilaslehden 100-vuotisjuhlanumeron reportaasissa kaksi toimittajaa matkustaa bussilla Turkuun ja kakkaa matkan aikana housuunsa. Juttu kertoo toteavaan sävyyn, mitä bussissa tapahtuu, mille housuissa oleva kakka tuntuu, ja miten matka etenee.

Juttu on yksiselitteisesti älytön. Tietenkin bussinpenkille ulostaminen on mieletöntä ja itsekin etsisin bussiyhtiön pomona mahdolliselle pesulalaskulle maksajaa.

Ylioppilaslehden juttu onkin gonzojournalismia puhtaimillaan. Gonzolla tarkoitetaan juttulajia, jossa toimittaja kertoo itsestään ja elämästään, ja jutun keskiössä on yleensä jonkinlainen normit rikkova sekoilu. Koko genren loi 60- ja 70-luvuilla Hunter S. Thompson, jonka tuotannon keskiössä olivat laittomat huumeet. Gonzon sokkiarvo oli yksi tapa päästä käsiksi seksiin, päihteisiin ja niitä sääteleviin valtarakenteisiin.

Bussiin ulostaminen on kuitenkin gonzonakin absurdia siksi, ettei se päällisin puolin käsittele mitään tällaista sukupolvikokemusta. Suomi ei tietääkseni ole täynnä bussiin ulostamisen rajoituksiin turhautuneita nuoria. Juttu sinällään ei liitä kakkaa mihinkään – se käsittelee vain kakkaa.

Gonzon keskiössä on yhä useammin media itse ja sen toimintalogiikka. Tästä Ylioppilaslehden juttukin pohjimmiltaan kertoo.

Verkossa mielikuva journalismista on rapautunut halvaksi klikkausten kalasteluksi, jossa uutinen on asia, joka voidaan taivuttaa myyvimpään mahdolliseen muotoon. Järjettömän kakkajutun leviäminen otsikkohoukuttimeksi eri sivustoille on helppo nähdä tämän kehityksen huippuna.

Jutun toinen juju on siinä, että kakkaa ruotivaa juttua sosiaalisessa mediassa jakava ihminen joutuu päättämään, haluaako antaa omassa virrassaan lisää tilaa kakalle vai jollekin muulle. Kakan jakaminen pelkässä äimistelymielessä riittää siihen, että kakasta kirjoitetaan lisää. Myös tämä kolumni on esimerkki tästä kierteestä.

Kakkajutun kaltaisilla performansseilla pyritään paljastamaan media-instituutioiden toimintalogiikkaa ja sitä ohjaavia arvoja. Voi kysyä esimerkiksi, miksi Ylioppilaslehden ulostavien toimittajien naiseudesta tehtiin IS:n otsikossa erikseen mainittava seikka. Gonzojournalismi on tyypillisesti ollut machomiesten laji, ja esimerkiksi Duudsonien tekemänä bussitempausta olisi luultavasti käsitelty toisin.

Vihreän langan toimittaja Sammeli Heikkinen tiivistää osuvasti jutulla olevan "samanlaista vaikeasti määriteltävää arvoa kuin mustalla Mannerheimilla".

Samanlaista "kulttuurinjumiutusta" on harrastanut esimerkiksi amerikkalainen Yes Men -performanssiryhmä, joka pyrkii mediaan esittämään suuryhtiöiden edustajia ja puhumaan älyttömiä.

Päätös tämän kolumnin kirjoittamisestakaan ei ollut helppo. Voi ajatella, että aiheen vierestä kulkeva ylianalysoiva kirjoitus HS:n verkkosivulla on osa tekijöiden tavoittelemaa performanssia.

Tämä kirjoitus vahvistaa osaltaan oletuksen, jossa älyttömyys leviää verkon logiikalla iltapäivälehdistä myös muualle mediaan. Käytin tätä kirjoittaessani myös aikaa median ja kakan metatasojen ajattelemiseen jonkin aidosti merkittävän tapahtuman selvittelyn sijasta. Juuri tämän osoittaminen olisi taitavasti toimivan kulttuurijumiuttajan tavoitekin.

Kannattaa muistaa, että kakkajutun tekijät eivät sano suoraan edes sitä, onko koko bussimatkaa tai ulostamista ylipäänsä oikeasti tapahtunut. Hässäkän kannalta sillä ei oikeastaan ole mitään väliäkään. Se, että leviämisestä tulee sekä lukijana että tekijänä epämukava olo, kertoo, että performanssi on onnistunut.

Kirjoittaja on HS:n uutispäällikkö, jota voi seurata Twitterissä (twitter.com/jussipullinen).

Tarkennus: Jutussa mainittiin aiemmin, että toimittajien sukupuoli nousi erikseen esille molemmissa iltapäivälehdissä. Iltalehdessä asiaa ei kuitenkaan erikseen mainittu.