Suomalaisen orkesterisoiton suuri puhdistaja Paavo Berglund kuoli 25. tammikuuta kotonaan 82-vuotiaana. Hän oli syntynyt 14. huhtikuuta 1929 Helsingissä.

Berglund oli sairastellut pitkään ja vetäytynyt konserttilavoilta vuonna 2007.

”Hän hiljalleen hiipui pois hyvin rauhallisesti. Lopullinen kuolinsyy oli ilmeisesti keuhkokuume”, kapellimestarin tytär Liisa Kylmänen kertoo.

Vaativa ja aikaansaava Berglund oli kansainvälisesti arvostetuimpia suomalaiskapellimestareita. Hän johti Radion sinfoniaorkesteria 1962–1971 ja nosti orkesterin aivan uudelle tasolle. Hän johti Bournemouthin sinfoniaorkesteria 1972–1979, Helsingin kaupunginorkesteria 1975–1979, Tukholman filharmonikkoja 1987–1991 ja Tanskan kuninkaallinen orkesteria 1993–1998.

Hän levytti ahkerasti myös muiden huippuorkesterien kanssa Lontoon filharmonikoista ja Euroopan kamariorkesterista lähtien. Hän levytti esimerkiksi kaikki Johannes Brahmsin ja Carl Nielsenin sinfoniat sekä peräti kolmeen kertaan kaikki Jean Sibeliuksen sinfoniat.

Berglund teki myös merkittäviä kantaesityksiä. Hän johti ensimmäisenä esimerkiksi Joonas Kokkosen sinfoniat.

Tyylillisesti Berglund eteni klassismin ihanteista yrmyyn alkuvoimaan ja lopulta ihmeelliseen läpikuultavuuteen.

Berglund oli usein kriittinen muusikoita ja varsinkin itseään kohtaan, mutta tunnusti ilahtuneena koulutuksen parantumisen ja suomalaisorkesterien tason nousun.

”Tämähän menee niin hyvin, että minulle tulee ambitsiooneja”, hän myhäili harjoittaessaan Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin opiskelijoita vuona 1996.

Nuorten silmät loistivat, kun mestari nosti vaatimustasoa.

Berglund oli kysytty vieras lähes kaikkien huippuorkesterien eteen New Yorkin filharmonikoista Berliinin filharmonikkoihin. Viimeiseksi esiintymiseksi jäi Ranskan radion filharmonisen orkesterin konsertti 1. kesäkuuta 2007 Salle Pleyelissä Pariisissa.

Berglund soitti minulle tuon konsertin nauhoituksen 80-vuotishaastattelussaan ja sain siitä myöhemmin kopion. Jean Sibeliuksen neljäs sinfonia ei ole koskaan soinut kauniimmin.

”Tuo on minusta ihan perfektiä soittoa”, Berglund kertoi kuunnellessaan nauhoitustaan. ”Ylipäätään että se on näin selvää ja kirkasta ihan.”

Se oli kaunein mahdollinen lopetus 60 vuoden kapellimestariuralle.

Täydellisyyden tavoittelija oli kerrankin täydellisen tyytyväinen.

Lue Vesa Sirénin koko muistokirjoitus perjantain Ihmiset-sivulta.