"Toivon vain lainsäädäntöä, joka suojelisi minua väkivallalta, vihalta ja murhatuksi tulemiselta."

Näin kirjoittaa nigerialainen mies afrikkalaisten homojen kokemuksia käsittelevässä blogissa.

Kotimaassa miehen seksuaalinen suuntaus on rikos, josta rangaistaan alueesta riippuen 14 vuoden vankeustuomiolla tai kuoliaaksi kivittämällä. Kun nigerialainen homoseksuaali haki turvapaikkaa Suomesta, viranomaiset kehottivat EU:n rahoittaman raportin mukaan häntä hakemaan suojaa omalta valtioltaan. Siis siltä, joka kivittää homoja kuoliaaksi.

Homoseksuaalisuus on nyt rikos 76 maassa. Viidessä niistä rangaistus on kuolemantuomio.

Viime vuoden tammikuussa ugandalainen homoaktivisti David Kato hakattiin vasaralla kuoliaaksi työnsä takia. Katon ystävä Frank Mugisha syytti murhan jälkeen USA:n uskonnollista oikeistoa homovihan lietsomisesta Afrikassa.

Aikaisemmin vuosikymmeniä Zimbabwessa hallinneen Robert Mugaben kaltaiset johtajat ovat syyttäneet länsimaita homouden tuomisesta Afrikkaan. Afrikassa, kuten kaikkialla, on ollut sekä homoutta että homovihaa ihan omasta takaa. Mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana viha on koventunut useissa maanosan maissa. Samaan aikaan eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten kirkkojen edustajat ovat kiertäneet Afrikkaa pitämässä homovastaisia puheita.

EU-raportin mukaan suomalaiset viranomaiset ovat kehottaneet käännytettyjä homoseksuaalisia turvapaikanhakijoita pitämään suuntautumisensa salassa. Samalla logiikalla on helppo ratkaista kaikki ihmisoikeusongelmat. Toisinajattelijat: olkaa hiljaa. Afganistanin naiset: pysykää kotona.

Viranomaisten reaktio on sekä surullinen että paljastava. Usko kaikkien ihmisten oikeuteen elää rauhassa on hauras, myös ihmisoikeuksia virallisesti toitottavassa Suomessa. Samalla ajatus, että ihmisoikeudet kuuluisivat joihinkin kulttuureihin, mutta eivät toisiin, on absurdi. Kaikkialla maailmassa ihmisoikeuksien toteutuminen on vaatinut sitkeää, usein vaarallista ponnistelua.

Homovihaa lietsovien uskonnollisten johtajien ja suomalaisten viranomaisten toiminta kertoo, että ponnistelun aika ei ole missään ohi.

Jos hyväksymme yhden ihmisryhmän vainon jossain, hyväksymme sen kaikkialla. Jos hyväksymme, että jotkut ihmiset joutuvat pelkäämään väkivaltaa sen takia millaisia he ovat, hyväksymme, että vaino voi kohdistua kehen tahansa, mistä tahansa syystä.

Kirjoittaja on kirjailija ja dokumenttiohjaaja