Vaaraa etsivän matkailijan valinnanmahdollisuudet lisääntyvät. Ei tarvitse vaivautua strutsiratsastukselle Nairobiin tai haisukellukselle Bahamalle. Jos on jo tehnyt Tsˇernobylin kierroksen ja tutustunut meksikolaisiin huumekartelleihin, voi seuraava kohde löytyä euroalueelta.

Kriisiturismi on tullut Eurooppaan. Brittiläinen matkanjärjestäjä vie maksukykyisen uteliaan velkakriisin myrskynsilmään Kreikkaan. Viikon kierroksella tutustutaan Ateenan mellakkatuhoihin, vieraillaan Peraman autiotelakoilla ja nähdään, miten entinen keskiluokka viljelee etanoita ja kiivejä. Matkaohjelmaan sisältyy talouspoliittisia luentoja ja järjestöaktivistien tapaamisia.

Vietin kesäkuussa viikon Kreetan Rethymnonissa. Se oli haaleaa kriisiturismia. Naapurihotelli oli suljettu, ja sen tyhjän uima-altaan ympärillä varpuset ruokkivat poikasia villiintyneissä pensaissa. Rantakadun varrella oli autioita liikehuoneistoja, hiljaisia ravintoloita, elottomia autokauppoja ja skootterihuoltamoja ja useita hylättyjä rakennuksia.

Aurinko ja meri hypnotisoivat minut autuaan vihannesmaiseen apatiaan, niin kuin minulle rantalomalla käy, mutta tällä kertaa tunteeseen sekoittui syyllisyyttä.

Oli kuin olisin hävennyt muutamia ylimääräisiä euroja lompakossani.

Yhtenä päivänä kävelin kukkuloilla. Tulin rinteeseen pengerretyn kerrostalon perustuksille. Työmaa oli hylätty kai rahoituksen ehdyttyä. Vain ylin kerros oli rakennettu valmiiksi ja asuttu. Parvekkeella kukoisti hyvin hoidettu pieni puutarha.

Menin tontille ja autiotaloon. Kuljin keskeneräisissä huoneissa, joihin kukaan ei luultavasti muuttaisi. Istuin betonilattialla ja katselin autereiselle merenselälle. Maan työttömyys oli 22 prosentissa, nuorisotyöttömyys yli viidessäkymmenessä.

Kymmenestä kreikkalaisnuoresta seitsemän sanoi harkitsevansa maastamuuttoa. Itsemurhaluvut olivat kriisin pitkittyessä kaksinkertaistuneet, ja monessa jäähyväisviestissä oli mainittu taloudellinen syy.

Samanlaisia uutisia oli kuulunut Italiasta, Irlannista ja Portugalista. Virtuaalinen kriisituristi löytää verkosta loputtomasti videoita ja valokuvia maanosan uusista autiokaupungeista. Aave kummittelee Euroopassa – velkakuplan aave.

Löysin autiotalon rakennusjätteiden joukosta posliinisen koristeomenan, josta oli haljennut pala kuin joku olisi puraissut sitä. Symboliikka tuntui alleviivatulta. Toin omenan Suomeen, kriisituristin matkamuiston. Nyt se on kirjahyllyssäni muistuttamassa katteettoman optimismin vaaroista.