Ranskalaiset arkeologit väittävät, että muinaiset luolamaalarit hyödynsivät sama tekniikkaa kuin piirroselokuvien tekijät saadakseen maalauksensa elävämmäksi. Suomalaisasiantuntijan mukaan teoria on mielenkiintoinen, ja se selittäisi joitakin luolamaalauksien omituisuuksia.

Luolamaalausten tutkijat ovat pitkään kummastelleet maalauksia, joissa eläimelle on piirretty monta päätä tai ylimääräisiä raajoja Ranskalaisen arkeologin, Marc Azéman, ja kuvataiteilija Florent Riverèn vuosien työ luolamaalausten parissa on kuitenkin saattanut ratkaista arvoituksen. He havaitsivat, että kun näitä maalauksia tarkasteltiin pimeässä luolassa soihdun valossa, maalaukset heräsivät liikkeeseen.

Ylimääräiset päät ja raajat on piirretty lähekkäin, samalla tavalla kuin animaatiopiirtäjät piirtävät päällekkäisiä kuvia.

Maalauksessa, jossa hevosella on kolme päätä, hevonen vaikuttaa soihdun valossa nostavan päätään ylös ja alas. Vastaavasti maalauksessa, jossa härällä on kahdeksan jalkaa, eläin näyttää laukkaavan. Eläinten liike havainnollistuu parhaiten Azéman tekemästä videosta.

Azéma ja Riverè ovat tutkineet luolamaalauksia 20 vuotta ja työstäneet teoriaansa "elävistä luolakuvista" jo 2000-luvun alusta lähtien. He esittelivät teoriaansa viimeksi neljä kertaa vuodessa esiintyvässä Antiquity-sarjassa kesäkuussa.

Luolamaalauksiin perehtynyt tutkija Antti Lahelma Helsingin yliopistosta sanoo, että teoria on hyvin linjassa sen kanssa, mitä luolamaalausten estetiikasta ajatellaan.

"Yleinen käsitys on, että luolamaalauksia katsottaessa tuli on hyvin tärkeä elementti. Kun tavallisiakin luolamaalauksia katsoo lepattavan liekin valossa, ne tuntuvat olevan pienessä liikkeessä."

Koska luolamaalarit ovat maalanneet teoksensa soihdun valossa, he ovat voineet oivaltaa nopeastikin, miten kuva saadaan liikkumaan.

Jos teoria pitää paikkansa, tieto elävän kuvan tekemisestä oli levinnyt laajalle jo 20 000 vuotta sitten.

Kuuluisassa Lascaux'n luolassa on kaksikymmentä hevosta esittävää maalausta, jossa eläimelle on piirretty ylimääräisiä päitä, harjoja ja häntiä. Toisessa luolassa, La Marchessa, hevoselle on maalattu niin monta päätä, harjaa ja selän ääriviivaa, että sen hahmo näyttää epäselvältä.

"Eläviä" maalauksia on myös Chauvet'n luolassa, jossa sijaitsevat varhaisimmat luolamaalaukset.

Azéma ja Riverè ovat analysoineet myös esihistoriallisia luulevyjä, joiden molemmilla puolilla on eläimen kuva eri asennoissa.

Näitä levyjä on löytynyt Dordognesta, Ranskasta sekä Espanjan Pyreneiltä. Koska niiden keskellä on kaksi reikää, niitä on aiemmin pidetty nappeina tai riipuksina. Azéma ja Riverè kuitenkin ehdottavat, että kyseessä olisi esihistoriallinen thaumatrooppi.

Thaumatrooppi on lähinnä lasten leluna tunnettu kiekko, jonka puolella on eri kuvat, esimerkiksi yhdellä puolella häkki ja toisella puolella kanarialintu. Kun kiekko pannaan narujen avulla nopeaan liikkeeseen, molemmat kuvat voi nähdä samanaikaisesti, jolloin lintu näyttää olevan häkissä.

Jos esihistoriallinen thaumatrooppi pantaisiin liikkeeseen, niissä näkyisi esimerkiksi eläin, joka nousee istuma-asennosta seisomaan.