Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Neljäs yövartio -oopperan juuret ovat kansanperinteessä ja -historiassa

 |   | 
 
Sari Gustafsson / Lehtikuva
Den Fjerde Nattevakt -oopperan Gunhildin roolin esittävä Angelica Voje esityksen harjoituksissa osana Norjan kansallisoopperan vierailua oopperajuhlilla Savonlinnassa 31. heinäkuuta 2012.
Den Fjerde Nattevakt -oopperan Gunhildin roolin esittävä Angelica Voje esityksen harjoituksissa osana Norjan kansallisoopperan vierailua oopperajuhlilla Savonlinnassa 31. heinäkuuta 2012.

Norjan talvinen kylmä luonto, kansanmusiikki ja virret luovat vahvaa vuonojen maan paikallisväriä ja kansallistunnetta Gisle Kverndokkin oopperaan Den fjerde nattevakt (Neljäs yövartio), jonka Norjan kansallisooppera, Den Norske Opera esitti Rolf Guptan johdolla Savonlinnan oopperajuhlilla toisena vierailuteoksenaan.

Tapahtumapaikkana on Keski-Norjassa sijaitseva Rörosin kaivoskaupunki 1800-luvulla ja pääteemana on komean Benjamin-kirkkoherran luvaton rakkaussuhde toisen miehen kauniiseen vaimoon Gunhildiin.

Neljäs yövartio on kiihkeä, tuskainen ja surullinen tarina kahdesta rakastavaisesta, jotka sopisivat niin hyvin toisilleen mutta joiden kuuma romanssi kestää vain lyhyen ajan. Gunhildiin onnettoman miehen itsemurha erottaa Benjaminin ja Gunhildiin toisistaan.

Neljäs yövartio on eräänlainen kansanooppera, jonka lähimmät suomalaiset vertailukohteet ovat Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset ja Aulis Sallisen Punainen viiva. Niillä on paljon yhteisiä nimittäjiä ja juuret kansallisessa perinteessä ja historiassa.

Uskonnon vahva rooli yhdistää Neljättä yövartiota Viimeisiin kiusauksiin. Raskaasti raatava ja julmaa luontoa vastaan taisteleva tavallinen kansa tuo mieleen Punaisen viivan.

Erotuksena kuitenkin on, etteivät eroottiset intohimot aiheuta konfliktia sen enempää Viimeisissä kiusauksissa kuin Punaisessa viivassakaan.

Suomalaisista karvalakkioopperoista Neljäs yövartio poikkeaa myös siinä, että porvaristolla on tärkeä asema tässä oopperassa. Kuuluhan kirkkoherrakin kaivoskaupungin herrasväkeen.

Norjan kansallisoopperan uudessa oopperatalossa Oslossa Neljättä yövartiota esitetään pyöränäyttämöllä, mikä saattaa selittää sen usein taukojen erottamista lyhyistä kohtauksista koostuvan dramaturgisen rakenteen. Pyöränäyttämöllä vaihdokset sujuvat kätevästi, Olavinlinnassa kankeammin.

Ohjaaja Ivar E. Tindberg on kuitenkin siirtänyt esityksen taitavasti pyöränäyttämöltä Olavinlinnan leveällä näyttämölle ja käyttää kekseliäästi hyväkseen myös portaikkoja. Linnan raskaat kivimuurit synnyttävät kolean luolamaisen vaikutelman, mikä sopii kaivoskaupunkimiljööseen.

Neljäs yövartio istuu Olavinlinnaan paremmin kuin Benjamin Brittenin Peter Grimes, joka on tungettu ahtaaksi rajattuun tilaan.

Johtuukohan sitten kansallisesta aiheesta ja norjan kielestä, että Neljännen yövartion karaktäärit ja laulusuoritukset tekevät vahvemman ja persoonallisemman vaikutuksen kuin Peter Grimesin henkilöhahmot. Solisteille Kverndokk on kirjoittanut ilmeikästä ja realistista resitatiivia ja melodisia emotionaalisia nousuja ja purkauksia.

Peter Grimes on selvästi yksi Kverndokkin oopperan esikuvia. Kummassakin kuorolla on paljon laulettavaa. Kverndokkin säveltämiä vanhoilta kuulostavia virsiä veisataan jatkuvasti, niin lohduttavan yhteisöllisissä kuin yhdenmukaisuuteen pakottavissa tuomitsevissa tunnelmissa.

Kuoron kuulaasti ja jylisevästi laulamat virret kuuluvatkin oopperan musiikillisiin kohokohtiin, joita suomalaisyleisö kuuntelee hartain mielin. Aidon viulupelimannin esittämät polskatyyppiset sävelmät ovat oopperan haikea johtoaihe, joka on elävä linkki nykyisyyden ja menneisyyden välillä.

Korjattu nimi Gunvald Gunhildiksi.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi

Uutiset

20.6.2013