Terveisiä Tanskasta!

Roskilden rockfestivaalia on pidetty suvaitsevaisten ja joustavien ihmisten temmellyskenttänä. Sitä se onkin. Yli sadantuhannen, valtaosin humalaisen ja osin myös pilvipäisen ihmisen joukossa ei yleensä tarvitse kärsiä teeskentelijöiden suunsoitosta tai riidanhaastajien väkivaltaisesta provokaatiosta.

Ei täälläkään silti ihan kaikkea kestetä.

Perjantaina festivaalilla esiintyi amerikkalainen kantriartisti Hank3. Erikoinen artistinimi tulee suvusta: Hank3:n oikea nimi on Shelton Hank Williams. Hänen isänsä on kantritähti Hank Williams Jr, ja isoisänsä oli valkoisen amerikkalaisen musiikin suurimpiin legendoihin kuuluva kantrilaulaja Hank Williams.

Hank kolmosen pappa oli oman aikansa Kurt Cobain tai Jimi Hendrix, joka teki lyhyen elämänsä aikana valtavan määrän riipaisevan kauniita lauluja, epäonnistui arkielämässään, alkoholisoitui ja kuoli 29-vuotiaana, 19 vuotta ennen pojanpoikansa syntymää.

Hank Williams Jr aloitti uransa laulamalla isänsä lauluja ja menestyi aikuisena valtavirran makuun sovitetulla omalla musiikillaan. Myös junior on lätrännyt viinan kanssa, ja herättänyt viime aikoina hämmennystä ankaran republikaanisilla ja populistisilla mielipiteillään.

Hank Williamsien viimeinen päivitys on hänkin ehtinyt jo 39 vuoden ikään ja tehnyt pitkän uran. Syy, miksi hän oli Roskildessa, toisin kuin isänsä, on Hank kolmosen kapina-asenteessa.

Hän kuulostaa ja näyttää hämmästyttävän paljon isoisältään, mutta ei halua olla osa konservatiivista amerikkalaista kantriteollisuutta.

Roskildessa Hank3 soitti ensin puoli tuntia rivakkaa, viinalta ja navetalta haisevaa perinnekantria. Kappaleet kertoivat ryyppäämisestä, sekoilusta ja haulikon lataamisesta.

Sitten musiikkiin tuli vähitellen synkempiä sävyjä ja tempot hidastuivat.

Tunnin jälkeen tunnelma muuttui kuin veitsellä leikaten, osa soittajista vaihtui, ja Hank3 alkoi murjoa tonnin painoisia ja kulmikkaita metalcore-riffejä ja pajattaa nasaalilla äänellään päälle monotonista lyriikkaa.

Tunnin ajan eturivissä keinuneet tanskalaiset punaniskat, stetsonhattuiset bodarit ja harmaantunutta poninhäntää takaraivollaan roikottavat eläkeikäiset hipit poistuivat korviaan pidellen.

Suvaitsevaiselta festivaalilta löytyi heille toki lepopaikkoja.

Hank3 onnistui muistuttamaan, että sirpaloituneessa ja kaikkia miellyttävään pyrkivässä modernissa popkultttuurissa voi yhä saada hämmennystä aikaan vain musiikillisin keinoin.